tiistai 20. syyskuuta 2011

Hirvistys!

Mitähän se tässä kasvaa?

Perjantaina siis on katto korjattu. Viikonloppu oli sateeton, mutta eilen ja yöllä on satanut. Vesi ei enää sada mulle sisään. Kuinkahan kunnollinen korjaus on tehty? Tuleeko kestämään pysyvästi?
Eilen kävin tietenkin useamman kerran vaatekomerossa, tutkailemassa tuleeko vettä sisään. Siinä samalla katseeni kiinnittyi yhteen vaatekomeron vanerihyllyyn. Paikka oli hyvin hankala, otin kameran ja kuvasin sen. Vasta kuvasta näin, että homettahan siinä on! Voi Jösses, pääsi suustani!

Nyt pohdin ja pähkään...olisiko sittenkin syytä muuttaa tästä kokonaan pois ja minne? Kun en ihan minne tahansa halua mennä. En halua taas muutaman vuoden päästä muuttaa jonnekin uudelleen. Pitäisi saada sellainen asunto, missä voin sitten olla, aina. Vaikka toi poika lentäis pesästä, mä voisin jatkaa siinä asumista. Yksi paikka olis mielessä, mutta sinne vaikea päästä. Ja kun pitäs olla hissi tai alakerros. Mut paikkana olis sellanen, että pärjäis vallanmainiosti ilman autoa, ihan vaan fillarilla sotkien.

Nyt olen kotosalla flunssassa, toki saikku selästä edelleen jatkuu, mutta oli pakko käydä lääkärissä sillä olen lähes äänetön ja kurkku kipuilee. Yskäkin on aika hurja. Yöt on aika hankalia yskinnän takia. Keuhkot olivat onneksi puhtaat, samoin poskiontelot. Hyvä!

Voi hiivatti mikä mun blogista on tullut? En tykkää yhtään tästä suunnasta, pelkkää valitusta. Kauniit luontokuvat ja elämänilo tiessään. Pännii pian koko blogi! Kukahan jaksaa tätä ylipäänsä enää edes lukea, pitäisikö vaihtaa kanavaa, jonnekin muualle. Joku vinkublogi-yhdistys?

Ku enhän mä oo tällanen, nurisija. 

Hei, aurinko paistaa, nautitaan siitä! (köyhä yritys luoda positiivista tunnelmaa)

4 kommenttia:

  1. Voi hurja tuota vaatehuoneesi kasvustoa. Siitähän pitäisi ehdottomasti saada näytteet jonnekin analysoitavaksi. Varmaankin kannattaisi tosiaankin vaihtaa maisemia - ihan oman terveytesi vuoksi. Voimia ja jaksamisia tilanteessasi.

    VastaaPoista
  2. Positiivisuus on keino selviytyä elämän vaikeuksista mutta liika positiivaaminen on silmien sulkemista tosiasioilta. Sulla on oikeus nurista/valittaa/urputtaa ihan niin paljon kuin jaksat siihen asti että asiat on kunnossa! Nuriseminen ja ainainen valitus on joillekin vain tapa saada edes jotakin tunnetta siitä että on olemassa, ja se ei ole hyvä.

    VastaaPoista
  3. Tuntuu vaan niin äärimmäisen turhauttavalta ihmiselle, joka on elämänrakastaja. Ja sitten heitellään kerta toisensa jälkeen haasteellisimpia asioita ylitettäviksi. Se syö. Mutta nyt on narinan aika. Narinari ja vikiviki. :)

    VastaaPoista
  4. Itse asiassa, ethän sinä edes narise ja valita vaan tuot epäkohdat selkeästi esiin, eiks niin. Tsemppiä jatkoon ystäväin.

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.