lauantai 17. syyskuuta 2011

Vihdoinkin!

Asia etenee. Kutsuin sen paikallislehden kotiini tekemään juttua taloyhtiön toiminnasta, kotini kunnottomuudesta ja vesivahingosta. Ihan vaan hiukan jännitti mitä seuraamuksia siitä tulee, en usko kaiken olevan positiivista. Aika tulee näyttämään sen jutun kaikki seuraamukset. Kiitokset aamupostille asiallisesta ja hyvästä jutusta 15.9 lehdessä. Vähempikin palstatila olisi riittänyt. :) Niin, ja mut olis voinut retusoida hiukan kauniimmaksi. *virnistys* Mutta asia taisi ainakin mennä perille sillä sen jälkeen on tapahtunut...

Isännöitsijältä tuli yhteistyömyönteinen sähköposti missä kertoili kuinka asiat tulevat menemään. Tarjosi meille uutta asuntoa, kuivikkeita jotta mun ei enää tarvitse pilata omiani jne... Ja mikä parasta, ei maininnut kertaakaan kyseistä lehtijuttua, sillä se on epäolennainen asia tässä kokonaisuudessa. Se oli vain katapultti, joka sysäsi homman liikkeelle. En itsekään ottanut lehtijuttua puheeksi omassa sähköpostivastauksessani. Siinä kerroin omat "vaateeni", ja tuntemukseni asiallisesti. Kuten sen, että meidän ongelma olisi pitänyt hoitaa kunnolla jo viime vuonna. Hajuhaitta olisi myöskin pitänyt ottaa huomioon jo ensi kerrasta. Kun täällä alkaa remontti, emme voi täällä asua, vaan tarvitsemme tilapäisasunnon, sekä tässä varsinaisessa kodissa on huonekalut ja irtaimisto suojattava ilmatiiviisti, sillä on aina olemassa piilevän homeen mahdollisuus. Ja jos sitä on näiden lattiamattojen alla, itiöt pöllähtävät ilmaan ja sen jälkeen on kaikki huonekalut piloilla. Kova urakkahan siitä meille tulee, jos ja kun evakkoon lähdemme. Kolmen kissan, koiran ja teinin kanssa. Osa tavaroista on otettava mukaan. Kuten sängyt, astioita, käyttövaatteita, telkkari ym...Ja missä se asunto tulee sijaitsemaan, kuinka kauan remontti tulee kestämään. Huoh.

Näihin kysymyksiin tulen saamaan vastauksia ensi viikolla. Meillä on maanantaina tai tiistaina remonttineuvottelu isännöitsijän kanssa remontista sekä sen tilapäisasunnon tiimoilta. Joten olen piirun verran viisaampi muutaman päivän jälkeen. Kovillehan se tulee ottamaan. JOS nämä lattiat todella menevät vaihtoon koko huoneistosta, Se tarkoittaa sitä, että joudumme aina tulla siirtämään tavaroita huoneesta toiseen. Huh huh. Mä tällä selällä? Ehkäpä saan puhuttua meille kaupungin puolelta apuja tähän hommaan. Sekä muuttolaatikoita joihin voimme laittaa turvaan ja helpommin siirreltäviksi huoneesta toiseen. Muutto siis oman asunnon sisällä. Ja millainen remontti tulee tuohon vaatekomeroon? Vedetäänkö se maantasalle? Tuleeko tänne kuivurit? Jne.

Lisää kysymyksiä, jotka odottavat vastauksia...

Isännöitsijältä tuli eilisen päivän aikana useampi sähköposti jossa kertoili joka vaiheen edistymisestä. Kuten että vuotava kattokaivo on eilen ( 16.9)  vaihdettu. Mulle toimitettiin kuivikkeita jos korjaus ei pidä. Katto revitään isommalti auki ja tutkitaan tarkemmin missä vika piilee...

Terveystarkastajan käyntikin edessä ensi viikolla, siitäkin oma sanansa sitten mukaan taistohon.

Olen saanut myös erikoista "kritiikkiä" siitä että, hmm...miten ihmeessä tän muotoilisin? Että meillä olisi velvollisuus taistella kaikkien puolesta, eikä vai oman asiamme puolesta? Se on tottakin, jos yhä useampi ryhtyy taistoon, on suuremmat mahdollisuudet saada aikaan enemmän. Mutta pääasiassa koen velvollisuudekseni taistella oman perheeni puolesta. Jos olisin poliitikko, mun kuuluisi ja pitäisi palkkani ansaitakseni taistella laajemmaltikin. Jos haluaisin, pyrkisin kunnallispolitiikkaan ja ajaisin sitten muidenkin etuja. Kuitenkin haluaisin naivisti uskoa, että oma kamppailuni auttaa edes yhtä muuta perhettä omani lisäksi. Antaa edes rohkeutta tarttua asioihin. Haluan olla joskus viattoman naivi. Elämän tuskaa ei jaksa harteillaan kantaa päivittäin. Ja hei, vaikka vihaankin politiikkaa, ehkäpä joskus haen kunnallispolitiikkaan mukaan? Onhan mulle jo tuttua terveydenhoidon kiemurat, koulumaailman koetinkivet, asunnon ongelmat jne...Mutta vain ja ainoastaan maallikon kannalta, ei suuremmalta ja pykälä viidakkoon hukkuisin. Ei ne mun päähän jäisi. En osaa olla kuin ihminen ihmiselle.

 Mutta tänään matkaan veljen luokse kesän päättäjäisbibbaloihin. Näin se kesä meni. Päätämme sen virallisesti kesänlopetus-juhlilla ja hyvällä seuralla ja ruualla. Iltaa odotellessa! Jep jep, hymyillään taas!

Ps. En ole edes ehtinyt syksyä kameran kanssa ikuistamaan...ehkä pian saan taas aikaa valokuvauksellekin? Se rentouttaisi kummasti kireitä aivojani.

3 kommenttia:

  1. No olipa hieno uutinen, tuo asioiden eteenpäin nytkähtäminen, vaikka on se kummaa, kun aina pitää vetkuttaa viimeseen asti ennekuin jotain aletaan tekemään. Mukavaa viikonlopun jatkoa.

    VastaaPoista
  2. Sitkeys kannattaa, hyvä että asiat järjestyvät vihdoinkin! Remontinkin kestää, kun tietää, että se on väliaikaista.

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.