keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Hei ihan oikeasti!

Niin, aikuisten oikeasti! Olen ennenkin täällä purnannut asuntoni jatkuvaa hajoilua. Olen tässä nyt asunut kolmisen vuotta. Pidän seudusta, talosta ja tästä kolmannen kerroksen näkymästä, lasitetusta parvekkeesta, ja asunnon pohjaratkaisusta. Toimii meillä...

Mutta mikä muu toimisi?
Kun muutin tänne, oli vessanpytyn vetokahvasta nuppi irti. (Olisi jotain pitänyt silloin jo tajuta), pyysin siihen uuden nupin, sain sen toisen pyynnön jälkeen. Olohuoneen yksi tärkeimmistä pistorasioista ei toiminut, pyysin siihenkin korjauksen...sain sen kahden vuoden ja kolmen pyynnön jälkeen. Tässä väleissä on vessanpytyn vetomekanismi ehtinyt hajota neljä kertaa, ja sillä neljännellä kerralla kannettiin vanha pytty ulos ja uusi sisään. Sitten oli pytty...jolla ei saanut vuorokauteen istua. Ja taas naapureille kyläilemään..Oujea.

Vuosi sitten, aika tarkalleen, syyssateiden alettua alkoi katosta valua vettä...Täällä ramppasi neljässä eri erässä miestä etsimässä katolta reikää...jokainen palasi takaisin kertoakseen että reikää ei löydy. Eipä ole tämän sinkun asunnossa noin paljon miehiä ravannutkaan ja vielä reikää etsimässä! Eivätkä edes löytäneet! No, viides mies, se sitten löysi, ei minusta, mutta katolta. Korjasi vian ja valuminen loppui, sillä kertaa.

Samana päivänä kun uusi pytty saapui, huomasin että jälleen samaisesta kohdasta katosta valuu vesi, niin mun alkoviin kuin vaatehuoneeseen (ovat samaa seinää). Alkovissa on jatkuva märän sementin haju. Parvekkeen ovea on lakkaamatta pidettävä auki, sillä haju hankaloittaa hengittämistä. Arvatkaas otetaanko mua todesta? Ja mä nukun siinä alkovissa...en enää ihmettele niitä muutamia yöllisiä hapentunteen loppumisen-kohtauksia. Olen ollut parvekkeella kaiteella roikkuen haukkomassa happea. Jos pidän parvekkeen ovea auki, täällä voi olla ja hengittää, mutta kun oven sulkee...parissa tunnissa tai allekin, alkaa se lemu. Ei oo enää kivaa, yöt on jo viileitä.
Vesipatja

Olen soitellut asiasta jo suoraan isännöitsijällekin, kertoi tilanneensa katonkorjaajan jonka piti käydä maanantaina, nyt on keskiviikko. Piti tulla kosteusmittaajan, ei ole näkynyt...
Pyysin samalla auliisti että voisin tässä rakosessa muuttaa sinne alakerran asuntoon...Se kun on nyt tyhjillään ja vapaana. Ei kielletty eikä luvattu, jäin taaskin epätietoisuuden valtaan.

Asunto on tyhjillään, se on ilmeisesti aikomus rempata. Tässä taloyhtiössä on tarkoitus rempata jokainen asunto aina kun se tyhjenee. No rempatkoon sen siellä alhaalla, kestän kyllä vielä hetken tätä asuntoa. Kun mä pääsen (JOS) alas, tämä tyhjenee ja olisi sitten rempattavissa oikein kunnolla ja sitten uudet pahaa aavistamattomat asukkaat sisälle.
Valumia pitkin seinää...


Ja toi hissi...niin..se painajaismainen hissi. Olen siinäkin ollut jumissa kerran sen kauhuntäyteisen puolituntisen, ja sitten lyhyempiä jaksoja useamman kerran. Selitin sitäkin, että jos olisin alhaalla ykkösessä, mun ei tarttis käyttää hissiä vaan näiden mäsähtäneiden jalkojen kanssa pääsen itse kotiin kyllä ykköseen ja ilman hissiä.
Mulla olisi niin oikeasti hyvät perusteet muutolle...mutta eihän sitä nyt voida silleen.......argh!

Plop!

Olen just nyt niin kypsä! Olen saikulla selästäni, ja joudun sitten haistelemaan tätä asuntoa enemmän kun normaalisti. Olen toki pyrkinyt poistumaan täältä aina kun se on mahdollista, selän kipu vain on tässäkin esteenä. Ja säät..niin ne syyssateet. Olen onneksi saanut muutamia päiviä viettää jossain muualla kuin täällä. Yksi päivä meni siskon luona Valtteri-poikaa ihastellessa, siskon kanssa teimme pienen kävelylenkin, teki hyvää selälle liikkua. Sekä hyvää sielulle saada olla pienen ihmeen seurassa. Kummankin, sekä siskon että vauvan. :)

Mä hion täällä suunnitelmia, miten päästä pois...pysyvästi. Hohhoijaa, hetken elämä olikin mukavaa, tollasen kesän verran! Kiitos siitä tauosta tähän arjen pyöritykseen, tai pikemminkin pyörimättömyyteen.

Sorry, kuviakin olisi uudeta pytystä ja vesivahingosta, en jaksanut alkaa kaivaa niitä koneelta, kun konekin vastustaa. Joten aivan sama.

Niin, teksti on aika vuodatusta...mut on se positiivisuus täällä alla edelleen olemassa, se vain nukkuu nyt. Se herää kyl, tai no, en mä nyt ihan toivoani ole heittänyt. Kohan pännityttää tällä hetkellä aikalailla.

PS. Lisäsin kuvia sittenkin...

Mut hei, hyvää sateista syyskuuta!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä jälkesi, kiitos.