maanantai 4. heinäkuuta 2011

Lähes hengästyttää...

....niin paljon tuntuu tähän kesään mahtuvan...eikä loppua näy!

Terviksen auringonlasku.

Meidän erikoisten ihmisten tapaaminen oli viime viikonloppuna. En ole ehtinyt edes päivittämään blogia, sillä tuntuu että menot synnyttää uusia menoja...ihan kivaa, mutta huomaa myös sen että väsähtää.
Tänään ollut taivas pilvessä ja sää selkeästi viileämpi, on jaksanut olla, Siis vain olla, ilman jatkuvaa hikisyyttä, tai tarvetta päästä pois kotoa, päästä pois kuumuudesta. 

Lauantai tapaamisessa oli hyvin helteinen, onneksi löysimme hyvän varjopaikan, jaksoi olla ja tavata ihmisiä.Myös merellinen ilmasto viilensi, vaikkakaan tuulesta emme päässeet nauttimaan. Olen monesti ajatellut, että tämä sairaus todella yhdistää ihmisiä. Ja jotensakin tuntuu, että vain "hyville tyypeille" tulee tämä inha kirjainlyhenne. Tosin, voi olla niinkin, että näihin tapaamisiin lähtee mukaan tietyn tyyppiset ihmiset, jonka johdosta tuntee olevansa "omiensa joukossa". Enkä nyt siis tarkoita sitä, että kaikki kokevat näin. Tämä nyt on vain mun kokemus. Eikä olekaan tarkoitus olla kaikkien kamu, mutta vertaistuki on aina vertaistuki, arvokas. Niin, ja onhan mulla kokemusta myös inhan kirjainlyhenteen omaavista ihmisistä, jotka eivät lukeudu mun suosikkeihin, mutta ei ole tarkoituskaan rakastaa koko maailmaa. Eihän? Ei se mene niin, että jos sulla on MS, mä tulen takuuvarmasti sun kanssa toimeen. Koska erilaisuutta meissäkin on.

Olin ekan kerran vuonna 2007 mukana tapaamisessa, sen jälkeen olen muistaakseni ollut jokaisessa kesätapaamisessa (tai sitten yksi jäänyt välistä, en ole varma). Talvitapaamisiin en ole lähtenyt, ei vaan ole ollut virtaa henkisessä, eikä fyysisessä akussa lähteä, kesä on toinen juttu, tai se on se mun juttu, kesä!
2007 vuonna tuo tapaaminen oli mielestäni erityisen leppoisa, vallaton ja välitön...sitten väliin on mahtunut mukavia ja kivoja tapaamisia..(sää ollut vaihtelevampi, mikä vaikuttanut myös yleiseen fiilikseen). Mutta nyt taas 2011 tapaaminen muodostui aika veikeäksi, jopa levottomaksi. En muista koska olisin nauranut niin paljon, niin sydämestäni, ilman tekonaurua tai turhaa kihittelyä. Ilo ja nauru tuli jostain syvältä.
Tapasin taas joukon uusia ihmisiä, sekä osa jo ennestään tuttuja. Uusista tutuista tuli aika nopeasti sellainen tuttuuden tunne, mutta se on se yhteisen jakaminen ja yhteisöllisyys. 
Koen jälleen olevani armollisessa asemassa, omaavani oikean tukiverkon ympärilläni, jotka ovat lihaa ja verta, ei vain bittejä nettiavaruudessa. Kiitos teille kaikille!

Tänään kävin hoitelemassa muita asioita, eli päivitin pääni, siis hiukseni ajantasalle, kävin tilaamassa hautajaiskukat tuleviin isotätini hautajaisiin. Kävin päivittämässä jääkaapinkin ajantasalle, siellä oli oikeastaan vain valo. Yritin jopa siivoilla, pyykkiä sain pestyä ja ruokaa tehtyä ja siivosin jälken keittiöstä.

Hoitoon saapui myös outo makkaran näköinen koira. Se on matalampi ku mun kissat ja aika hauska vekkuli Mörri. Mäyräkoira siis. taidanpa napsasta siitä kuvan tähän kohtaan...

Mörri, Mörtsä, maggara-koira.

Mulla on ihmeellisen sosiaalisia eläimiä, ne aika mukisematta ottivat tuon tulokkaan vastaan. Eli aika kivasti menee. Katsotaan miten Mörrin yö menee, osaako nukkua ja missä?

Mulla on niitä suunnitelmia tälle kesälle...aika paljon jo toteutettu ja se salainenkin ehkä työn alla...sitä työstäessä on hyvä päätellä blogikirjoutus tälle kerralle.


1 kommentti:

  1. Ihan samaa olen miettinyt minäkin, että vain hyville tyypeille tämä näyttää tulevan :)

    T: Marika S

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.