sunnuntai 28. elokuuta 2011

Tauon jälkeen

taas täällä...en ole hävinnyt, pidin vain luovaa taukoa. Oli sellaisen aika. Arki alkoi ja työ vei mennessään. Nyt tuntuu että alun hektisyyden jälkeen taas alkaa normaalit kuviot, ja ne tuntuvat aika hyviltä.

Kärpässieni.

Pitkän tauon jälkeen suuntasin Milla kanssa metsään. Metsään oli tullut sieniä kuin sateella. Paha vaan kun en tunnista kuin pari hassua, ja niillä tiedoilla en uskalla olla sienestäjä. Hengettömiä olisimme aivan piakkoin koko sakki.
Milla nautti metssässä juoksusta. Oli ihan elementissään.

Mulla on ollut ongelma Millan kanssa liikkuessa, se räksyttää ja häiriintyy liian helposti kaikesta vastaantulevasta. Räksytystä ei jaksa kuunnella. Olen ennenkin namittanut Millaa, mutta en riittävän systemaattisesti. Nyt päätin aloittaa naamituksen/ehdollistamisen uudelleen ja nimenomaan järjestelmällisesti.
Nyt jokaisen vastaantulevan kohdalla kiinnitin Millan huomion muhun nameilla. Työnsin namia samalla innokkaasti  jutellen Millalle, ekat kerrat oli sinnepäin, mutta ei huonoja. Ei tullut yhtään haukkua, vaikkakin jonkinasteista reagointia kylläkin. Mutta tämän ekan kerran tavoite oli haukuttomuus. Kun vastaantulijaa oli ollut useita, Milla jo ehdollistui ja odotti multa namia nähdessään muita ihmisiä tai koiria. Kiinnitti huomion kyllä ympäristöön, mutta ei haukken, vaan namia pyytäen. Silmillään seurasi ohittajaa, mutta reagointi jäi siihen. Huomio oli minussa ja namissa. Onnistumisen kokemus oli yhteinen.
Annoin Millalle sitten namia välillä muuten vaan ja hymyilytti, sillä Milla katseli heti ympärilleen, että onko joku tulossa? Yhdisti siis jo namit ja ympäristön toisiinsa. Nopeaa ehdollistumista. Lupaava alku. Seuraavalla lenkillä nostamme vaikeusastetta.

Alakerran pappa nukkui pois pari viikkoa sitten. Eilen lippu nostettiin salkoon papan hautajaispäivänä. Pysähdyin lipun juureen hetkeksi ja muistelin pappaa joka oli mukava, harmiton ja aina ystävällinen.
Olen nyt jonossa alakerran papan vapautuvaan asuntoon. Tuntuu toisaalta hyvin pahalta, olla kuin susi joka kärkkyy... Mutta elämä on. Mun olis päästävä pois tästä asunnosta, joka on mitä ilmeisimmin homepesäke, päätellen viime syksyn kosteusvauriosta ja mun pahasta sairauskierteestä, Ja toinen syy se, että se olisi ykköskerroksen asunto, eli huonosti toimivan painajaismaisen hissin käyttö olisi minimaalista. Pääsen ihan omin jaloin ekaan kerrokseen. Saas nähdä saanko asuntoa.

Kermalikööri jäillä, kiitos.

Tämä juoma osoittautui mun kesän lemppariksi. Tätä join muutamia pieniä lasillisia tämän kesän aikana. Tämä likööri tarjoiltiin mulle Pärnun reissun muistelupibbaloissa veljen luona. Veli oli laittanut hyvää ruokaa (pihviä, ihan mun ilokseni), tarjosi hyvää juomaa ja mukavaa seuraa. Katselimme kaikki Pärnun kuvat lävitse ja elimme reissun uudelleen. Samalla ne olivat eräänlaiset kesäkauden päätöspippalot.

Veljen pihapiirin kotilot.

Luokkamme kotilot ovat muuttaneet toiseen luokkaan. Meillä vaihtui oppilaat, ja emme halunneet alkaa opettamaan ykkösluokkalaisille alusta alkaen kotiloiden hoitoa, entisen luokkamme uusi opettaja otti kotilot oppilaiden mukana. Näin kotiloilla säilyy tutut ja turvalliset hoitajat. Loistavaa!
Helpotti myös mun työurakkaa huomattavasti. Noista oli kuitenkin aika lailla työtä vaikka ei heti uskoisikaan.

Toffokin oli sairaana.

Toffo sairastui, se laihtui silmissä, oksenteli eikä saanut syötyä. Käytimme Toffon lääkärissä, Toffo oli jo pahasti aliravittu ja kuivunut. Toffo sai nesteytystä ja oksennuksenestolääkettä pistoksena. Kotihoidoksi pakkosyöttöä ja juottoa. Pruutalla nestemäistä ruokaa pieninä annoksina suoraan suuhun, oksennuksenestolääkettä neljänä päivänä. Pakkosyöttöä ehdimme tehdä kaksi päivää kun Toffo virkistyi, ruokahalu palasi ja elo tuli silmiin takaisin. Olimme jo yhdessä vaiheessa varmoja siitä, että menetämme Toffon. Oli hyvin heikkona.
Siinä vaiheessa kun Toffo istui pahvilaatikossa, järsi sen reunoja ja syljeskeli palasia ympäriinsä, tiesimme saaneemme Toffon takaisin ja helpotus oli suuri.

Tässä tiivistelmää viime viikoista, ovat olleet kiireisiä ja tapahtumarikkaita. Hyvässä ja pahassa.
Mutta pääasia että on asiaa päässä. (ehkä)

Ps. Vessanpönttö hajosi taas...vasta neljäs kerta. Argh!


perjantai 5. elokuuta 2011

Pärnu

...kesän ainut ulkomaanmatka...eikä edes kesän, vaan viimeisen kymmenen vuoden (noin suurinpiirtein)...

 Muuttaisiko Pärnuun? Olisi myytävänä...:)

Nyt tulee matkakertomusta, lukee ken jaksaa, loput voi katsella vain kuvia.

Matka meni hyvin, vain aavistus pientä pahoinvointia laivalla, mutta meni nopeasti ohi. Matkaseuralla varmaankin osuutta asiaan. :)

 Joku kirkko, nimeä en enää muista, näitä kirkkoja oli tuolla paljon.

Hotellille päästyämme saimme äidin kanssa huoneen, jossa oli yksi kapeahko parisänky. Kävin kysymässä respassa, että eikö teillä ole huonetta missä olisi kaksi erillistä sänkyä? Ei ole vapaana, mutta yksi missä on iso sänky, on juuri vapautumassa, pääsemme sinne jos haluamme. Lähdimme respa-neitosen matkaan katsomaan huonetta. Kiipesimme portaita...kiipesimme lisää...ja vielä lisää ja vieläkin lisää. Lopulta olimme niin ylhäällä kuin pääsee. Aukeaa ovi jossa näkyy pieni eteisen oloinen tila ja kaksi tuolia. Ja kappas, portaat, parvelle, jossa itse huone olisi! Ehei...ei meidä kintuille... Joten tyydyimme omaan huoneeseen ilman vaihtoa isompaan sänkyyn. Illalla aukaisimme sitten sängyn, ja siellä oli vain yksi peitto! Ehei...ja taas respaan...saisimmeko toisen peiton, eikö tuossa pienessä sängyssä jo olisi ihan riittävästi, mutta että sama peittokin pitäisi jakaa? 
Saimme toisen peiton. Tosin, huone oli niin pieni, että vessaan mennessä ovi ei edes auennut kokonaan, vaan se tökkäsi sängyn reunaan, joten vessaan piti mennä vatsa sisään vetäen. (no, melkein ainakin). Muuten ei mitään valittamista, meillä. Mutta matkaseuralaisiltamme hajosi suihku. 

 Ruusutalo

Käppäilimme Pärnussa tosi paljon, ympäri ja ämpäri. Hienoja taloja, puistoja ja ennenkaikkea ristiriitaisuuksia. Tämä talo upea, hieno... ja alakuvassa sitten sitä toista päätä. 


Meille muodostui loman aikan erilaisia teema-päiviä, ihan suunnittelematta. Saapumispäivän iltana oli tutustumiskierros.
Toisena päivänä oli aika villiintyä shoppaillen...niitä kauppoja riitti. Osassa hintataso oli jo hyvin lähellä Suomen tasoa, muutamissa puodeissa taas erittäin halpaa. Esim. kristalli oli halpaa, vaikkakaan sitä ei tullutkaan kyllä ostettua, mutta ihasteltua kylläkin. Tupakka ja alkoholi oli edullista. Minäkin tavoistani ja tottumuksistani poiketen ostin kotiin tuotavaksi liköörejä, muutamaa laatua. Pojat sanoivat ne nähdessään, että siinä äidille juotavaa seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. :)
Käsitöitä oli tarjolla paljon, niitäkään ei tullut ostettua, hypisteltyä kylläkin. Saimme shoppaamiseen kulutettua aikaa 6 ja puoli tuntia...juuh, oltiin aika puhki. 
Matkaan itselleni tarttui kolmet kengät, yhdet tosi mageet korolliset ja parit läpsyttimet. Rintsikat, toki...Yksi iso huivimainen systeemi, kylmille illoille hartioita lämmittämään.. Sormus täytyy aina reissusta ostaa. Pling plingiä laukun ja aurinkolasien muodossa. Nyt säihkyy!

 Ajan patinoimaa....

Ekana iltana, tuon huone-episodin jälkeen teimme tutustumiskävelyn pitkin Pärnuta, meillä oli oppaana veljeni avovaimonsa kanssa ja he olivat mitä ihanimpia oppaita, sillä veljelleni käynti tuolla oli nyt kymmenes ja avokille kahdeksas. Joten olimme todella hyvissä käsissä, me ensikertalaiset untuvikot. Oli aika rentoa vain käppäillä mukana ja kuunnella selostusta ja rentoutua.


 Ranta, tuo ihana ranta. Ekana iltana kävelimme sinnekin, sieluni tarvitsi nähdä meren ja kävellä rannalla hienossa hiekassa, tassutella paljain jaloin rantavedessä. Oih.

 Ekan illan auringonlasku. (kuvassa kaksi vierasta ihmistä)

 Autiotalo
Näitä oli paljon. Kunpa olisi rahaa, ostaa pläjäyttäsin tuollaisen ja pistäisin kuntoon ja muuttaisin tuonne.

 GEORG

Tämä paikka tuli tuttuakin tutummaksi. Päivän rutiineihin kuului aamupalan jälkeen (jonka siis hotellilla söimme) kävellä 500m päässä olevaan kahvilaravintolaan. Hyvin halpa paikka, ihan ruokaa myöten. Taisi olla koko Pärnun halvin paikka, mutta ei suinkaan silti tasoltaan huono, vain sellainen normaali. Siellä juotiin aamukahvit ja kun lomalla olimme, myös Vana tallin ja mulle Vana Tallin cream. Nam. Laittoi mukavasti veren kiertämään. Ei ollut kylmä ja tuulikin tyyntyi. :)

 Punainen torni, joka ei ole punainen.

Tässä paikassa oli käsityöläisten paikka. Siellä myynnissä korua, vaatetta, erilaisia käsintehtyjä esineitä jne. Ylhäällä tornissa oli venäläisiä mammoja myymässä käsintehtyjä helmikoruja. Pystyin vastustamaan kiusausta, enkä ostanut tuolta mitään. Jei, hyvä suoritus!


 Punaisen tornin kapeat kierreportaat.

 Ja taas ränsistynyttä. Mutta omalla tavallaan hyvin  viehättävää.


 Estonia muistomerkki rannassa aallonmurtajan tuntumassa.

Tiistaina teemaksi muodostui liikunta. Lähdimme tavoitteena aallonmurtaja ja käppäily epätasaisilla kivillä. Haasteellista oli löytää askelma ja kivi jossa jalka pysyi muljumatta. 

 Aallonmurtaja

Emme todellakaan jaksaneet kävellä koko matkaa tuonne murtajalle. Sillä edestakainen matka olisi ollut noin 5km. Kävelimme vain sen verran, että voimme sanoa käyneemme murtajalla. Murtajalta hyppäsimme veteen ja kahlasimme pitkin rantaviivaa kengät kädessä. Nautinnollista ja ihanaa. Hetkittäin tuntui olotila epätodellisen hyvältä. Jalat liikkuivat, ne eivät olleet painavat niinkuin normaalisti. Olin saanut lääkäriltä luvan olla pistämättä MS lääkettä loman aikana, sillä piikkien kanssa matkustaminen on joskus hankalaa, ja oli kyseessä kuitenkin lyhyt loma. Mutta vaikutti jalkoihini niin, että ne tuntuivat liki terveiltä. En kompuroinut, tasapaino piti, jalat olivat kevyet jne...Ikävä sivuvaikutus lääkkeellä, joka hidastaa tautia, mutta tuo mukanaan jalkoihin lyijymäisyyden ja jäykkyyden. Eli periaatteessa se tuo niitä oireita, joita sairaus jo pitää valmiiksi sisällään. No, tuon reissun ajan olin ns. terve. Pian taas jalkani muuttuvat pökkelöiksi. Tänään vielä jätin pistämättä, huomenna taas jatkan. :(

 Naisten ranta.

Kävelimme siis siellä vedessä, lähellä rantaviivaa...jossain vaiheessa nenän edessä alkoi vilahdella alastonta naista ja miestä. Selityskin löytyi, nakuranta. Tosin, naisille tarkoitettu, mutta vaikutti siltä että tuo nakuranta oli muuttunut sekarannaksi. No, emme olleet onneksi rannassa, vaan usean kymmenen metrin päässä vedessä kahlaamassa. Kunnon vesikävelyllä. Meinaan sai jalat joka askeleella hyvää veden tuomaa vastustusta. Hyvä treeni.

 Tallinnan portti

Keskiviikkona teemaksi tuli viimein vihdoin rantapäivä!
Ranta kyllä täytti kaikki odotukseni. Sainpa tuolinkin alleni, ei tarvinnut hiekassa maata. Pääsin helpommin liikkeelle. Ranta oli tosi matala ja sai kahlata pitkään ennekuin oli uintisyvyydessä. Pieneen pulahdusuintiin kului aikaa 20 min. Uintia siitä oli ehkä 5min ja loput kävelyä veteen ja takaisin. Turvallinen ranta siis myös lapsiperheille. Muut eivät ole niin rantaihmisiä kuin minä, joten muut poistuivat parin tunnin (en katsellut kelloa) jälkeen rannan terassille, itse jatkoin vielä jonnkin aikaa ihanaa makuuttelua. Tuota rantaa jäi ikävä.

Iltaisin kävimme sitten aina eri ravintoloissa syömässä, jonka jälkeen raahauduimme oman hotellin terassille iltakahville ja siitä nukkumaan. Ruoka oli hyvää joka ravintolassa, vaikkakin viimeisenä iltana kaikki ei mennytkään putkeen, vaan jouduimme osan ruuasta palauttamaan keittiölle, koska medium pihvi tirsui verta. Öyh. Toisella yrittämällä oli hiukan kypsempää, mutta ei vieläkää ihan onnistunutta. Mikä oli hassua, sillä ekana iltana söimme samassa paikassa ja samaa ruokaa, ja pihvit olivat juuri sellaisia kuin pitikin. Ehkä kokilla huono päivä tai sitten jopa eri kokki vuorossa. Mutta hyvä mieli jäi siltikin.


Haikaran pesä.

Enpä ole koskaan enne nähnytkään! Mutta tuolla matkalla Tallinna-Pärnu, noita pesiä oli useita. Tämä kuva on otettu paluumatkalla Pärnusta kohti Tallinnaa liikkuvasta bussista. Siihen nähden ihan hyvä kuva, tunnistettavasti kuvassa haikaraperhe.

Siinäpä se reissu. Kiitän taas tästä kaikesta hyvästä mitä olen saanut.

Nyt asennoidutaan siihen, että tämän kesän loma on ohi..maanantaina kutsuu työt.