sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

askelmittari

.
 Lumen ja jään alta paljastuneet rikotut tuolit... Ei niin kiva näky.
Kuka ihmeen älypää nuo on käynyt tuonne heittämässä? Ei ole järki päätä pakottanut...

 
 Metsäpurolla, taas. Mutta kun se vaan on niin ihana paikka.

Löysin vanhan pulssi-askelmittarini ja kokeilin että jottako se vielä toimii. Toimihan se. Voin nyt seurailla paremmin askelien määrää ja kertyviä kilometrejä. Noita tietoja neurologi aina kyselee. Ne antavat aina suuntaa taudin kulusta. Vaikka mielestäni ei pitäisi tuijottaa pelkkään kävelyyn. Niin paljon muutakin tämä pitää sisällään, kuin pelkkä kävely ja sen sujuminen.
Diagnoosini täytti 23.4.11 tasan 4-vuotta. Juu, ei juhlita.

 Viheriöivät vesikasvit. Tosin, koko talvenhan nuo vihreänä olivat. Mitä lie muovikukkia. :)


Milla vilvoittelee...

Askel-pulssimittari näytti kotiin tullessa...2,2km, 55minuuttia, korkein syke 121.
Vauhtia hidasti jalkojen lisäksi koiralle heitellyt kepit ja pysähtely kameran kanssa.

Mutta metsään kannattaa aina mennä.

2 kommenttia:

  1. Ihania maisemia, taas kerran. Ja Milla on niin.... Leksa ;D

    VastaaPoista
  2. Leksalla vain on lyhyemmät jalat. :D
    Mut ne on muuten kuin kaksi marjaa. :D

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.