Eläimeni




Milla  synt. 23.9.2004

Milla on Pohjanpystykorvan ja Suomenlapinkoiran sekoitus. Eli Seropi, tuttavallisesti Piski. Milla on luonteeltaan utelias, mutta arka. Tarvitsee paljon omaa tilaa tutustuakseen vieraisiin ihmisiin. Uudet ja oudot tilanteet saavat Millan selkäkarvat nousemaan pystyyn ja ilmoittaa haukulla olevansa tilanteessa epävarma. Pärjäämme kuitenkin kaikissa arkeemme kuuluvissa tilanteissa ihmisen voimakkaalla ohjauksella ja tilanteiden haltuunotolla. Milla on erittäin uskollinen ja perhekeskeinen koira. Milla toimii minulle hyvänä fysioterapeuttina ja henkilökohtaisena personal trainerina. Ilman Millaa olisin varmasti rapakunnossa.



Toffo, synt. 14.5.2003

Toffo on...noo, Toffo. Toffo on hyvin eriskummallinen kissa. Se rakastaa pakonomaisesti kaiken mahdollisen järsimistä. Lehdet, johdot, hiukset, pahvilaatikot, kukat, vessapaperit, irtonaiset paperit, valokuvat, kengännauhat, filtit jne. Se mistä lähtee hampaissa paras ääni, sitä järsitään eniten. Suurella vimmalla ja antaumuksella, loputtomasti. Toffo on maatiaiskissa, jonka syntyperä on hämärän peitossa. Se sopii siis meidän laumaan erittäin hyvin. Toffo rakastaa kaikenlaista huomiota, aivan kaikilta. Mikään silitys eikä huomionosoitus ole liikaa. Mutta kun Toffon ottaa syliin, se jäykistyy ja silmiin tulee pakokauhun ilme. Kun irroittaa, hellyydenpuuska jatkuu jälleen. Siis Toffo on Tollo, kaikella rakkaudella.

Hilma, synt. 11.3.2001

Hilma on myös erikoinen kissa, monellakin tavalla. Hilma on useasti hyvin huomaamaton ja vaatimaton. Viihtyy hyvin paljon yksin korkeuksissa nukkumassa. Ei ole sosiaalinen muiden eläinten kanssa. Joskus pienessä mielenhäiriössä saattaa intoutua leikkiin, mutta lopettaa sen lyheen iskemällä tassulla ja kirmaisemalla pakoon samalla kiukkuisesti urputtaen. Vihainen Hilma ei pienimmässäkään määrin ole. Hilma on hankala sylissä pidettävä, toisin kuin Toffo, Hilma heittäytyy täysin veteläksi ja viihtyy sylissä lähinnä selällään maaten ja venyttää itsensä niin pitkäksi kuin saa. Tassut roikkuvat suorina niin edessä kuin takanakin. Hilman silmien vihreys on hätkähdyttävää. En ole nähnyt edes rotukissoilla yhtä vihreitä silmiä kuin meidän maatiaiskissa-Hilmallamme. Näitä silmiä eläinlääkäritkin ovat ihmetelleet. Kuten Hilman salaperäisiä sairauksiakin joille ei ole löytynyt selityksiä. Kuten oudot patit joita ilmaantuu aina silloin tällöin ympäri kehoa. Yleensä ensin etutassu turpoaa vähintäänkin kaksinkertaiseksi, ja laskeutuu normaaliksi vuorokaudessa. Seuraavaksi turpoaa pää jne.. Hilman elämää se ei tunnu haittaavan, joten eläinlääkärin siunauksella vain odottelemme että pattikausi menee lopulta ohitse.

Mini, synt. 15.7.2009

Mini on perheemme uusin tulokas. Mini on villikissapentueen pentu, joten alku meidän luonamme oli jännittävä. Kolmessa päivässä saimme kesyyntymistä aikaiseksi niin, että Mini tuli kädestä syömään juustoa. Viikon kuluttua Mini jo nukkui meidän sylissämme. Vieraita kohtaan on varautunut, mutta uteliaisuus voittaa ja on pakko ryömiä piilopaikasta esille ja nuuskia uusia hajuja. Liian tuttavalliseksi Mini ei anna vieraiden käydä, vaan pakenee turvalliseen paikkaan takaisin. Jos huomiota ei anna, Mini pysyttelee näkyvillä.
Mini on ihanan energinen, leikkisä ja todellinen kissa. Kissoistani eniten ns. Kissa. Perinteinen kunnon kolli, joka saisi hiiren kuin rotankin kiinni kevyesti, jos niitä kerrostaloasunnossa vain olisi. (onneksi ei ole).

Tässä siis eläimeni, jotka jokaista päivääni rikastuttavat ja joskus vihastuttavat, mutta ilmankaan en voisi elää.


2 kommenttia:

  1. Ihania kattiloita ;). Olen kovin kissaihminen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Tuula, eläimet on mun henkisiä terapeuttejani. :)

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.