sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Tämän kaiken keskellä...

Elän ja hengitän, edelleen. Tässä heti ekana maistiaisia kotini tilanteesta. Remontti on käynnistetty ihan kunnolla.

 Olohuone ja lattialta revitty matto.

 Eteisessä samoin.

 Alkovin nurkkaus ja lattian kuivatus.

Vaatekomero tyhjillään ja kuivatuksessa.

Remontin alle joutui/pääsi siis vaatekomero, olohuone, eteinen. Eli iso osa asuntoa, yli puolet. Tästä johtuen olen nyt evakossa tilapäisasunnossa. Asunto sijaitsee onneksi kotipihalla ihan viereisessä talossa. Viikko sitten viikonloppuna tyhjensimme oman kodin ja siirsimme tänne isommat huonekalut ja pakolliset tarvikkeet evakkoasumiseen. Roudaaminen oli aika hurjaa...ja selkä otti kyttyrää. Pitkä sairauslomakin oli lopuillaan ja töihin olisi kyettävä. Ihan vaan hiukan olin väsynyt ja poikki. Nyt on työviikko takana ja täytyy sanoa että työnteko tuntuu hyvältä, mutta väsymys työpäivien jälkeen nielee kaiken muun elämän. Siitä olen hiukan huolissani. Mutta sinnittelen, sillä tunnen sen verran suurta mielihyvää tekemästäni työstä.

Vanhan asunnon sänky meni poltettavaksi, siinä ei enää voinut nukkua hajuhaitan vuoksi. Oli imenyt itseensä kaiken sen pahan hajun mikä tuolla mun asunnossani oli. Yöh. Sohvan saa puhdistettua, sen saan pelastettua. Kirjahyllystä luovuin, ajan kanssa hiljakseen rakennan uudennäköisen kodin itselleni. Eri väreillä, pyökin aika on ohitse. Nyt kiehtoo muut sävyt.

Viime syksyn ja talven aikana päätin selättää villasukat tai pikemminkin niiden neulomisen. Nyt kun se on hallussa, alkaa uusi aluevaltaus. Virkkaustyöt. Aloitin isoäidin neliöstä. 
Siinä se on. Isoäidin neliö. Muutama virhe livahti joukkoon, mut niistä viis. Tästä tulee koristeellinen tyynynpäällinen.

Jep, hyvää alkavaa viikkoa.

Oli ihan pakko laittaa päivitystä, että ette luule mun hukkuneen kuin tuhka tuuleen. :)




4 kommenttia:

  1. Tuota, kyllä minä tiedän sinut sitkeäksi naiseksi, mutta minulta jäisi kyllä kestämättä moinen rumba. Positiivista on, uuden ilmeen saaminen kotiin pikkuhiljaa ja sitten on kaikki ihan just sitä mitä toivoitkin. tsemppiä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Tiitsa! Sinnikkyydestä ja rohkeuden puutteesta ei ole koskaan mnoitittu. Mutta vahvakin joskus taipuu, tai katkeaa. Nyt yritän vain rauhoittaa mieleni, ja elää. :)

    VastaaPoista
  3. Halusin vain toivottaa Sinulle hyvää syksyä, mutta tämä kommenttiloota ei tykkää minusta. Tyydyn siis vain lukemaan.

    VastaaPoista
  4. Delilah, kyllähän tuo viesti perille tuli. Kiitos, ja hyvää syksyä sinullekin. :)

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.