keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Tämäkin vastoinkäyminen...

.........vahvistaa minua? (pah)

No, eilen 13.9 kävi kosteusmittaaja paikalla. Mittasi kosteuden vaatekomerosta ja alkovista. Kummassakin lukemia. Sanoi että olisi kannattanut viime vuonna jo korjata katto kunnolla, eikä tyytyä pikaiseen ratkaisuun. Viime vuoden katonkorjausremonttihan oli täällä sisäpuolella lähinnä kosmeettinen. Eli kaavittiin vain kastuneet materiaalit pois, annettiin kuivua luonnontilassa. Maalattiin ja se siinä.

Nyt näyttäisi olevan suunnitelmissa koko vaatekomeron uudelleen rakennus. Siis kaikki tavarat pois, seinää nurin isommalti, parempi kuivatus. Korjaus ei jäisi vain kosmeettiseksi. Myös lattiamatto menisi vaihtoon vaatekomerosta, mitä ei tehty viime vuonna. Olisi varmaan pitänyt? Nyt siis olisi oikeasti toiveita saada asunto tuolta osin kuntoon. Kun mä oikeasti niin tykkään tästä asunnosta, edelleen. tuskaisaa vaan tulee jälleen asua remontin keskellä.

Tänään 14.9 kävi myös paikallislehti tekemässä juttua asiasta. Otettiin kuvia ja rupateltiin...se pitäs olla huomisessa lehdessä. En olisi mitenkään halunnut antaa kasvojani kuvaan, mutta pakkohan se oli. No, johan mä olen julkkis muutenkin, ainakin blogin kautta. Annoin lehtinaiselle linkin blogiini, mutta pyysin ystävällisesti että ei kuitenkaan mainitse blogiani lehtijutun yhteydessä. Liika julkisuus on liikaa. Haluan edelleen pitää tämän paikan pienenä hiekkalaatikkona. :)

Sitten soitettiin asuntotoimistosta, kun mulla oli se hakemus tuonne alakertaan...no se meni multa ohi. Tarjosivat mulle asuntoa toiselta puolelta tätä kaupunginosaa, sieltä vähemmän hyvältä puolelta. Kaikenlisäksi kolmiota, mutta sentään ykköskerroksesta. En vastaanottanut, en voi lähteä tästä isompaan asuntoon, ei ole varaa vuokraan, eikä muutenkaan se puoli tätä kaupunginosaa kiinnosta, ei todellakaan. Sinne huume ja alkkisjoukkoon en mene.Ja miksi kolmioon? Poika lentää pian pesästä ja olisi taas edessä muutto pienempään. Ei jaksa ei.

Niin, ja sitten soitin terveystarkastajalle, ja kerroin viimeisimmät käänteet. Ottaa huomenna yhteyttä isännöitsijään ja kyselee tarkennusta mun asunnon korjaussuunnitelmissa ja aikatauluissa. Sekä sitä, että vaihdetaanhan myös tänne uudet lattiat muuallekin asuntoon, kun kuitenkin täällä on myös hajuhaitta edelleen olemassa, vaikka tuo vaatekomero korjattaisiinkiin? Tulee myös itse tekemään tarkastuksen, on vain nyt niin nuhainen, että tuskin haistaisi yhtään mitään. Parempi odottaa nenän asettumista. :)

Alan olla poikki, tekisi mieli itkeä, ja itkinkin. Taidan itkeä uudelleenkin jos siltä tuntuu, se vapauttaa ja väsyttää.

5 kommenttia:

  1. No sentään jotain sinnepäin tapahtuu, tai siis toivoa ainakin olisi, että tapahtuu. Pahuksen sisukas olet kun tuossa rumbassa kestät.
    Minulta olisi jo olleet paukut lopussa ajat sitten. Itke vaan se puhdistaa ja helpottaakin omalla tavallaan. Voimia.

    VastaaPoista
  2. Voihan hyssykät mitä täällä on luettavana, en ole hetkeen ennättänyt käydä. En yhtään ihmettele että itku tulee, kun nuo vesivahingot eivät ole kovin terveellisiäkään. Koeta pitää puolesi, että korjaavat kunnolla eikä vaan kosmeettisia korjauksia.

    VastaaPoista
  3. Tiitsa ja tia. Jep, koetellaan ja koetellaan lisää. :/

    Puoliani pitelen, täytyy vaan välillä koittaa hengittää. itkun kautta uuteen taistoon.

    VastaaPoista
  4. Mulla oli Suomessa viimeisessa talossa vesivahinko, eika kylla yhtaan naurattanut koko juttu. Tosin vakuutus maksoi korjauksen sitten lopulta. Tsemppia sinulle!

    Kiitos vierailusta blogissani! Alankin lukemaan tata sinun blogiasi. Tykkaan, kun se on niin ihanan selkea ja jaoteltu hyvin.

    VastaaPoista
  5. Hei Tuula!
    Tervetuloa blogiini! Kiva saada uusia lukijoita.

    Asun vuokra-asunnossa, joten korjausvastuu ei ole minulla, mutta ei näköjään myöskään kenelläkään muullakaan. Taistellaan!

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.