lauantai 29. lokakuuta 2011

kotona.

Viimeinkin! Omassa kotona, kuinka huomaankaan tätä omaa kotiani rakastavanikaan. En tajunnutkaan näin selvästi ennen pakollista pois "muuttoa", että olen löytänyt kotiin. Vaikka samassa pihapiirissä olinkin tilapäisasunnossa, ei maisema ikkunasta miellyttänyt. Ja vaikka asunto olikin pohjapiirrokseltaan täsmälleen sama (paitsi yksi huone enemmän), ei se kodilta tuntunut. (tiettykään, kun tavarat olivat toisaalla). Mutta siis niin, että sinne olisin halunnut jäädä, vaikkakin sitäkin vaihtoehtoa tarjottiin.

Nyt olen saanut 90% tavaroista takaisin paikoilleen. Olen lajitellut miljoona (tai siltä se ainakin tuntui) rytökasaa eri puolilta asuntoa. Laittanut nettikirppikselle myyntiin, heittänyt roskiin, vienyt UFFille. Osa palasi takaisin käyttöön, osa lähti/lähtee varaston piiloihin. Urakkaa on vielä palanen jäljellä, mutta loppu häämöttää jo. Tämän viikonlopun aikana saan loputkin paikoilleen, se on nyt vaan pakko. Tahdon jatkaa elämääni siitä mihin se jäi kun 1.9.2011 oli_tuli_meni. (vesivahinko).

Tässä matkalla kävin "keskustelun" isännöitsijän kanssa, joka oli sitä mieltä, että riittävän siisti tapetointi tarkoittaa yhden vuodan vaihtamista alkoviin. Hmbh...olin hiukan eri mieltä asiasta. Isännöitsijä oli taas sopivasti lomalla, joten en saanut siihen hätään häntä kiinni, jotta olisin saanut remppamiehille uuden ohjeistuksen. Remppamiehet siis tapetoivat vain ohjeen mukaan, vaihtaen yhden vuodan, sen mikä oli kastunut. Vaikka niitä kastuneitakin oli kaksi. Alakertaan vaihdettiin kaksi, vaikka siellä kastuneita yksi. Argh! Sama kuin lääkäri korjaisi leikkauksessa vasemman käden, kun oikea pitäis. (huomaan toistavani itseäni, samapa tuo?)

Uudet kalusteet, ja tykkään!

No, sain kuitenkin kiinni remppamiesten pomon, jonka kanssa sain sovittua, että koko alkovi tullaan tapetoimaan, ja näin sitten tehtiinkin. Nyt alkovi on siisti. Uusi sänky paikoillaan ja muutamia hyvin nukuttuja öitä takana. Yksi ovensuun lattialista puuttui, se tullaan vielä asentamaan. Nyt on käynnissä neuvottelut hyvityksistä. Olemme samalla sivulla, mutta täysin eri rivillä isännöitsijän kanssa siitä, mikä on kohtuullinen korvaus kärsimästäni haitasta. Olen antanut hänelle oman ehdotukseni, nyt odottelen vastatarjousta, ja kertonut että tulevaa vuokraa en maksa ennenkuin olemme samaa mieltä asiasta.

Mut hei...mä tässä olen ehtinyt hankkia itselleni uuden kameran. Ekan oman digijärkkärin parilla putkella. Oujea! Kun vaan saan kodin kuntoon, matkaan ulos harjoittelemaan sen käyttöä. Ehkäpä olen hiukan onnellinen? Ehkäpä tekin saatte pian taas katsella mun otoksia (kun itse sallin itselleni niitä yrityksiä julkaista).
Kävin tapaamassa eilen muutamaa ystävääni, ja täytyy sanoa, että naisten välinen rupattelu kyllä pyyhki viikon pahimmat murheet pois. Ja oli kiva kuulla mitä muille kuuluu. Ilman ylimääräisiä korvia. Kiitos asianomaisille mukavasta viikon päätteestä. :)

Nyt kipittelen taas pyykkituvalle..haen kuivat pyykit sisälle ja uudet kuivumaan. Pesen kaiken mikä on pestävissä vaatekomerossa olleista tavaroista. Homeisilla hyllyillä olleet eivät voi olla kovin....homeettomia. Mutta korkeat lämpötilat niille mille mahdollista. Eli pyykinpesu tulee jatkumaan kohtuullisen kauan. Pyykkiä riittää.

Nyt lähden nauttimaan aamuauringosta Millan kanssa, ja sen jälkeen työt jatkukoon sisällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä jälkesi, kiitos.