torstai 28. huhtikuuta 2011

fysioterapiaa....ja muita ilon aiheita.

Olen ihan ällikällä lyötynä. Niin onnellinen. Tämä päivä on ollut outo onnellisten asioiden päivä.
Olemme aloittaneet fysioterapeutin kanssa vuosittaisen katsauksen siitä, missä mennään voimien kanssa. Vuosi sitten tehtiin testauksia, ja ne eivät kovin hyviä olleet. Jalat olivat kuin vanhuksen, käsissä kyllä oli voimaa.

Mutta tämänpäiväiset tulokset löivät ällikällä fysioterapeutin kuin mutkin. Podittiin näitä suuria ja selkeitä muutoksia, mistä ne tulivat. Tässä alla tuloksia ennen ja jälkeen.

Fysioterapian ja oman treenin tuloksia. 2010-2011
(tänään tehtyjä voimatestauksia fyssen luona)
  • vatsalihakset ennen 9, nyt 20
  • selkälihakset ennen 10, nyt 40
  • jalkakyykky ennen 6, nyt 16
  • 5kg painot käsillä, ennen oikea 18, nyt 20, vasen ennen 8, nyt 20.
Teimme myös vielä käsien puristusvoimatestin, tulos jäi kovin alhaiseksi, alhaisemmaksi kuin aiemmin. Sen teemme uudelleen sitten ensi viikolla, kun ei ole noin tiukkaa käsien rutistusta pohjalla. Jos se silloin näyttää edelleen alhaista, sitten on pakko uskoa että puristusvoima on heikentynyt. Mutta en siitä vielä murhetta kanna, nyt vain nautin näistä tuloksista.

On kyllä aika sairaan mahtava fiilis. Näkee oman työnsä tulokset paperilla, ja fysioterapian tärkeyden. Neurologillekin näyttöä fysioterapian tärkeydestä, noilla tuloksilla luulisi jatkon olevan aika selvää.
Eikä tämä oma motivaatio todellakaan ainakaan noista tuloksista vähene, päinvastoin, lisää ytyä pyttyyn!

Tulokset olivat sen laatuisia, että käsissä mennään terveen mun ikäisen naisen lukemissa "hyvän alarajassa".
Samoin vatsa ja selkä ovat ihan ok. Jalkavoimat sitten ovat se mun heikkous. Mutta se nyt on ollut kokolailla selvää. Kun plakit ovat selkäytimessä, se veroittaa eniten jalkojen toimintaa. Mutta parannusta tapahtunut noissakin! Terveen mun ikäisen pitäs kyetä tekemään 45 jalkakyykkyä, siihen en tule kykenemään. Mutta nämäkin tulokset on jo aika JEES!

Eikä se hyvä viel tähän loppunut...sain yllättävällä tavalla myös jelpin taloudelliseen tilanteeseen, ja suuremmalla määrällä kuin edes olisin tarvinnut. Jää nyt kesäksikin säästöön.

Eikä tässä vieläkään kaikki...myös ahdistanut työasia on kunnossa. Normaali arki palannut takaisin nautittavana työpaikallekin.


On taas niin ihanaa olla olemassa!

tiistai 26. huhtikuuta 2011

sinivuokko

 Sinivuokko

Askelsykemittarin innoittamana lähdin taas kohti metsää sauvojen kera. Kameran ja koiran jätin kotiin, sillä halusin tehdä reippaan hikilenkin, eikä se multa onnistu kameran kanssa, eikä oikeen koirankaan. Jos mulla on kamera, mä kykin joka notkossa kuvaamassa, tai jos on koira, se kykkii ja nuuskii joka notkelman.
Joten hikilenkille mentäessä jää tykötarpeet kotiin, paitsi MP3 soitin joka antaa tahtia askelille.

Mutta sitten näin valtaisat määrät sinivuokkoja! Niitä oli yksi rinne aivan täynnänsä. Eikä kameraa mukana. Sitten hiukan ärsyttikin. Mutta tein jotain mitä ei saa tehdä. Nappasin muutaman sinuvuokon mukaan, kuvatakseni ne sitten kotosalla. 

Askelmittariin kertyi tällä kertaa 3km, tasan. Viimeksi olen kyennyt noin pitkän matkan kävelemään viime syksynä, joten on aihetta juhlaan. Hip hip hurrei!

Ihania päiviä kaikille!

maanantai 25. huhtikuuta 2011

lenkillä, taas :)

 Voikukan lehdet ponnistaa pinnalle, pian siis voikukkakin kukkii.Vielä en yhtään kukkaa nähnyt.

Lähdin taas lenkille syke-askelmittarin kanssa. Näyttää siltä, että sellainen 2km on keskimääräinen matka, minkä pystyn yhteenmenoon kävelemään, sitten tarvitaan lepohetki. Nyt mittariin tuli 2,3km. Tosin, jäätelön syöntihetki oli 2,1km kohdalla.

 Valkovuokko kuvattu Hyvinkäällä 25.4.11

Lähdin ihan tosissani etsimään valkovuokkoja. Olin nähnyt niitä autosta käsin ison tien varrella jo toissapäivänä, mutta kuvaamaa en silloin päässyt. Nyt liikuskelin tässä kotimaastossa, ja lenkin loppupäässä hiukan ennen jääteökiskaa, löysin valkovuokkoja. Kävely palkittiin.

 Valkovuokko on yksinkertaisuudessaan kaunis kevään kukka, ja niitä kevään ekoja kukkia. Sekin lisää omalla tavallaan kukan arvoa. Se kertoo että kesä on kynnyksellä.

 Mun nuhan aiheuttaja kukkii. Atshiih!

Pehmis....

Jos kevään eka makkara maistui hyvälle, niin tälle ei oo vertoja!

Pääsiäinen mennä jolkottelee, huomenna palataan taas töihin ja arkeen. Toivon mukaan muutkin ovat levänneet ja on hyvä fiilis. Jännityksellä mennään..

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

askelmittari

.
 Lumen ja jään alta paljastuneet rikotut tuolit... Ei niin kiva näky.
Kuka ihmeen älypää nuo on käynyt tuonne heittämässä? Ei ole järki päätä pakottanut...

 
 Metsäpurolla, taas. Mutta kun se vaan on niin ihana paikka.

Löysin vanhan pulssi-askelmittarini ja kokeilin että jottako se vielä toimii. Toimihan se. Voin nyt seurailla paremmin askelien määrää ja kertyviä kilometrejä. Noita tietoja neurologi aina kyselee. Ne antavat aina suuntaa taudin kulusta. Vaikka mielestäni ei pitäisi tuijottaa pelkkään kävelyyn. Niin paljon muutakin tämä pitää sisällään, kuin pelkkä kävely ja sen sujuminen.
Diagnoosini täytti 23.4.11 tasan 4-vuotta. Juu, ei juhlita.

 Viheriöivät vesikasvit. Tosin, koko talvenhan nuo vihreänä olivat. Mitä lie muovikukkia. :)


Milla vilvoittelee...

Askel-pulssimittari näytti kotiin tullessa...2,2km, 55minuuttia, korkein syke 121.
Vauhtia hidasti jalkojen lisäksi koiralle heitellyt kepit ja pysähtely kameran kanssa.

Mutta metsään kannattaa aina mennä.

lauantai 23. huhtikuuta 2011

ihana päivä rannalla...

 Nuotio.... 
Tänään lähdimme kohti työsuhderantaa mitä ihanimmassa auringonpaisteessa. Sää helli.
Mukaan otettiin kunnon eväät ja hyvä mieli.

 Rannan leskenlehdet

 Tässäpä näkyy herkkuja notkuva pöytämme. Oli syötävää mukana pienelle armeijalle. Osa oli pakko kantaa takas kotio. Mutta makkara ei ole näin hyvältä maistunut sitten vuoteen! Oih ja nam.

 Rantavesi kutsui kahlaamaan. Kyllä, takana näkyy jäätä. Oli mulla uikkaritkin mukana, mutta jää oli niin rannan tuntumassa, että ei päässyt vielä uimaan. Ja hetken kahlaamisen jälkeen oli jalat niin jäässä että kipeää teki. Joten en olisi kyllä pystynytkään uimaan, taikka edes kastautumaan. Mutta oli silti ihanaa tuntea rannan hiekka jalkojen alla ja veden hiomat kivet.

Jäätä.
Kävin kaappaamassa jäätä tuolta kauempaa. Hötöähän tuo enää on. Viikon päästä ranta on varmasti vapaa jäästä. Kyl heti toukokuussa turkin heitän.

Nyt kasvojen iholla tuntuu, että on saanut aurinkoa. Ja se tunne on aika hyvä.
(ps. Kuvia kannattaa klikkailla isommaksi)

perjantai 22. huhtikuuta 2011

sukat nro 2

Sukkaset nro 2 valmiina.

Nyt sitten on kahdet sukat, tälleen kesää vasten. :) Eipähän rannalla varpaat jäädy.
Mut nyt alkaa olla sukkien valmistus hallussa. Voi ehkä etsiä seuraavan mallin mitä alkaa värkätä. Jotain jo aavistuksen vaativampaa?

Mutta omatekemä sukka lämmittää, niin mieltä kuin varpaitakin!

torstai 21. huhtikuuta 2011

kuva pläjäys!


 Lomapäivää sain viettää mahtavassa auringonpaisteessa. isä haki mut maalle ja pääsin haravointitalkoisiin. Suorastaan hikistä puuhaa. Aika nopeaan tahtiin tuli heitettyä päältä pois takki. Hihat käärittiin, samoin housujen lahkeet. Tuli lämmin...ja niin hyvä fiilis.

 Kiertelin pihaa kameran kanssa. Löysin perhosen lämmittelemässä. Soi mulle pienen hetken kuvaukseensa, ja lensi pois.

 Ken hukkasi höyhenen?
Hento puhtaan valkoinen höyhen metsän siimeksessä, kannon kupeessa kiinni, ken lensi yli?

 Takuuvarmoja kevään merkkejä on koirat palloineen. Tässä Mona ja pallo...

 ....ja Lissu ja pallo. Kun koirat pääsevät ulos vapaasti temmeltämään keväisinä päivinä...on haukkujen määrä hurja ja pallon kiilto silmissään. Pakkohan noille oli palloa heitellä. :)

Iisän kukkapenkki elää taas...
Minä ja kalpean valkoiset sääreni...kyllä ne tuosta väriä alkavat saamaan. :)

Ihana kevät. Kiitos kun taas saavuit.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Toimii taas

Leskenlehti, kuvattu 16.4.2011 Hyvinkäällä

Nyt on kone formatoitu, asennettu ohjelmat uudelleen ja toimii taas.
Virusturvakin vaihdettu toiseksi, koskapa se oli virusturva mikä ongelmani aiheutti.
Onpa mukavaa taas käyttää konetta täysipainoisesti. Niin, ja mielekkäämpää lähteä kuvaamaan, kun kone toimii ja ne voi koneelle tyhjentää, muokata, rajata jne.
Nyt voi kevät alkaa kunnolla. Olen valmis. :)

Kiitos pojalleni joka urakan suoritti työpäiväni aikana.

Tästä on taas hyvä jatkaa.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

formatointi

Ei auta enää kuin koneen formatointi. Niin pahasti on solmussa koko kone. Joten saattaa käydä niin, että hetkeen ei tule päivityksiä blogiin. Mutta kun kone taas elpyy, tulee varmaan sitten isompi satsi kuvia kerralla.
Koskapa kamera kyllä kaulalla kiikkuu ja kevään edistymistä seurataan tiiviisti.
Jos hyvin käy, kone on jo huomenna valmis, mutta kuten kaikki tietää, mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Varsinkin tietotekniikan alalla. Mutta kahtotaan kahtotaan..

Ja sitten pääsiäisen viettoon!

lauantai 16. huhtikuuta 2011

tilttaus

Tietokoneeni on tiltin partaalla, tai ei enää partaalla vaan tiltissä. Ei taida enää olla muita vaihtoehtoja kuin koneen formatointi ja alusta aloittaminen. Kone vetäissyt virusturvan niin kireälle, että virusturva ei laske sisäänsä käyttäjäänsä eli minua. Se estää mielivaltaisesti toimintaa, kuten kuvien lataamisen. Ei salli siirtää kuvia koneelta nettiin, joten tännekään en saa kuvaa tänään kuvaamastani leskenlehdestä.
Joten nyt jokainen kuvittelemaan päässään keltainen leskenlehti jonka keskellä on kohmeinen kärpänen. Ihan kaunis kuva muuten.

Nyt on myös tilttivaihe elämässä, tiltti ei ole minusta kiinni, mutta vaikuttaa minuun voimakkaasti. Olen pääni rikki pohtinut keinoja päästäkseni siitä irti, selvittääkseni asian. Miettinyt miten ongelmaa lähestyä niin etten räjäytä pottia, tai syyllistä vaan yrittäisin ymmärtää?
Mutta jos saan joka käänteessä vastaani kiukuttelua, vähättelyä ja huomiotta jättämistä, ei ole rohkaiseva asetelma lähteä purkamaan tilannetta. Vastapuoli ei ole halukas aloittamaan, olen turvallinen kiukuttelun kohde, en vaan enää jaksa olla sellainen.
Nyt tämä asia haukkaa minusta liian ison palan...Olen yrittänyt olla ymmärtäväinen, kun tiedän taustoja. Mutta milloin pitää alkaa pitää puoliaan?
Olisiko se tässä? Ei pysty näkemään toista ilman että tulee fyysisesti pahaolo, sisältäpäin vapisuttaa, aamut vaikeita, ei halua enää mennä ja kohdata ihmistä. 
Tiedän toisella oleva vaikeaa, ihan oikeasti vaikeaa, mutta saanko olla roskis? Tai kuuluuko mun olla roskis?
Ei, ei mun mielestä. Rakastamastani asiasta on tulossa painajainen ja vain yhden ihmisen takia. Olen surullinen ja hämilläni. Sydän sanoo Tilt.

Yritän, yritän todella kovasti ensi viikolla, ennen pääsiäislomaa, tarttua härkää sarvista. 
Muuten en enää jaksa.

Hyvää loppuviikonloppua!

torstai 14. huhtikuuta 2011

voimaaa!!!


Päivän paras tapahtuma, vessanpöntön hajoaminen, mistä se kertoo?

Voimaa, voimaa, sitä tarvitaan...

Kuullokkeet korville ja täpönä yllä olevan linkin biisi...


Rolling in the deep....

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Kevät tuulahduksia

 Lippu liehuu M. Agricolalle, kielemme "isälle".
Kaunis sininen kevättaivas ja kaunis siniristilippumme.

Tänään olen ollut liikenteessä Riihimäen puolella, lippu tosin kuvattu ihan kotipihalta, kyytiä odotellessa.
Kaunis aurinkoinen päivä, tuuli vain oli hyinen.

 Kevätorvokit myynnissä.
Tällaiset näkymät kadulla kyllä väkisinkin tuovat hyvälle tuulelle ja kevään kotiovelle. Näin se taas on raskas talvi taitettu ja kevättä elellään. AAh...

Ekat Krookukset bongattu!

Veljen pihalta bongatut krookukset, ilta-auringossa. 

Eikö ole keväisiä kuvia?

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

kiireinen yö.

Heijastus taivaalla (ei liity uneen)

Viime yö oli outouninen. Muistan aika selvästi, mikä on harvinaista, unen kulun ja tapahtumat.

Aluksi olin syksyisellä nurmikolla ja katselin Valvillan punatiilisen tehdasrakennuksen edessä olevia keltaisia vaahterapuita. Otin kameran esille ja kuvasin tuota keltaisuutta vasten voimakkaan sinistä taivasta. 
Pian kuitenkin otin pyöräni ja nousin sen selkään, laitoin korvilleni nappikuullokkeet ja kuuntelin musiikkia.
Fillaroin kohti keskustaa mutta fillarointi oli hitusen hankalaa, sillä joka kerta kun jarrutin, olin lentää ohjaustangon ylitse. Mutta jatkoin silti matkaa kohti rankenteilla olevaa ostoskeskusta, unessa tuo kuitenkin oli jo valmis ja menin kemikaalioliikkeeseen, jossa ystävällinen myyjä neuvoi jalkarasvojen olevan näyteikkunalla.
Kiipesin näyteikkunaan ja hieroin jalkoihini jalkarasvaa. Yhtäkkiä kengät olivat taas jalassa ja selkään oli ilmaantunut iso ja painava reppu. Yritin tunkea itseäni ulos näyteikkunan alaosassa olevasta pienestä aukosta.  Reppu kuitenkin otti kiinni enkä mahtunut.
Kuitenkin olin pian ulkona ja juttelin painava reppu selässä naishenkilölle ja yritin hänen pyöräntarakalleen laittaa sitä painavaa reppua. Vieressä oli autio tyhjä parkkipaikka, jonne illmaantui yksi yksinäinen auto. Äitini istui autossa.

Hyvin nopeasti olinkin jo uimalassa oppilaiden kanssa. He uivat ja pomppivat ja olivat riehakkaita. Kenkäni oli jostain syystä altaan syvässä päässä pohjassa ja sen kengän sisällä oli avain, ilmeisesti pyöräni avain.
Mielestäni hain sen kengän sukeltamalla, tai ainakin oletan niin, koska nousin uima-altaan tikkaita ylöspäin ja reppuni sisälle oli ilmaantunut hyvin painava ja iso märkä kirja.

Pian istuin kampaajalla ja yritin selittää kuinka hiukseni tulisi leikata, tunsin että kampaajani ei ymmärtänyt mitä tarkoitin. Olin turhautunut.

Tässä välissä oli jotain sekavaa, en saa siitä enää kiinni. Mutta yhtäkkiä olikin aamu ja olin bussipysäkillä odottamassa koulubussia, työpäiväni alkoi kun nousin bussiin aamulla 8.15 ja päättyi vasta seuraavana päivänä klo 13.30. Päälläni oli normaalit vaatteet, ei pyörää, ei reppua. Vain minä.

Hassu uni. Mutta löysin heti monta kiinnekohtaa edellisen päivän, siis eilisen tapahtumiin.
Olin illalla jutellut veljeni kanssa pyöräilystä ja valokuvaamisesta. Hän kertoi olleensa paljussa, yhdistän sen tuohon uima-altaaseen. Poikani huoneesta kuului musiikkia, sen yhdistän noihin korvanappeihin ja musiikinkuunteluun. Äiti ja auto taas liittyy siihen, että äiti on tänään tulossa autolla mua hakemaan, ja menemme tätini luokse kahville. Tämäkin eilen sovittu. Eilen myös kävelin näillä samoilla paikoilla jotka unessani olivat. Ostoskeskus on totta, sitä rakennetaan parhaillaan keskustaan. Myös ymmärrän tuon jalkarasvan, sillä olin illalla todennut, että onpa kantapääni taas kuiva ja rasvasin sitä illalla ennen nukkumaanmenoa. Olin myös katsahtanut eilen peiliin ajatuksella, että täytyy tilata aika kampaajalle, hiukset kaipaavat päivitystä, Siitäpä tuo kampaajalla käynti unessakin.
Mutta tuolle repulle en keksi varsinaista selitystä, kuin ehkä sen, että eilen selkäni kramppasi pahasti ja oli kipeä, josko se kuvastuisi painavana reppuna? Ja se märkä kirja ja kenkä altaanpohjalla kera avaimen?
Mutta oppilaat...no, nehän kuuluvat jokapäiväiseen arkeen ja sitä kautta tulevat mukaan.

Näin se alitajunta työstää tapahtumia unen aikana.
Mutta aamulla oli jotensakin nuhjuinen olo kiireisen yön jäljiltä. Pakko oli käydä aamusuihkussa. :)

Hyvää sunnuntaita!