perjantai 2. syyskuuta 2011

kun kaikki ei mene putkeen...

 Kävin isän luona kylässä, tai pikemminkin isä käytti mua asioilla (apteekki ja ruokaostokset) ja samalla poikettiin pikavisiitille mun sedän luokse, eli isän veljen tilalle. Mä tykkään tästä aidasta...tuo lapsuusmuistoja mieleen. Tuolla sillan alla on tullut leikittyä eräänkin kerran. Tulvivassa ojassa, joka virtasi ihan kunnolla. Mutta ei sitä lapsena pelätä osannut, ei. Tai jäiden tultua kiikuttu sillan alla ja ihme on ettei jäihin olla koskaan pudottu!

Niin, työt alkoivat hyvin, loistavasti. Oli hyvä fiilis, työmotivaatio korkealla, tuntui niin hyvältä taas olla minä ja olla työpaikalla uusien lasten kera. Lapset alkoivat juuri tulla tutuiksi, ja homma toimi jo aikalailla painollaan. Sujuvasti. Sitten mulla oli aika fysiatrille, keväisen selkäepisodin jälkimaininkeja. Kuulin mangneettikuvien tulokset, ja olin fysiatrin tutkittavana.......Ja kaikki ei mennytkään ihan putkeen...

 Piirakkatehdas...mutta ei mun. Vaan setäni vaimo työssään.

.....Niin se fysiatri. Totesi että mulla on vasemmalla SI nivel virheasennossa, se päätti sen siinä samantien laittaa paikoilleen. Ajattelin ensin että hyvä, saadaan ruoto kuntoon ja olen entistä ehompi! No se laitettiin, mutta sitten tuli se pommi. Kuukauden saikku. Lihakset olleet muutaman vuoden virheasennossa, ja toimenpiteen jälkeen ne eivät ihan hetkessä totu olemaan oikeassa paikassa ja tiedossa omaehtoista kuntouttamista ja kipuiluja. Näistä en ollut niin riemuissani. En todellakaan. En olisi halunnut jäädä saikulle, en sitten millään. Mutta fysiatrin perusteluiden jälkeen en muutakaan voinut kuin alistua. Ja aika nopeasti arjessa huomasin että työkyky on nyt toistaiseksi jäissä.

 Mimmi-koira (sedän perheen)

Ohjeeksi annettiin liikkua pehmeästi ja venytellä paljon, nimenomaan lantion seutua. Kävellä metsässä, käydä uimassa jne...Teen työtä käskettyä ja tein eilen metsälenkin, se oli lyhyt..ja aika tuskainen loppupuolelta. Koko lantio tuntui olevan tulessa, lonkkaa poltteli, nivuset huusivat. Sen lenkin jälkeen olin aika valmista kauraa hyväksymään tämän saikun. Mutta kun akuutti tilanne menee ohi, pitäisi alkaa mukavemmat ajat. Jalkoihin on palailemassa tunto...mikä vuosien jälkeen tuntuu aika oudolta. Eikä siis mitä ilmeisemmin ollutkaan MäSän aiheuttamaa! Jes!

 Isälle sienisatoa.

Eli mulla siis saattaa olla toiveita siitä, että osa jalkojen toimintahäiriöistä korjaantuu...se on tervetullutta! Joten jumppaan, venyttelen ja liikun ja kärsin tän saikun kotosalla kuntoutuen.

Pisarat.

Mutta jotta hukkaputki olis riittävän pitkä, pitää olla jotain lisämausteita. Tällä kertaa jälleen asunnossa uusintavika. Eli katosta tihkuu taas vedet läpi, eli kosteusvaurio. Samana päivänä kun mulle asennettiin uusi pönttö entisen jatkuvasti hajoavan tilalle...alkoi katosta valua vettä. Aina pitää jokin vika olla. Ja niitä on tässä asunnossa riittänytkin...jääkaappi hajosi, pojan huoneen oven kahva, vessanpönttö 4 kertaa, katossa vesivahinko jo toista kertaa, hissin jumitukset jne...

Nyt alakerrassa on samanlainen asunto tyhjänä, ehdotin mun muuttamista siihen, koska tänne on tulossa isompi remppa...(tai ainakin syytä olisi) ja mun olis syytä päästä alta pois. Ihan suoralta kädeltä asuntoa ei mulle luvattu, mutta jäi isännöitsijän harkintaan. Nyt odotellaan sitä päätöstä.

Niin...joskus kaikki ei mene putkeen, tai sitten se on hukkaputki.

3 kommenttia:

  1. Ota se sun positiivinen vaihde päälle;) Ajattele saat nauttia tulevasta kauniista syksystä hiljallee kävellen metsässä hirvikärpästen seassa:)
    Tuo remppa taas...hmmm jospa nyt pääset sinne alas asumaan, ei enää portaita eikä hajoavaa hissiä, tai onhan ne, mutta et tarvitse.=D
    Tsemppiä ystäväin.

    VastaaPoista
  2. Tiitsa, kiitos! Postaukesi positiivisuus osui ja upposi. Näin teen, kohti syksyä kameran ja koiran kansa...hitaasti löntystellen.

    VastaaPoista
  3. Olipa mun kannalta hyvä lukea tuo SI-juttu, nimittäin mua on esikoisesta lähtien vaivannut (kohta 4 vuotta) eikä kukaan koskaan vaivaudu edes tutkimaan asiaa. Sanoo vaan että käytä tukivyötä... Mutta tämän luettuani aion seuraavalla kertaa vaatia, että sitä oikeasti myös tutkitaan!!

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.