lauantai 28. toukokuuta 2011

kesän kynnyksellä.

 Voikukkien kulta-aika.

Kävi sitten selälle kämysesti. Olin siellä sairaalassa katsomassa ihanuutta, sitä siskonpoikaa, suloisuutta, täydellistä pakettia. Kumarruin vain aavistuksen kurkistaakseni poikaa tarkemmin. Tunsin kuuman vihlasun alaselässä ja olikin sitten pakko hakeutua istumaan aika vikkelään. Jalat alkoivat muuttua hyytelöksi ja kipu kovaksi. Olin kuitenkin ihan hiljaa ja valittamatta, en halunnut kääntää huomiota itseeni, vaan halusin vauvan, äidin ja isän saavan kaiken huomion.

Lähdin siitä sitten käpöttelemään toiselle osastolle, missä ystäväni oli. Kävin samalla vierailulla tapaamassa myös hänet. Kävely sinne onnistui, mutta kipu yltyi alaselässä ja en saanut itseäni enää suoraksi.
Käpöttelin ystäväni kanssa sitten alas ja ystäväni meni tupakille. Siitä jatkoin matkaa äipän kanssa autolle ja kipu vaan paheni askel askeleelta.
Ei kiva.

 Metsätähti hentoinen.

Autossa istuminen teki tuskaa, jokainen tärähdys leikkasi kuin kuuma veitsi alaselässä. 
No, kotona buranaa napaan ja yritys viedä Milla lenkille ulos. Kipu salpasi jo läpi selän alavatsaan, mutta sinnillä selvittiin takas sisälle. Kävelin kuin raskaana oleva nainen, jalat himpun harallaan ja polvet aavistuksen koukussa. Suoraksi kun ei voinut haaveillakaan päästä.
Yö meni miten meni, kyljen kääntäminen oli hikinen urakka.

Aamulla soitto töihin että tää mamma nyt lepäilee ja menee lääkäriin. Oli viikosta jäljellä enää to ja pe. Mutta sellaset to ja pe-päivät, että läsnäoloni olisi ollut enemmän kuin tarpeellista. Mutta minkäs teet. Työkykyinen en ollut. Hiivatin hiivatti!

Pääsin sitten lääkäriin, joka oli yhtä tyhjän kanssa. Kirjoitti 2 päivää saikkua, no, parempi kuin ei mitään, mutta ei MS-lihakset parane samalla tahdilla kuin tavis. Eikä tavisjumikaan kahdessa päivässä helpottaisi. Sanoi vain uskovansa että on ohi jo maanantaihin mennessä. Haist huilu. Olisikin!


No, nyt eletään lauantai-iltaa, eikä järin hyvä tilanne. Suoraksi en pääse, istuminen hankalaa ja kipu jäytää.
Mulla on koko vasen puoli alaselästä lapaluihin täysin krampissa. Ei auta relaksantit eikä buranat. Onneksi maanantaina on neurologin vuosikontrolli, josko sieltä sais jotain oikeaa apua.

Harmittaa vaan niin vietävästi, kun olin niin hyvässä vireessä liikunnan kanssa, ja taas saa kohta aloittaa tempomisen alusta. kiukuttaa!

Mut se siitä kiukuttelusta...odotan että pääsen piakkoin katsomaan elämän yhtä suurinta ihmettä. Kunhan ovat kotiutuneet kunnolla ja saavat oman arkensa pyörimään. Sitten tää täti rynnii ihastelemaan pienokaista. Tai no rynniminen tässä tilanteessa on enemmän kuin liioittelua, mutta käpöttelen rauhallisen nopeasti, vaikka. :)

5 kommenttia:

  1. Selkäkipu voi olla tosi kamalaa! Olen joutunut sivusta seuraamaan kahta perheenjäsentäni sen kourissa toistuvasti aika ajoin. Kun on "normaali" kausi menossa, siitä osaa olla kiitollinen. Paranemista Sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kuullostaa ihan samalta kuin minun selän välilevyn luiskahdus. Kipu oli todella kaameaa, ei kyllä mene päivässä tai parissa ohi. Viikkoja, jopa kuukausia voi vaivata. Lihakset menee kramppiin. Itse sain apua semmoisista lattialla kylkiasennossa tapahtuvista venytyksistä. Kuului aina rusahdus selästä, sitten helpotti. Toivottavasti antaa periksi :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos uskolliset lukijani, Delilah ja Valokki. Tänä aamuna pääsin sängystä ylös ilman voimakasta kipua, pientä ähinää kyllä suustani kuului.
    Fysse hiukan väläytti välilevyn pullistuman mahdollisuutta...mutta....toivotaan ettei.

    VastaaPoista
  4. Voihan harmitus kun noin kävi, ei siinä lekuri paljon sinun tietojasi ollut lukenut kun noin lyhyen loman antoi. Särky ei ole koskaan kivaa, on hiukan kokemusta, onneksi nyt pois. Mukavaa kun on iloisiakin, pieni pallero mistä iloita.

    VastaaPoista
  5. Tuo kuulosta Sasaliini tooodella tutulta. Ei oma selkä ole napsahtanut, mutta exän selkä kylläkin. Ihan samaa tarinaa kerrot. :)) Ja se tosiaan sattuu!!! Terv.keskuksessa tietämys selkäkivun voimakkuuksista ja hoidosta oli nolla. Minä sen siellä "hoidin". Kun pissahätä yllätti lääkäriä ootellessa ja pyydettiin siihen apua, niin hoitajat toi pyörätuolin. Jepjep, tyyppi makaa mahallaan sairaalapedissä, samassa asennossa, jolla sinne tuli AMBULANSSILLA, ja hoitsut toi pyörätuolin, että noh, ole hyvä ny sitte!!! Juu, yritti siihen kyllä, mutta kun sai tuskanhien peittämänä ja valkoisena toisen jalan maahan ja laski siihen himpun painoa, onni oli, että olin ottamassa kiinni. Muuten olis lysähtäny ja pyörtyny kivusta siihen lattialle. Ja mulla siis keppi toises kädes ja 2 hoitajaa katselee vierestä.
    Pyydä, vaadi, että selän kuntoutus otetaan kunnolla asiaksi. Koska välilevyn lipsahdukselta tuo pahasti kuulostaa. Terveisin Kotitohtori Katiska. ;D)

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.