sunnuntai 28. elokuuta 2011

Tauon jälkeen

taas täällä...en ole hävinnyt, pidin vain luovaa taukoa. Oli sellaisen aika. Arki alkoi ja työ vei mennessään. Nyt tuntuu että alun hektisyyden jälkeen taas alkaa normaalit kuviot, ja ne tuntuvat aika hyviltä.

Kärpässieni.

Pitkän tauon jälkeen suuntasin Milla kanssa metsään. Metsään oli tullut sieniä kuin sateella. Paha vaan kun en tunnista kuin pari hassua, ja niillä tiedoilla en uskalla olla sienestäjä. Hengettömiä olisimme aivan piakkoin koko sakki.
Milla nautti metssässä juoksusta. Oli ihan elementissään.

Mulla on ollut ongelma Millan kanssa liikkuessa, se räksyttää ja häiriintyy liian helposti kaikesta vastaantulevasta. Räksytystä ei jaksa kuunnella. Olen ennenkin namittanut Millaa, mutta en riittävän systemaattisesti. Nyt päätin aloittaa naamituksen/ehdollistamisen uudelleen ja nimenomaan järjestelmällisesti.
Nyt jokaisen vastaantulevan kohdalla kiinnitin Millan huomion muhun nameilla. Työnsin namia samalla innokkaasti  jutellen Millalle, ekat kerrat oli sinnepäin, mutta ei huonoja. Ei tullut yhtään haukkua, vaikkakin jonkinasteista reagointia kylläkin. Mutta tämän ekan kerran tavoite oli haukuttomuus. Kun vastaantulijaa oli ollut useita, Milla jo ehdollistui ja odotti multa namia nähdessään muita ihmisiä tai koiria. Kiinnitti huomion kyllä ympäristöön, mutta ei haukken, vaan namia pyytäen. Silmillään seurasi ohittajaa, mutta reagointi jäi siihen. Huomio oli minussa ja namissa. Onnistumisen kokemus oli yhteinen.
Annoin Millalle sitten namia välillä muuten vaan ja hymyilytti, sillä Milla katseli heti ympärilleen, että onko joku tulossa? Yhdisti siis jo namit ja ympäristön toisiinsa. Nopeaa ehdollistumista. Lupaava alku. Seuraavalla lenkillä nostamme vaikeusastetta.

Alakerran pappa nukkui pois pari viikkoa sitten. Eilen lippu nostettiin salkoon papan hautajaispäivänä. Pysähdyin lipun juureen hetkeksi ja muistelin pappaa joka oli mukava, harmiton ja aina ystävällinen.
Olen nyt jonossa alakerran papan vapautuvaan asuntoon. Tuntuu toisaalta hyvin pahalta, olla kuin susi joka kärkkyy... Mutta elämä on. Mun olis päästävä pois tästä asunnosta, joka on mitä ilmeisimmin homepesäke, päätellen viime syksyn kosteusvauriosta ja mun pahasta sairauskierteestä, Ja toinen syy se, että se olisi ykköskerroksen asunto, eli huonosti toimivan painajaismaisen hissin käyttö olisi minimaalista. Pääsen ihan omin jaloin ekaan kerrokseen. Saas nähdä saanko asuntoa.

Kermalikööri jäillä, kiitos.

Tämä juoma osoittautui mun kesän lemppariksi. Tätä join muutamia pieniä lasillisia tämän kesän aikana. Tämä likööri tarjoiltiin mulle Pärnun reissun muistelupibbaloissa veljen luona. Veli oli laittanut hyvää ruokaa (pihviä, ihan mun ilokseni), tarjosi hyvää juomaa ja mukavaa seuraa. Katselimme kaikki Pärnun kuvat lävitse ja elimme reissun uudelleen. Samalla ne olivat eräänlaiset kesäkauden päätöspippalot.

Veljen pihapiirin kotilot.

Luokkamme kotilot ovat muuttaneet toiseen luokkaan. Meillä vaihtui oppilaat, ja emme halunneet alkaa opettamaan ykkösluokkalaisille alusta alkaen kotiloiden hoitoa, entisen luokkamme uusi opettaja otti kotilot oppilaiden mukana. Näin kotiloilla säilyy tutut ja turvalliset hoitajat. Loistavaa!
Helpotti myös mun työurakkaa huomattavasti. Noista oli kuitenkin aika lailla työtä vaikka ei heti uskoisikaan.

Toffokin oli sairaana.

Toffo sairastui, se laihtui silmissä, oksenteli eikä saanut syötyä. Käytimme Toffon lääkärissä, Toffo oli jo pahasti aliravittu ja kuivunut. Toffo sai nesteytystä ja oksennuksenestolääkettä pistoksena. Kotihoidoksi pakkosyöttöä ja juottoa. Pruutalla nestemäistä ruokaa pieninä annoksina suoraan suuhun, oksennuksenestolääkettä neljänä päivänä. Pakkosyöttöä ehdimme tehdä kaksi päivää kun Toffo virkistyi, ruokahalu palasi ja elo tuli silmiin takaisin. Olimme jo yhdessä vaiheessa varmoja siitä, että menetämme Toffon. Oli hyvin heikkona.
Siinä vaiheessa kun Toffo istui pahvilaatikossa, järsi sen reunoja ja syljeskeli palasia ympäriinsä, tiesimme saaneemme Toffon takaisin ja helpotus oli suuri.

Tässä tiivistelmää viime viikoista, ovat olleet kiireisiä ja tapahtumarikkaita. Hyvässä ja pahassa.
Mutta pääasia että on asiaa päässä. (ehkä)

Ps. Vessanpönttö hajosi taas...vasta neljäs kerta. Argh!


3 kommenttia:

Jätä jälkesi, kiitos.