sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Energiatasot

Olen harrastanut tässä remontin lomassa nettikirpputoreilua. Eli kun luovuin omista tavaroista, jouduin tietenkin etsimään uutta itselleni tilalle. Liityin paikalliseen Facebook kirpputoriryhmään ja olen sieltä tehnyt loistavia ja edullisia bongauksia. Koti uudistettu, ja pienellä budjetilla. Jokainen kuvaa omat myytävänsä, laittaa kuvan esille, ja nopeat syövät hitaat.
Nyt kaappeja siivotessa ja tavaraa lajitellessa myös kuvannut omiani ja laittanut siistit myyntiin ja kauppa on käynyt mukavasti. Kaapit siistiytyy ja tavara lähtee kiertoon. Kaikki hyötyy.

Mutta miten tää liittyy energiatasoihin?

Olen hypähdellyt monessa kodissa hakemassa ostamiani tavaroita, tavannut joukon erilaisia ihmisiä. Ihmisistä huokuu aina jonkinlaista energiaa. Enkä tarkoita nyt mitään "yliluonnollisia" juttuja, vaan ihan vaan ihmisen persoonaan liittyviä asioita. Enkä tarkoita myöskään pelkästään näitä kirppuihmisiä, vaan ylipäänsä ihmisiä joita elämän aikana tavannut. Kohan tuli nyt mieleen kun tavannut ventovieraita ihmisiä pienellä aikavälillä useita.

Joistakin ihmisistä huokuu valtava määrä energiaa, liikkeissä, eleissä, puheen rytmissä, tavassa vain olla. Kuinka nopeasti vaihtaa jalkaa, liikkuu ajatuksissa asiasta toiseen, tai vaikka vain hiljaa ollessaan. Joskus toisen energiataso voi olla jopa niin korkea, että se syö oman energian, väsyy toisen energiasta. Siis silloin jos toisen energiataso on huomattavan paljon korkeammalla kuin oma on. Mulla on tunnetusti korkea energiataso, olen aktiivinen ja energinen, teen asiat nopeassa tahdissa. Puhumisen, ajattelun ja toiminnan. Olen kuitenkin tavannut nyt ihmisiä joiden tasot huitelee ihan jossain...minne itse en yllä. Olen ollut jopa näännyksissä tilanteissa joissa muiden tasot on korkeat, mä jumitun ja oma toiminta putoaa alatasoon.

Vastakohtana olen tavannut ihmisiä joilla energiataso on hyvin alhainen. Heidän lähellään en aina tiedä miten olla. Jos joutuisin kauan olemaan sellaisen lähellä, vaipuisin itsekin alas, tässäkin tapauksessa. Sekin söisi siis omaa energiaa. Jos toinen vain on, siis paikalla mutta ei läsnä. Ei aina tiedä pitäisikö olla hiljaa, vai puhua lämpimiä? Toisten kanssa taas on aivan luontaista olla vain, hiljaa, puhumatta. Eikä se ole vaivautunutta hiljaisuutta, vaan rentoa ja luonnollista. Mutta tähän tarvitaan pidempi tuntemisen aika, kuin ovensuussa juttelu.

Parasta on ollut kohdata ihmisiä, joiden energiataso on lähinnä omaani. Silloin on helpointa tehdä asioita, vaikka kiinnostuksen kohteet olisivatkin erilaisia. Mutta sellaiset arjen asiat, kohtaamiset. Ollaan samalla aallolla, energia-aallolla.

Tässä pohdintaa sunnuntaihin. :)

lauantai 29. lokakuuta 2011

kotona.

Viimeinkin! Omassa kotona, kuinka huomaankaan tätä omaa kotiani rakastavanikaan. En tajunnutkaan näin selvästi ennen pakollista pois "muuttoa", että olen löytänyt kotiin. Vaikka samassa pihapiirissä olinkin tilapäisasunnossa, ei maisema ikkunasta miellyttänyt. Ja vaikka asunto olikin pohjapiirrokseltaan täsmälleen sama (paitsi yksi huone enemmän), ei se kodilta tuntunut. (tiettykään, kun tavarat olivat toisaalla). Mutta siis niin, että sinne olisin halunnut jäädä, vaikkakin sitäkin vaihtoehtoa tarjottiin.

Nyt olen saanut 90% tavaroista takaisin paikoilleen. Olen lajitellut miljoona (tai siltä se ainakin tuntui) rytökasaa eri puolilta asuntoa. Laittanut nettikirppikselle myyntiin, heittänyt roskiin, vienyt UFFille. Osa palasi takaisin käyttöön, osa lähti/lähtee varaston piiloihin. Urakkaa on vielä palanen jäljellä, mutta loppu häämöttää jo. Tämän viikonlopun aikana saan loputkin paikoilleen, se on nyt vaan pakko. Tahdon jatkaa elämääni siitä mihin se jäi kun 1.9.2011 oli_tuli_meni. (vesivahinko).

Tässä matkalla kävin "keskustelun" isännöitsijän kanssa, joka oli sitä mieltä, että riittävän siisti tapetointi tarkoittaa yhden vuodan vaihtamista alkoviin. Hmbh...olin hiukan eri mieltä asiasta. Isännöitsijä oli taas sopivasti lomalla, joten en saanut siihen hätään häntä kiinni, jotta olisin saanut remppamiehille uuden ohjeistuksen. Remppamiehet siis tapetoivat vain ohjeen mukaan, vaihtaen yhden vuodan, sen mikä oli kastunut. Vaikka niitä kastuneitakin oli kaksi. Alakertaan vaihdettiin kaksi, vaikka siellä kastuneita yksi. Argh! Sama kuin lääkäri korjaisi leikkauksessa vasemman käden, kun oikea pitäis. (huomaan toistavani itseäni, samapa tuo?)

Uudet kalusteet, ja tykkään!

No, sain kuitenkin kiinni remppamiesten pomon, jonka kanssa sain sovittua, että koko alkovi tullaan tapetoimaan, ja näin sitten tehtiinkin. Nyt alkovi on siisti. Uusi sänky paikoillaan ja muutamia hyvin nukuttuja öitä takana. Yksi ovensuun lattialista puuttui, se tullaan vielä asentamaan. Nyt on käynnissä neuvottelut hyvityksistä. Olemme samalla sivulla, mutta täysin eri rivillä isännöitsijän kanssa siitä, mikä on kohtuullinen korvaus kärsimästäni haitasta. Olen antanut hänelle oman ehdotukseni, nyt odottelen vastatarjousta, ja kertonut että tulevaa vuokraa en maksa ennenkuin olemme samaa mieltä asiasta.

Mut hei...mä tässä olen ehtinyt hankkia itselleni uuden kameran. Ekan oman digijärkkärin parilla putkella. Oujea! Kun vaan saan kodin kuntoon, matkaan ulos harjoittelemaan sen käyttöä. Ehkäpä olen hiukan onnellinen? Ehkäpä tekin saatte pian taas katsella mun otoksia (kun itse sallin itselleni niitä yrityksiä julkaista).
Kävin tapaamassa eilen muutamaa ystävääni, ja täytyy sanoa, että naisten välinen rupattelu kyllä pyyhki viikon pahimmat murheet pois. Ja oli kiva kuulla mitä muille kuuluu. Ilman ylimääräisiä korvia. Kiitos asianomaisille mukavasta viikon päätteestä. :)

Nyt kipittelen taas pyykkituvalle..haen kuivat pyykit sisälle ja uudet kuivumaan. Pesen kaiken mikä on pestävissä vaatekomerossa olleista tavaroista. Homeisilla hyllyillä olleet eivät voi olla kovin....homeettomia. Mutta korkeat lämpötilat niille mille mahdollista. Eli pyykinpesu tulee jatkumaan kohtuullisen kauan. Pyykkiä riittää.

Nyt lähden nauttimaan aamuauringosta Millan kanssa, ja sen jälkeen työt jatkukoon sisällä.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Uusi alku.

 Uusi vaatekomero.

Tähän olen vähän pettynyt. Edellinen oli tilava. hyllyt olivat leveitä ja niitä oli enemmän. Nyt hyllytila on kapeaa ja hyllyjä kaikenkaikkiaan vähennetty. Hyvänä plussana toi hyllyjen homeettomuus. :)

 Olohuoneen uusi ilme.

Lattialla uusi muovimatto.  Ulkonäöstä tykkään. Sopivan neutraali, sopii kaiken kanssa. Olohuone tulee kokemaan suurimman muodonmuutoksen. Kirjahylly, se vanha, matkasi uusille teille. Uusi sänky tulee alkoviin. Tässä näkyvissä ensimmäinen uusi huonekalu, TV-taso ja värinä kirsikka. Ikuinen pyökki sai nyt jäädä. Olipas hyvä syy vaihtaa lähes kaikki olohuoneesta. Uusia verhoja ym. Ja kaikki kirpputoreilta! Halvalla, kaunista ja hyväkuntoista.

 Alkovissa kaikki ei mennyt niinkuin piti...

Sovittiin että koko alkovi tapetoidaan uusiksi. Nyt kuitenkin vain YKSI vuota vaihdettuna. Eiiiiii, onneksi asia saatiin jo sovittua. Maanantaina tulee tapetointiporukka hoitamaan homman loppuun. 

Suihkun tukikahva.

Enää ei tarvitse taiteilla pysyäkseen pystyssä suihkussa. Tukikahva auttaa. Aikas tyylikäskin. :) Isältä sain ja remppamies asensi.

On ollut kaiken kaikkiaan rankkaa aikaa elellä täällä tilapäisasunnossa. Rappu missä olen, on rauhaton, meteliä on paljon. Olin tottunut haudanhiljaiseen rappuun, en osaa rentoutua täällä tilapäisasunnossa ollenkaan. Kireä kuin viulun kieli. Tänään pääsin omaan kotiin puuhastelemaan. Pesin kaiken lattiasta kattoon. Urakka oli iso ja rankka. Ihan puhki, mutta samalla erittäin tyytyväinen, vihdoin pääsen puhtaaseen omaan kotiin.
Remonttipölyä oli kaikkialla...siis aivan kaikkialla. Sen peseminen oli urakka. Lattiat sain (ne uudet) pestä kolmeen kertaan, että ei enää tullut mustaa vettä. Nyt on raikasta, tai no maali haisee...se haihtuu aikanaan.

Huomenna alkaa tavaroiden roudaaminen, sunnuntaina jatketaan, sillä huomenna pääsen katsomaan tädin mussukkaa, siskon poikaa. Katkaisee sopivasti tämän pakollisen rumban.

Olen myös huomannut, että mussa asuu aimo annos sisua. Se tuntui välillä loppuvan, olin täysin loppu, zombie. Kävelin, liikuin, olin, mutta vain olin. Nyt taas alkaa olla hyvä. 

Ensi viikon tiistaina täytyy käydä palauttamassa tilapäisasunnon avaimet, ja teen sen enemmän kuin mielelläni. Pääsen kotiin! Omaan kotiin!

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Tämän kaiken keskellä...

Elän ja hengitän, edelleen. Tässä heti ekana maistiaisia kotini tilanteesta. Remontti on käynnistetty ihan kunnolla.

 Olohuone ja lattialta revitty matto.

 Eteisessä samoin.

 Alkovin nurkkaus ja lattian kuivatus.

Vaatekomero tyhjillään ja kuivatuksessa.

Remontin alle joutui/pääsi siis vaatekomero, olohuone, eteinen. Eli iso osa asuntoa, yli puolet. Tästä johtuen olen nyt evakossa tilapäisasunnossa. Asunto sijaitsee onneksi kotipihalla ihan viereisessä talossa. Viikko sitten viikonloppuna tyhjensimme oman kodin ja siirsimme tänne isommat huonekalut ja pakolliset tarvikkeet evakkoasumiseen. Roudaaminen oli aika hurjaa...ja selkä otti kyttyrää. Pitkä sairauslomakin oli lopuillaan ja töihin olisi kyettävä. Ihan vaan hiukan olin väsynyt ja poikki. Nyt on työviikko takana ja täytyy sanoa että työnteko tuntuu hyvältä, mutta väsymys työpäivien jälkeen nielee kaiken muun elämän. Siitä olen hiukan huolissani. Mutta sinnittelen, sillä tunnen sen verran suurta mielihyvää tekemästäni työstä.

Vanhan asunnon sänky meni poltettavaksi, siinä ei enää voinut nukkua hajuhaitan vuoksi. Oli imenyt itseensä kaiken sen pahan hajun mikä tuolla mun asunnossani oli. Yöh. Sohvan saa puhdistettua, sen saan pelastettua. Kirjahyllystä luovuin, ajan kanssa hiljakseen rakennan uudennäköisen kodin itselleni. Eri väreillä, pyökin aika on ohitse. Nyt kiehtoo muut sävyt.

Viime syksyn ja talven aikana päätin selättää villasukat tai pikemminkin niiden neulomisen. Nyt kun se on hallussa, alkaa uusi aluevaltaus. Virkkaustyöt. Aloitin isoäidin neliöstä. 
Siinä se on. Isoäidin neliö. Muutama virhe livahti joukkoon, mut niistä viis. Tästä tulee koristeellinen tyynynpäällinen.

Jep, hyvää alkavaa viikkoa.

Oli ihan pakko laittaa päivitystä, että ette luule mun hukkuneen kuin tuhka tuuleen. :)