keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Aidat..

 Oli pilvinen aamu, mutta lupailtiin upeaa auringonpaistetta päiväksi, joten aamulla pakkasin kameran laukkuun ja päätin työpäivän jälkeen lähteä kuvaamaan, JOS sää muuttuu...ja kuten kuvista näkyy, se muuttui aurinkoiseksi!


 Tämä on joku vanha lääkärin talo.

Jäin bussista pois väärässä kohdassa, ja jouduin kävelemään pitkän lenkin tänne, minne halusin mennä kuvaamaan...aikaa kului, kun olisi ollut bussipysäkki aivan lähelläkin...mutta sen piti mennä niin...koska muuten en olisi ollut siinä silloin kun oli tarkoitettu.

Tämän talon kohdalla näkyi maassa makaava nyytti, ensin katsoin kauempaa että maassa makaa kiukutteleva lapsi. Makasi siinä mahallaan ja jalat heiluivat. Nyytin edessä oli vanha mummo rollaattorin kanssa, ja oletin ensin että siinä oli mummo lapsenlapsensa kanssa...
Kävelin kuitenkin lähemmäs ja mummo huitoi hätääntyneenä rollaattoristaan.

Kun pääsin lähelle, näin vanhan mamman makaavan maassa naama kiinni lumihangessa. Samassa viereen pysähtyi autoileva mies, yhdessä tuumin jäimme mammaa auttamaan. Ensin kyselin hiukan että mihin sattuu...vai sattuuko, ennenkuin uskalsimme edes lähteä nostelemaan. Yhteistuumin saimme mamman ylös joka oli iloinen kuin itse aurinko.
Hymyili vain, vaikka kertoikin että toinen käsi ei liiku ja olkapäähän sattuu ja kylkeen eikä jalatkaan oikein kanna. Pidimme tukevasti mammaa ylhäällä miehen kanssa yhteistuumin. Pienen haastattelun jälkeen totesin että on ambulanssin paikka. Taisi mennä luita murtuen, tai olkapää sijoiltaan, ja kyljetkin aika arat. Hengittäminen ei kuulemma kuitenkaan sattunut. 


Mies kävi ajamassa autonsa lähemmäs ja saimme mamman istumaan auton kyytiin ambua odottamaan.  Mamma vain hymyili, että kylläpäs te olette mukavia ihmisiä...piti hyvänä kun hänestä huolehdittiin. Tajunta oli paikoillaan, vaikka hiukan hömelön kertoi olonsa olevan. Juteltiin siinä ja naureskeltiin. Sanoi kaiken olevan hyvin kun vain saisi nenäliinan...jonka sitten hänen taskustaan kaivoin.
Mamma alkoi mulle kertomaan ympärillä olevien talojen historiaa (olin niitä mennyt sinne kuvaamaan, ja huomasi kameran kaulallani roikkumassa). Oli kyllä ihana mamma, mulle tuli kertakaikkisen hyvämieli mamman kanssa ollessani. 
Samassa huomasin miehen autossa olevan pysäköintisakon, ja sanoin että tuo kyllä pitäs saada tästä hyvästä mitätöityä...höh. Mieskin hyväntuulisena naureskeli, että omaa tyhmyyttään sen sai...ja oli käynyt sitten tarkistamassa että oliko todella pysäköinyt autonsa väärin ja olihan hän niin tehnyt. Mutta totesi että ilman parkkisakkoa ei nyt olisi tässä, ja tässä piti nyt olla missä apua tarvittiin.

 Valon ja varjon leikkiä.

Mamma saatiin ambulanssimiesten matkaan ja itse jatkoin talsimista ja kuvailin ihanaa kevään tuloa.

 Tässä Sandelininkadun vanha parantola ja sen torni.
Toimii nykyisin yhtenä terveyskeskuksen toimipisteenä. Kaunis rakennus.

Tässä talsiessani pohdin että jokohan se äiti on ehtinyt kampaajalta kotiin? Tästä ei olisi enää kohtuuttoman pitkä matka äidille, jalat alkoivat olla aika väsyneet...mutta en millään vielä malttaisi sisälle ja kotiin, näin ihanalla säällä!
En sitten kuitenkaan soittanut äidille vaan jatkoin hiukan päämäärätöntä kävelyäni.



Rehellistä loskaa!
Mutta tervetuloa sanon loskalle!!!

Tämän loskaisen tien ylitettyäni olin törmätä äitiin. Kun pääsin tien yli, katsahdin vasemmalle ja äiti ylitti katua siltä puolen. No kas, ja taas oikeaan aikaan oikeassa paikassa, jo toinen kerta tänään! :D
Siitä jatkoimme matkaa yhdessä äitin kanssa. Mutta ei me montaa metriä ehditty kun jo näimme lisää tuttuja. Näin ex-miehen uuden vaimokkeensa kanssa...ja mikä ihaninta, pienen nyytin kanssa! Näin nyt ekaa kertaa pienen ihanan poikieni pikkuvelipuolen, joka oli valloittavan söötti. <3

Ja lisää hyvää mieltä...siitä onkin ollut puutetta, ja tänään sitä on tullut tuplamäärin korvaamaan menneiden viikkojen outoa alakuloa. Olipas tervetullutta.
Sitten äiti vielä tarjoili mulle ruuan, paransimme maailmaa..ja lopulta kello oli vaikka mitä ja sain kyydin kotiin. Nyt on koirakin kotona jo ulkoilutettu ja painun sänkyyn kirjan kanssa. Uutta neulomista en uskalla aloittaa, koukutun muuten siihen kiinni...aloitan kun saan pari kirjaa tässä välissä luettua.


Tänään ollut hyvä ja todella vauhdikkaan tapahtumarikas päivä. Lisää tällaisiä, kiitos!

1 kommentti:

  1. Vaiherikas päivä sinulla.
    Muistot tulvahtivat mieleeni taas Sanatoriumin kuvasta.
    Valoa päiviisi.

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.