maanantai 18. heinäkuuta 2011

niin paljon olen saanut...

....ja siitä kaikesta paljosta kiitän....

Kallioniemen leiritilalla, Laukassa.

Vietimme taas jo tutuksi tulleen leiriviikon Laukaassa. Leirin nimi oli "nollastasataan", tarkoittaen sitä, että leiri on koko perheelle suunnattu. Leirin annissa oli huomioitu kaikenikäiset ja ohjelmaa oli tarjolla monenlaista.
Myös pienille lapsille oli kaksi kertaa päivässä järjestetty "lapsiparkki", ja näin vanhemmille suotiin omia hetkiä päivän mittaan ja lapsille löytyi leikittäjiä ja valvovia silmiä. 
Menimme leirille viikko sitten maanantaina, ja palasimme kotiin perjantaina. Viikon aikana saimme kokea monelaisia auringonlaskuja, joista kollaasi yllä. Tuo punainen auringonlasku oli sateisen päivän päätteeksi. Sade jatkui lähes heti auringonlaskettua, mutta soi mulle ihanan hetken rannalla.

Auringonlasku aikaan nämäkin.

Aurinko teki laskiessaan kauniin keltaisen punerruksen rannan kasveihin. Kokeilin makrokuvausta ja muutakin kuvausta illan hämärtyessä. Nautinnollinen kuvaushetki. Toivottavasti edes siivu tunnelmasta välittyy kollaasien välityksellä.

Myös Milla nautti elostaan.

Millalle leiritila on tuttu paikka ja iltarutiineihin kuuluu rannalla juoksentelu ja vedessä tassuttelu. Ei vaivannut Millaa nivelkivut, ei rasittanut pollaa, Milla vain nautti elostaan.


Leirin aikana pääsimme nauttimaan erilaisista elämyksistä. Kävimme soutamassa kirkkovenettä, saimme "markkinoilla" nauttia muurikkalettuja, saimme hierontaa auringonpaisteessa, lintujen laulun säestyksellä. Katselimme kaukoputkella auringonpilkkuja (mustia, viileämpiä kohtia auringossa). Vietimme hauskoja hetkiä iltanuotioilla.

Retkiratsujen talleilla (klikkaa linkkiä edellä)

Viimeisenä päivänä oli mun leirin kohokohta, vaellusratsastus. Mua jännitti aikalailla, mutta kuitenkin luotin siihen, että mulla on edelleen hallussa perushevoskäsittelytaidot. Kyllä ne olivat. Sain avun päästäkseni hevosen selkään, sillä jaloissa ponnistusvoima ei olisi riittänyt. Sekä samalla tavalla sain avun alastuloon, sillä en ollut varma olisiko mulla enää jalkoja kun alas tulen. 
Nivustaipeet ja sisäreidet olivat kipeät jo samantien ratsastuksen jälkeen, mutta lanneranka, aah, se oli rento ja kivuton! Hevosen tuoma liike teki lannerangalle hyvää, juuri sitä mitä pitikin. Tätä pitää siis saada lisää, ehdottomasti. :)

Nyt on maanantai ja ratsastuksesta on kulunut 3 päivää, edelleen sisäreidet ja nivuset kipeänä, mutta edelleen myös suunnattoman hyvä olo sisälläni, kokemus oli...no kokemus! :)

Ristiäisistä.

Eilen, sunnuntaina oli mulle niin rakkaan siskonpojan ristiäiset. Nimeä olimme pohtineet, mikä se mahtaisi olla. Korvat höröllä kuuntelin kun pappi nimen kertoi, kyynel liikutuksesta silmänurkkaan pyrki.
Valtteri Elias.
Poika on niin Valtterin näköinen, sellainen pieni vintiö. Valtteri tulee keksimään yhtä sun toista puuhaa vanhemmilleen. Ristiäistilaisuus oli mukavan rento, levollinen. Jos tilaisuus olisi pidetty kirkossa, olisi tunnelma ollut toinen, ehkä jäykempi. Näin kotosalla pidettynä tunnelma oli kevyempi eikä niin kaavamainen.

Kiitän kaikesta saamastani ilosta ja onnesta, elämästäni, se on hyvää.
Nyt tämänpäivän vain olen, sillä pieni kesä-flunssa vaivaa...tais sitten hevosallergiani provosoi flunssan käyntiin, mene ja tiedä. Mutta nyt huilin hetken.

Hyvää naistenviikkoa!




8 kommenttia:

  1. Sulla on ollut paljon hyvää ja kaunista viime aikoina. Nämä päivät ja kokemukset on hyvä laittaa "pankkiin" ja toivottavasti myös kasvamaan vielä lisää korkoa. Näitä tällaisia me kaikki tarvitsemme! :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä, Katiska.
    Mulla olikin aikaisemmin aika hurja "hukkaputki", auton hajoamiseen, keittiö tulipaloineen, vesivahingot ja flunssakierteet, joten nyt vain nauttii ja tankkaa hyvää oloa. :)

    VastaaPoista
  3. Tuo kastemalja... Meillä (tai siis miehen suvussa) on samanlainen tai ainakin melkein. En nyt pääse vertaamaan, kun on lasten serkkujen kotona. On hankittu silloin, kun miehen sisko oli vielä pilkkeenä isänsä silmäkulmassa eli yli 40 vuotta sitten. Ikinä en ole missään samanlaista nähnyt. Juu, on se samanlainen. Oli pakko kaivaa valokuva esiin :)

    Hieno kesä! Tekee varmasti hyvää "hukkaputken" jälkeen! Voimia, valoa ja iloa!

    VastaaPoista
  4. Tuossa maljassa on kastettu 45-vuotta sitten isoveljeni ja 42-vuotta sitten minut ja nyt eilen Valtteri poika. Joten teidän ja meidän maljoilla on suurinpiirtein ikää samanverran. :)

    VastaaPoista
  5. Sinulla on ollut kivaa, kiva. Ihanat kollaasit, tunnelmaa ja tuokioita täynnä. Kiitos niistä:) Iloisia kesäpäiviä jatkossakin.

    VastaaPoista
  6. Tuli hyvä mieli lukiessa ja katsoessa kuvia kokemuksistasi. Hyvää kesän jatkoa.

    VastaaPoista
  7. Meillä tuosta maljasta on kastettu siis miehen sisko 1967, mies 1969 ja nämä kaikki viisi serkusta vuosilta 1993-2002). Tuohon hopeaan reunaan on kaiverrettu kaikkien nimet ja syntymäpäivät. Tuo kaiverrusjuttu oli miusta tosi hieno... Jää jotain jälkipolvillekin :)

    VastaaPoista
  8. Kauniit kuvat luonnosta ja eläimistä, tervetuloa myös mun blogiini, moikkaamaan kans.Hyvää syksyä!

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.