maanantai 30. toukokuuta 2011

neurolla




Isän pihan kissat, Lumikki ja Rudolf

(neurologin jälkeen siis isän luona kyläilemässä)

Tänään mulla oli aika sinne neurologille...olin hyvin valmistautunut, kirjoittanut lapulle kaikki asiat mitkä pitää muistaa ottaa puheeksi. Kaikki muistimme, ja saimme paljon aikaiseksi.
Sain lähetteen neuropsykologisiin testeihin, pahentuneen fatiikin (voimakkaan väsymyksen) takia, joka haittaa jo työkykyä. Lähete toimintaterapeutille, jossa testaillaan käsien toimivuutta, mitkä on ongelmakohdat jne...tunnottomuus aiheuttaa ongelmia toisinaan aikalailla.
Lähete myös fysiatrille, selkäni takia. Neurologi ohitti työterveyslääkärini (yllätys), ja meni mun tyten tietoihin (luvallani). Otettu röntgenkuva tulla tupsahti näkyville, ja siinä näkyi SI-nivelessä ongelmaa, lannerangan nikamissa kulumaa ja kalkkeumaa, ja sit jotain muuta, en muista mitä. Neurologi oli hivenen hämmästynyt, että oli kirjoitettu 2 päivää sairaslomaa, vain?

Tutki mun selän (eikä ees kuulu neurologin toimenkuvaan), totesi sen olevan krampissa lannerangasta niskaan saakka, ja ihmetteli että vielä pystyn hengittämäänkin. Siltä istumalta kirjoitti samantien 3 viikkoa saikkua. Se tarkoittaakin sitä, että seuraavaksi menen töihin vasta elokuussa. Mulla alkaa kesäloma suoraan siitä kun saikku loppuu. Joten....siis, en kyl tajua oikein..olen jo lomalla!!! Oujea! tosin, riemua hälventää jäytävä kipu, joka kuitenkin saadaan siedettävälle tasolle hyvällä lääkityksellä. Onneksi.

Myös osatyökyvyttömyyseläke otettiin vakavasti puheeksi. Siksi runsas määrä erilaisia testauksia, katsotaan tukevatko nekin sitä asiaa, että olisi hyvä keventää työtäni? Fatiikki on suurin ongelma, ja fatiikin myötä tietojen käsittely päänupissa. (kongnitiiviset ongelmat).

Sain myös nyt kesäksi kokeiltavaksi vielä yhden lääkkeen mikä saattaisi vähentää fatiikkiongelmaa, se onkin sitten viimeinen oljenkorsi...jos siitä ei apuja...huoh. Fatiikki on jotain sellaista väsymystä, mihin ei auta uni eikä lepo. Se tulee ja kaappaa...se vie mennessään. Ei ole tavallista "mua väsyttää", vaan potenssiin 10. :(

Sain myös fysioterapiaosastolta SI-tukivyön. Tukee selkää akuutissa tilanteessa. Ei suinkaan ole tarkoitettu jatkuvaan käyttöön, mutta jos esim. tyhjennän astianpesukonetta ym muut kumartumista vaativat työt. Kokeilin sitä välittömästi, ja kyllä se vaan helpottaa.

Huomenna menen vielä käymään töissä...teen muutaman paperihomman loppuun, ja hoidan luokkamme kotilot siihen jamaan, että ne voi lähteä oppilaiden luokse kotihoitoon. Tiedän, mun ei tarttis mennä ku olen saikulla...mutta kun...niin, seliseli...mutta kun se homma on mulla hallinnassa. Tosin, laitan oppilaat tekemään sen ja opastan vierestä. Sitten vielä muutama tiedote oppilaiden kotiin, minne kotilot kesän aikana matkaavat.
Ja sit huokaisen.

Ja nyt menen punkkaan...ZZzzZZzzz......



lauantai 28. toukokuuta 2011

kesän kynnyksellä.

 Voikukkien kulta-aika.

Kävi sitten selälle kämysesti. Olin siellä sairaalassa katsomassa ihanuutta, sitä siskonpoikaa, suloisuutta, täydellistä pakettia. Kumarruin vain aavistuksen kurkistaakseni poikaa tarkemmin. Tunsin kuuman vihlasun alaselässä ja olikin sitten pakko hakeutua istumaan aika vikkelään. Jalat alkoivat muuttua hyytelöksi ja kipu kovaksi. Olin kuitenkin ihan hiljaa ja valittamatta, en halunnut kääntää huomiota itseeni, vaan halusin vauvan, äidin ja isän saavan kaiken huomion.

Lähdin siitä sitten käpöttelemään toiselle osastolle, missä ystäväni oli. Kävin samalla vierailulla tapaamassa myös hänet. Kävely sinne onnistui, mutta kipu yltyi alaselässä ja en saanut itseäni enää suoraksi.
Käpöttelin ystäväni kanssa sitten alas ja ystäväni meni tupakille. Siitä jatkoin matkaa äipän kanssa autolle ja kipu vaan paheni askel askeleelta.
Ei kiva.

 Metsätähti hentoinen.

Autossa istuminen teki tuskaa, jokainen tärähdys leikkasi kuin kuuma veitsi alaselässä. 
No, kotona buranaa napaan ja yritys viedä Milla lenkille ulos. Kipu salpasi jo läpi selän alavatsaan, mutta sinnillä selvittiin takas sisälle. Kävelin kuin raskaana oleva nainen, jalat himpun harallaan ja polvet aavistuksen koukussa. Suoraksi kun ei voinut haaveillakaan päästä.
Yö meni miten meni, kyljen kääntäminen oli hikinen urakka.

Aamulla soitto töihin että tää mamma nyt lepäilee ja menee lääkäriin. Oli viikosta jäljellä enää to ja pe. Mutta sellaset to ja pe-päivät, että läsnäoloni olisi ollut enemmän kuin tarpeellista. Mutta minkäs teet. Työkykyinen en ollut. Hiivatin hiivatti!

Pääsin sitten lääkäriin, joka oli yhtä tyhjän kanssa. Kirjoitti 2 päivää saikkua, no, parempi kuin ei mitään, mutta ei MS-lihakset parane samalla tahdilla kuin tavis. Eikä tavisjumikaan kahdessa päivässä helpottaisi. Sanoi vain uskovansa että on ohi jo maanantaihin mennessä. Haist huilu. Olisikin!


No, nyt eletään lauantai-iltaa, eikä järin hyvä tilanne. Suoraksi en pääse, istuminen hankalaa ja kipu jäytää.
Mulla on koko vasen puoli alaselästä lapaluihin täysin krampissa. Ei auta relaksantit eikä buranat. Onneksi maanantaina on neurologin vuosikontrolli, josko sieltä sais jotain oikeaa apua.

Harmittaa vaan niin vietävästi, kun olin niin hyvässä vireessä liikunnan kanssa, ja taas saa kohta aloittaa tempomisen alusta. kiukuttaa!

Mut se siitä kiukuttelusta...odotan että pääsen piakkoin katsomaan elämän yhtä suurinta ihmettä. Kunhan ovat kotiutuneet kunnolla ja saavat oman arkensa pyörimään. Sitten tää täti rynnii ihastelemaan pienokaista. Tai no rynniminen tässä tilanteessa on enemmän kuin liioittelua, mutta käpöttelen rauhallisen nopeasti, vaikka. :)

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Pienen ihmisen pieni käsi.

...Hän on nyt täällä....

Pienen miehen pieni nyrkki.

Sisko ja miehensä saivat ihanuuden saatettua maailmaan viime yönä. Pääsin sairaalaan ihanuutta jo tänään katsomaan. Siellä oli väsynyt mutta onnellinen äiti sekä isä. Mulla oli moneen otteeseen kyynelissä pitelemistä kun katsoin tuota viatonta pientä ihmisen alkua. Niin täydellistä pakettia. Kuuntelin pienen pientä tuhinaa. Hiljainen ja rauhallinen oli poika. Vain kerran kuulin itkun. Kun isänsä hellästi kävi silittämässä poskesta, poika hiljeni ja rauhoittui. Tuolla nyytillä on todella hyvät eväät elämänsä alkuun ja matkalle. Ympärillä tulee olemaan lukuisa joukko rakastavia ihmisiä. 

Itsekin rohkaistuin hyvin hellästi ja varovaisesti silittämään tuota persikan pehmeää poskea, tunnustelin tuota pientä nyrkkiä ja olin kerrankin sanaton. Ihastuksesta, viattomuudesta, puhtaudesta ja kauneudesta. 

Kiitos taivaan Isälle ihanasta ja täydellisestä poikalapsesta.


sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Talviturkin heitto!

Jep...nyt on taas se aika vuodesta, tosin olen nyt viikon myöhässä "aikataulusta"...
 Tutun näköiset kaksi filttiä jälleen vierekkäin. 

Taas rannan vakioasukkaat saapuneet. En osaa sanoin kuvailla tuota tunnetta mikä mut valtaa. Se on kuin huume. Iholla kihisee auringon lämpö, sisällä sihisee auringon huuma. Tuulen mukana tulevat huumaavat tuoksut, jaloissa tuntuva kuuma hiekka, lintujen kirkkaat äänet...tuntuu että suorastaan pakahtuu oloonsa.
Tämä tunne on voimakkain aina ensinmäisellä rantareissulla. Se haalenee kerta kerralta, mutta ei kuitenkaan häviä, vaan pysyy läpi kesän. Se tunne siitä, että tajuaa sen talven olevan takana, pitkän kylmän ja pimeän kauden. Se tunne kun heittää vaatteet päältään ja antutuu kesän ja auringon hyväilyille. 

 Molskis!

Vain varpaat näkyy pinnalla, sukellus viileään veteen. Kuvittelin olevan kylmääkin kylmempää. Yllätyin siitä, että se olikin jo "lämmintä". Pystyi jo uimaan vetoja, eikä vain pikaisesti kastautumaan.
Kävin järvessä jopa kolme kertaa. 

Kesä ja järvi..
...Suomen luonnon kulmakivet. Kaunista, huumaavaa tämä kevään hento ja samalla voimakas vihreys.
Mikä siinä on, että tunnen, tunnen syvällä sisimmässäni eläväni, siis todella eläväni juuri kesän kynnyksellä?
Puhkean eloon samaan aikaan kuin luontokin. Talven nukun kuin murmeli ainakin, tai karhu.

Kesä ja kärpäset, ja mun kalpeat jalat. :)

Saunamökki se siinä, mutta vielä ei käytössä. Ranta avataan vasta 6.6 virallisesti. Niin, että siellä on aina paikalla vahtimestari, joka aukoo bajamajoiden, saunan ja päärakennuksen ovet.
Nyt ei vielä saunomaan pääse.
 Tapani mukaan kiertelin rannan tuntumassa kameran kanssa. Sain linssiin kärpäsen leskenlehden päällä.

Kesäkenkä.

Tänään olen äärettömän onnellinen, ja kiitollinen.

perjantai 20. toukokuuta 2011

siivu luontoa

 Hämähäkki se verkon kutoi, kaste sen koristeli timantein.

Nyt olen tervehtynyt sen verran hyvin, että taas pääsen työmatkat pyöräillen. Tänä aamuna olikin huumaavan ihana tuoksu öisen sateen jäljiltä. Maasta huokui kostea multa, raikas kaste, kukkivat puut. Ilma oli kirpeä, mutta ei kylmä. Sai itsensä hereille ja hyvälle tuulelle.

 Tässä ylhäällä ja alhaalla kuva samasta kotilosta. Se ylitti tietä suojatien kohdalla. Näin sen jo ensi kerran kun koiran käytin ulkona. Tulin vielä takaisin sisälle ja tein aamutoimet loppuun ja nappasin kameran matkaan, toiveena löytää reipas tien ylittäjä. Oli selvinnyt monen auton ohiajamisesta huolimatta, ja oli noin puolen metrin päässä jo kadun reunasta. Sain napsittua reippailijasta muutaman kuvan. Alakuvassa sormukseni antamassa mittasuhteita.



 Työpäivän jälkeen fillaroin siskolle kylään, vielä yhtenä kappaleena on. Mutta minä hetkenä hyvänsä on jakaantumisen aika. Keittiössä istuessa seurailin kolmen pihaoravan touhuja, vikkeläliikkeisiä kavereita, vaikea kuvata. Nämäkin kuvat on otettu ikkunan läpi, oven aukaisu olisi saanut pakoreaktion oravissa käyntiin.

Lopulta jo näytti mulle pyllypuolensa, mokamakin orava. :)

Hyvää viikonloppua!

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Heureka, huudahti hän!

Luokkamme matkasi tänään Heurekaan.

On siis luokkaretkien aika, se on se kevät ja kouluissakin heitetään vapaalle...koulutyö siirtyy taka-alalle ja otetaan jo rennommin. Se ollaan kaikki ansaittu, niin opet, avustajat kuin oppilaat itsekin.

Presidenttejämme.

Nää on nyt näitä pakollisia kuvaamisia...sieltä täältä. Kiire oli kova, tapahtumia riitti hengästymiseen saakka. Olisipa edes joskus löysä aikataulu, mutta ei. Aina kova kiire, bussit aikataulutettu, taksit, ohjelmanumerot jne.. Niin, ja myös ne työajatkin.
Mutta, ei anneta sen nyt haitata, enää. Päivä on pulkassa, vaikkakin hiukan jäi hapan maku suuhun siitä, että oppilaat eivät juurikaan ehtineet oma-aloitteisesti tutustua ja hiplata härveleitä.

 Foliopallonen.

Nämä kuvat ovat ns. vapaalta näyttelyalueelta. Siellä oli härveliä poikineen. Itse olin niin täysin kiinni kolikkopajassa, että en ehtinyt juuri muuta kuin ohimennessäni räpsäistä muutaman kuvan.
Oppilaat saivat ensin ottaa itsestään kuvan, sen jälkeen se siirtyi "työstöön" ja toisessa päässä prosessia putkahti kolikko, oppilaan kuvalla varustettuna. Mukava muisto oppilaille retkipäivästä.

 Leijuva pallo.

Meillä oli ohjelmassa Minerva-tiedepaja, jossa mietittiin miksi "lehmä ei lennä". 

Tämä erikoinen professorityyppinen hemmo esitteli meille asioita joita lentämiseen tarvitaan. Nooh, ei ainakaan ollut mielestämme itse kovin innostunut pitämästään aiheesta, mutta onneksi oppilaat sentään osallistuivat ja ottivat kantaa. Se nyt tietenkin oli se päätarkoitus, ei meidän aikuisten viihdyttäminen. Niin, ja professorityyppiset vissiin on vähän erikoisia muutenkin?

 Karkkitehtuuria

Tämä oli ehkä koko reissun parasta antia. Heurekalla on nykyisin "karkkitehtuuria" paja, joka tosin ei toimi Heurekan tiloissa, vaan lähellä sijaitsevan arkkitehtuuritoimiston tiloissa. Sinne oli 10min kävelymatka, ja kiire painoi jo päälle. Askel oli aika ripeää...
Tässä yläkuvassa oli malli, ja sen jälkeen oppilaille annettiin ohjeet, kerrottiin rakentamisen isoista pääperiaatteista, miten rakennuksesta saa vahvan ja kestävän.
Sen jälkeen jaettiin kullekin oppilaalle 15 lakua ja coctail-tikkuja. Eikun rakentamaan.
Rakennelmia ei ollut lupa syödä siellä, eikä edes bussissa, vaan vasta kotona.

Tässä erään oman oppilaamme rakentelua.

itse olin perinteisesti taas etupenkkiläisten, eli pahoinvoivien oppilaiden vahtina. Muovipussi valmiina käyttöön. Saan tämän antoisan roolin joka reissulla siksi, että kärsin itse matkapahoivoinnista ja joudun istumaan aina bussin etuosassa. Tällä reissulla kukaan ei oksentanut ja matka meni hyvin, meillä.

Matkalla näimme kyllä kumolleen ojaan menneen kuorma-auton. Pari poliisiautoa oli paikalla, ei ambulansseja. Ilmeisestikään ei kovin vakavaa. Onneksi. Tuuli kyllä oli kova, ja tunsi bussissakin kuinka tuuli ajoittain tarttui kiinni ja heilutteli bussia. 

Olen ollut pienessä flunssassa, joka ei onneksi ole kääntynyt pahempaan, joten oletan olevan kyseessä normaali kevätallergia. Mutta rauhoitin kuitenkin varmuudeksi kropan, enkä ole fillaroinut töihin, enkä rääkännyt itseäni iltaisin. Odottelen, että tunnen itseni terveäksi ja aloitan sitten taas rääkkäyksen.

Nyt nukkumaan, akut tyhentyneet aika tarkkaan tämän päivän aikana.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

kulttuuria lasten kanssa.

 Metallilankahäkkyrälintunen

Tänään teimme kulttuuripolku-retken Hyvinkään Walvillaan, Villa-Arttuun, lasten ja nuorten taidekeskukseen.<----klikkaa linkkiä.
Näyttelyn aiheena on nyt "helmi". On näyttelyn puoli, josta suurin osa blogin kuvistakin on, sekä paja, jossa pääsee itse tekemään.
Villa-Artussa järjestetään erilaisia lasten ja nuorten kuvataide- kursseja, ja niiden satoa oli näyttelyssä esillä.

 Perhosen koteja.

Tätä en olisi tiennyt, mistä puulaatikoista on kyse. Näyttävät äkkiseltään linnunpöntöiltä, mutta mikä lintu kapeasta raosta muka mahtuisi sisään lentämään? No nepä ovatkin perhosille tarkoitettuja. Värit ovat noin kirkkaat siksi, että perhosia houkuttelee nimenomaan kirkkaat värit.

 Keramiikkatöitä ja tabletti asetelman alla.

Tässä kuvataidekoululaiset olivat saaneet tehdä itselleen omansalaiset ruokailukipot. Ne olivat aseteltu pitkään pöytään, pöytä oli siis katettu.

 Kahvipaketeista tehtyjä "päre-töitä".

 Huovutetut saippuat.

Tämä oli erikoinen. Luulin ensin että on kivi tuolla sisällä, mutta eipäs ollutkaan. 
Siellä sisällä on saippua! Kun tuolla pesee itseään, se ihanasti vaahtoaa ja samalla hellävaraisesti kuorii ihoa. Kauniitakin kaiken lisäksi. Uusi idea taas takataskuun.


 Tässä vielä "puutarha". Taidekoululaiset ahertaneet mahtavan ötökkä-asetelman. Tuo oli kaunis auringonpaisteessa. (kuvia kannattaa klikkailla isommiksi)

 Meidän luokan tekemät kivimetallilanka-ötökät.

Näihin pajoihin kuuluu aina se, että vierailevat oppilaat saavat itse tehdä myös itselleen omin käsin jotain. Nyt oli aiheena metallilankahäkkyräötökät.

Mun tekemä ötökkä. Hih.

Mulle on iskenyt ihan älytön tarve liikkua. Nyt olen fillaroinut viikon verran kaikki työmatkat. Eli työmatkoista tulee per päivä 10km. Ihan hyvä saldo.
Illalla kotosalla vedän vielä pienet voimaharjoitukset.
Kuten;
vatsalihakset 20+20
Jalkakyykky 10
punnerrukset 10
hyppynaru 5min.
ja venytyksiä.

Tuloksia syntyy kokoajan ja kehitystä tapahtuu.
Sen tietää siitä, että määrät lisääntyvät pikkuhiljaa, enkä ole montaa päivää kipeä liikunnan jälkeen.
Hyvä fiilis, eikun jatketaa taas!

tiistai 10. toukokuuta 2011

kotimatkalla

 Tulppaanin puna.

Kotimatkan varrella on nämä tulppaaniviljelmät.
Olen niitä menneinä vuosina autosta ihaillut ja halunnut kuvata. Paikka vain on niin hankala, että siihen ei autoa saa pysäköityä. Nyt kun liikkuu pyörällä työmatkat, on kamera aina mukana ja monta kuvauskohdetta löytynyt lisää.

 Kohti valoa.

Ku nää vaan on niin ihania, tulppaanit.

maanantai 9. toukokuuta 2011

AH, tuota kauneutta.

 Kuva puhukoon puolestaan.

Nyt olen lyhytsanainen.


Töistä kotiin tullessa ajelin tämän puun ohi. Huumasi tuoksullaan ja kauneudellaan.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

pyörillä liikkuen...

 Myllytilan koski kevätasussaan.

Aamu oli mitä ihanin, pyörä houkutteli ja huuteli pyöräkellarista saakka. Huutoa ei voinut olla kuulematta, sen verran kimakkaa se oli ja kiiri pitkin betoniseinää...vastasin huutoon ja keräsin tarvikkeet ja pomppasin matkaan. Myllytila on jäänyt unholaan, sinne siis suuntima.

 Kuohuntaa.

Myllytilan oli vallanneet taas golffarit. Sain sellaisia "mitä sä täällä teet?"-katseita. Ihan kuin paikka olisi heidän. Ei oo, se vain sattumalta sijaitsee keskellä golf-kenttää. Ja Myllytila sitäpaitsi oli siellä ensin....ainakin 100-vuotta aikaisemmin. Joku porho vain päätti rakentaa siihen ympärille Golf-kentän.
No, heistä välittämättä jatkoin kuvaamista.

Mikä lie, keltainen kukka. Nätti jokatapauksessa.

Matkaa Myllytilalle mun kotoa oli 2km. Mennessä pelkkää alamäkeä, tullessa loogisesti sitten ylämäkeä. Takaspäin jouduin taluttelemaan pyörää, se ei jaksanut enää...tai sit mä en. Mut yhdessä pyörän kanssa raahauduttiin takas kotiin. Sisälle vaihtamaan vaatteita, oli kamala hiki. Sit pientä pohdintaa, että mihis sitten?

Soitin äidille, sekin mielellään pyöräilee...

 Maauimalalla joku partiolaisten kisa meneillään.

Ajeltiin pyörillä maauikulle. Siellä tosiaankin oli jotkut partiolaisten (aikuisten) kisat. Ne meni tollasella "lautalla" yli kulpan. Joka ryhmässä oli 3 jäsentä. Seurailtiin kisoja jonkin aikaa. Kuumakin tuli. Ei sit tullut laitettua alle bikineitä, harmi. Mut rohkeena heitin sit paidan pois ja heittäydyin rintsikoilleni. Nykyisin kun rintsikoita ja bikineitä ei toisistaan erota ulkonäön puolesta, ainakaan kaukaa. Joten ihan sama. :)

 Siskon pihalla....:) Pitäs tyhmemmänkin tajuta? ;D

Mut siis ennen siskolle menoa käytiin kulmiksessa salaatilla. Oli jo nälkä, olihan oltu liikkeellä jo useampi tunti. Syömingin jälkeen jatkettiin fillarointia ja nyt suuntana siskon ja miehensä asuinseutu.

 Upea, ihana kevätkoivu!

Äiti soitteli siskolle, että passaako tulla kylään..., no passashan tuo. Oltiin meinaan siinä niiden pihalla, joten aika pikaisesti oltiinkin sitten oventakana jo rimputtelemassa. Siellä ihasteltiin pieniä suloisia vauvanvaatteita...ja kehtoa. Pian on siskon H-hetki. Oijoiiii...... Ihquuu!!!

Pallot ja kuu.

No, jossain vaiheessa on aina pakko lopulta mennä kotiin. Kello alkoi olla jo paljon, tai no, paljon ja paljon. Mut kuitenkin sen verran, että vois mennä jo koiraa käyttää ulkosalla.

Kotiin tullessa pyörän matkamittari näytti 15km. Ihan kiva. :)

Ihana päivä, näitä lisää!

perjantai 6. toukokuuta 2011

täyttä elämää...

...niin että hengästyttää.

Tässä kollaasin muodossa lasten askarteluja.
Nuo hauskat ja värikkäät "laukut" on äitienpäiväkortteja. Äidithän (yleensä) pitävät laukuista. Joten askartelimme laukkukortit. Oppilaat käyttivät luovuuttaan ja korteista tuli tekijänsä ja saajansa näköisiä.
Tuo Lila-kortti on mun tekemä mallikortti, ajattelinpa sen antaa omalle äidilleni.

 Nupullaan olevat tulppaanit.

Olen aukaissut pyöräilykauden. Korjautin äidiltä saamani pyörän ja nyt olen kahtena aamuna ajellut pyörällä töihin. Fiilis on aika hyvä. Rankkaahan tuo on, mutta se tunne minkä siitä saavuttaa, siivittää läpi päivän. Endorfiinit virtaa.
Otan pyöräilyn kuitenkin turvallisesti, käyttäen kypärää. Inhoan kypärää, mutta sen verran on heikkoutta jaloissa, että kypärä tuo turvaa. Itse polkeminen sujuu ihan hyvin. Pysähtyminen ja jalkojen maahan laitto tuottaa ongelmia. Pysähtyminen täytyy tehdä todella rauhallisesti, muuten olen turvallani. Jalat eivät kanna pyöräilyn jälkeen, ne ovat alatoopia. Noin tunnin sisällä jalat palautuvat ja työpäivänkin jaksaa puurtaa läpi ja vielä fillaroida kotiinkin. Työmatkaa tulee tuollainen aika jämpti 5km per suunta.

Rakas fillarini aamuauringossa.

Eilen ollessani fysioterapiassa, kokeilimme nyrkkeilyä, se oli rankkaa, hiki lensi ja turhaumat olivat tipotiessään! Aika mageeta, sitä tahdon lisää, ehdottomasti. Vahvistaa hyvin käsiä ja keskivartaloa, vaikka ne mulla jo onkin hyvät (riittävän), niin ei tee pahaa treenata niitä lisääkin. Fillaroinnissa treenautuu pohkeet ja reidet. Tasapainoinen treeni siis.
On ihana ajella kun aamut on raikkaita, mutta ei kuitenkaan enää jääkylmiä. Ajatus virtaa vapaana, tuntee tuulen hiuksissaan. Tunne joka on voimaannuttava.

Yksi hauska tapahtuma ekana fillarointiaamuna...

Mulla on omat aamutoimeni kotosalla, niinkuin kaikilla on. Mun aamutoimiin kuuluu koiran ulkoilutus, facen farmin hoito (heh), lääkkeiden otto.
Aamulla koiralenkin jälkeen laitan Copaxone-piikin rintaliivien kaaren alle lämpiämään. Se odottelee siellä kiltisti sen aikaa kun faceilen. Sitten otan lämmitetyn piikin ja tuikkaan sen vatsanahkaani ja lähden töihin.
Eka töihin fillarointi jännitti kuitenkin sen verran. että kaikki aamutoimet eivät menneet normijärjestyksessä, seurauksena...

Olin päässyt töihin, tehnyt töitäkin jo puolitoista tuntia, kun tunsin rintsikoiden kaaren ahdistavan. Vääntelin ja kääntelin sitä parempaan asentoon....ja huomasin että aamupiikkihän se siellä vielä olikin. Öh, hekoheko...ja piikin kanssa vessaan ja tuikkasemaan se vatsanahkaani. 

Nyt huilaan hetken kotosalla ja illalla suuntaan työkaverin eläkekemuihin. Taas yksi työkamu jää eläkkeelle.
Mukava ilta tiedossa. 

Hyvää viikonloppua kaikille ja hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

tiistai 3. toukokuuta 2011

tulikukko

 Vanhus-auto ja kouluttajamme.

Tänään oli työpaikan tulikukko-koulutus. Siis opettelimme sammuttelemaan tulipaloja peitteellä ja sammuttimella. Tällä työporukalla ei ollut tylsää, ja taas naurua piisasi. On vaarallista laskea opetusalan ihmiset tollaseen hommaan. Tiiä mitä keksitään. Asiaa ja sen vierestä, ja varsinkin sen vierestä.

 Mun taidonnäyte.
Kyllähän mä olen yhden uhkaavan keittiöpalon sammuttanut, mut en tollasella hienolla vehkeellä. Vaan käytännöllisesti pyyhkeillä ja paistinpannulla hakkaamalla. Juu, uskokaa tai älkää, kyllä vaan. Paistinpannulla. Ei olis ehkä kehumisen paikka, mutta kyllä se palo sammui...palokunta tuli sitten paikalle vain varmistamaan että missään ei ole kytevää (liesituulettimen päällä olevassa hormissa). Imaisivat asunnosta ja rappukäytävästä ylimääräiset savut pois...oli sekin taas yksi varsinainen seikkailu. 

 Sammutin

Tällainen olisi ollut kyllä tarpeen kun omassa keittiössä iski hellalla puolen metrin liekkiä...tai ees sammutuspeitto. Sellainen on kyllä nyt hankittuna. Jos vaikka vielä joskus toheloin.

Ja liekkien juureen kunnon vibralla, niin johan liekki sammui. Joskus täytyy saada liekki syttymään, ja kun kerrankin sen saan syttymään, on liekki sammutettava.
Työkaveri heitti mut autolla kotiin ja matkalla pohdittiin tulta ja metsäpaloja ja nuotioita. Ihmettelin että jos sätkän tumpin heittää sateisella ilmalla ikkunasta ulos, ihan tasalla syttyy maastopalo.
Mutta heitäppä palava tikku rutikuivaan nuotioon, ei varmana syty!

Ja taas tästä hyvä jatkaa...hyvää viikkoa kaikille, huomenna hypätään jo keskiviikkoon.