perjantai 17. kesäkuuta 2011

neuropsykologilla

Täällä olin jälleen kerran...Saan todennäköisesti pian VIP-kortin?

Oli neuropsykologin tutkimuspäivä. Valmistauduin menemällä illalla ajoissa nukkumaan, poistamalla ylimääräset häiriötekijät (lue teini-poika ja kajarit). Kämppä oli hiljainen ja uni tuli ja pysyi aamuun saakka. Tunsin itseni virkeäksi ja orientoituneeksi. Hiivatin hieno sana, meni muutama kerta, että sain sen oikein kirjoitettua.

Istuin sitten vastaanoton odotushuoneessa ja vessatti tietty kokoajan. Vessassa ravaamista, ärsyttävää.
Pian sitten mut sisään kutsuttiin. Tosi mukava ja rento nainen oli vastassa. Juteltiin niitä näitä, "tutustuttiin", niinkuin   nainen sanoi. Ei jännitys häiritsisi tutkimuksia. Tutkija-nainen yritti lähettää teineilleen kotiin aamupalanteko-ohjeita. Känny sammui kuusi kertaa, juuri aina viimeisen sanan kohdalla. Kysyin lasten ikää, 14 ja 15..hmm...Jos ne ei osaa ite syyä, niin ei voi mitään. Lohduttelin, että ei toi mee ohi. Mulla 18W ei muista aina syödä, ja siis on vaan pakko antaa olla, se ei mee ohi.
Sai sitten seitsemännellä yrittämällä viestin läpi. Huokaisi ja tilanne oli sillä aikaa muuttunut rennoksi.

Sairaalan pihan suihkulähde.

Ja jälleen sain kuulla tutut sanat. Olet harvinaisen tyyni, positiivinen ja sinut itsesi kanssa. Puhut asioista hyvin rauhallisesti, liioittelematta. Sinulla ei ainakaan masennuspohjaa ole fatiikin takana, taikka kongnitiivisten ongelmien. Olet valoisa ja eloisa luonne. Olen kuullut nyt nuo samat hammaslääkäriltä, neurologilta, toimintaterapeutilta, neuropsykolgilta, omalta lääkäriltä, ystäviltä, sukulaisilta...pakko kait uskoa.
Mutta en tarkoita sitä, että riemuitsisin sairaudestani, mutta en voi muutakaan, se on mussa kuin täi tervassa, pakko vain jaksaa elää sen kanssa. Sietää se minussa, löytää sen inhottavan kirjainyhdisteen kanssa jonkinlaisen kompromissi. 

Mutta on tästä haittaakin, positiivisuudesta. Joskus se hämää ihmiset. Eivätkä enää ymmärrä, että voin olla täysin loppu, mehut imetty kuiviin, jos vielä hymyilen? Se hämää ihmiset. Ja se kostautuu ja on kostautunutkin.
Voidaan ajatella että mä vain esitän sairasta, kun en halua jotain tehdä, kun muuten olen niin "jaksava". Pah.
Mutta se siitä valituksesta.

Sain tehdä testejä laidasta laitaan. Toistaa perässä sanoja, piirtää muistista kuvia, kertoa eläimiä, tietyllä kirjaimella alkavia asioita, laskea, tehdä jäljennöstehtäviä, ja taas toistaa numeroita etu ja takaperin.
Olin ihan poikki, ärtymys alkoi nousta pintaan, kun muisti huononi ja keskittyminen kärsi testin edetessä.
Huomasin montaa kertaa laittavani silmät kiinni, kun yritin muista jotain kuva- tai sanasarjaa. Suljin yhden aistin pois ja toivoin sen auttavan. Tähän tutkimuksen tekijä kiinnitti huomiota monessa kohtaa. Olen siis visuaalinen ihminen. Muistan ja hahmotan asiat paremmin kun voin visualisoida ne. Muistista en niitä ulos saa.

Tulos; 

I Tulokset olivat just sen suuntaisia kuin oletin olevankin. Eli olen herkkä keskeytyksille, keskittyminen haihtuu ja asiat unohtuu. Muistissa ongelmia. Nämä kaksi olivat ne hankalimmat ongelmat. Jopa siinä määrin, että jos en niitä itse olisi tiedostanut, mietti neuropsykologi mun sopivuutta nykyiseen työhöni ja sen vaatimuksiin. Mutta kun tiedostan ongelmakohdat, uskoi mun pärjäävän. Mutta suositus tuli osatyökyvyttömyyseläkkeeseen, sieltäkin. Jeps.

Myös autolla ajamisesta puhuttiin...että onko se järkevää ja turvallista. Koska olen hyvin häiriöherkkä. Onneksi mulla ei enää ole sitä autoa. Huoh. Tosin, juhannuksena tulee "mun" oma rakas Fiiu hoitoon mulle ja olisi tarkoitus ajella sillä mökille. Apua! Mut meinaan lähteä. Mennään pikkuteitä ja hissunkissun.
Kyllä se siitä.

Ja mitäs nyt? Ajatukset pikkuhiljaa siirtyvät mahdolliseen ja mitä todennäköisempään osatyökyvyttömyyseläkkeeseen. Just ja joo. Mietin edelleen minkä kannan asiaan otan, se selvinnee asian edetessä.

Hyvää viikonloppua!

4 kommenttia:

  1. Ensinnäkin, upea tuo suihkulähdekuva.
    Varmaan tulevaisuus mietityttää, ainakin siltä osin mihin voi itse vaikuttaa.
    Sinulla on niin terve ja positiivinen asenne elämään, että kyllä kaikki järjestyy.

    VastaaPoista
  2. Neuropsykologin tekemä testi kertoi Sinusta monta hyvää ominaisuutta. Ne pitänevät paikkansa, koska muutkin ovat sanoneet samaa. Valoisuus, rauhallisuus ja sisu ovat hienoja asioita, mutta joskus on lupa olla heikko ja antaa itselleen lepoaikaa. Osatk.eläke on varmaan hyvä vaihtoehto, kun terveys ei anna mahdollisuutta kokoaikaiseen työhön. Pidät työstäsi, joten et kokonaan halua siitä luopua. Toivotaan, että paras vaihtoehto löytyy. Hyvää juhannusviikkoa Sinulle!

    VastaaPoista
  3. Reipas on aina vaan reipas, vähän niinkuin minkäs luonteelleen mahtaa. Mutta siinä se onkin pulma, kun toiset eivät tajua reippaankin olevan joskus viimeiset hiilet hatussa.

    Hyviä oloja sinulle!

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.