tiistai 22. helmikuuta 2011

puuhapäivä

 Jääpuikko kaivonkannella.

Tänään oli varsinainen puuhapäivä. Aamupäivällä lähdin isäni ja nuoremman pojan kanssa koulukirjaostoksille, niin ja uusi musta reppukin piti pojan saada.  Yksi tarvittavista kirjoista löytyi, toinen piti tilata. Reppu löytyi kauppa nro 2:sta. 
Niin, ja ostin uutta sukkalankaa, SodaStreamiin lisää maku-uutteita. (poika sai sellaisen 18-vuotislahjaksi).
Oli apteekissa käyntiä ja vielä ruokakauppakin. Kiitos isän, pääsin koko lenkin auton kyydillä.

 Talventörröttäjä kimaltelevassa juhla-asussa.

Oltiin kierretty sitten kaikki kaupat ja oltiin menossa jo kohti kotia, kun päätettiinkiin viime tipassa mennä ukin (siis mun isän) luo kahville. Ja eikun suunnan muutos.
Kannatti mennä...olipas paljon kaunista kuvattavaa isän pihalla. 

Pihalyhdyn yksityiskohta.

Kiertelin tapani mukaan pitkin pihaa...ja sitten sisälle kahville. Siellä odotti kaksi tolloakin tollompaa koiraa...tai no, toinen on Tollo ja toinen tosiTollo. Kaikella rakkaudella sanottuna.
Mona, se TosiTollo...kuten kuvakin kertoo.

Juotiin kaffet, syötiin laskiaispullat. Ja samassa muistin että se häkkikellari!!! Siis, mun häkkikellariin ei pääse, joku on rämpsinyt lukkoa, eikä se enää aukea avaimellani. Otettiin isältä mukaan voimapihdit, joilla saa katkaistua vanhan lukon pois.
Sitten tajusin että on pakko mennä uudelleen kauppaan ja ostaa uusi lukko vanhan tilalle. Eikun uudelleen kohti kauppaa. Matkalla autossa mulle iski armoton asentohuimauskohtaus. Keskityin olemaan oksentamatta ja katsoin tiukasti vain eteeni. Puhuminenkin teki pahaa. Mutta selvisin autossa oksentamatta, sain haettua lukonkin kaupasta.
Ja taas uudelleen autoon keskittymään ihan vain olemiseen.

Kotiin päästyäni, pyysin poikaa tyhjentämään kaikki ostoskassit (ja niitä olikin) ja itse menin kierimään lattialle (asentohuimausharjoituksia) poistamaan asentohuimauskohtausta. Aina noita harjoitteita tehtäessä tulee entistä huonompi olo, ennenkuin olotila lähtee helpottamaan. Mutta se lähti...

Joten voimapihdit ja kaikki mahdolliset lukkojen avaimet mukaan, ihan vaan varmuuden vuoksi. Kokeilin ensin kaikki avaimet läpi, ja kas! Häkkikellariin olisi tietty helpompi päästä oikealla avaimella, joka sitten löytyi siitä avainnipusta. Ja näin ei sitten voimapihtejä tarvittukaan.

Kaivoin vauvanvaatteita...tulevaa tarvetta varten (ei siis omaan käyttöön, vaan jatkokäyttöön siskolle). Ja ihana nostalginen fiilis!

 Olen joskus osannut ommellakin!

 Tämän löysin laatikosta. olen tämän ommellut noin 20-vuotta sitten vanhemmalle pojalleni. Tässä on jopa taskut, olen ollut joskus kyllä taitava!

Hupparipuku

Tämäkin puku on omatekemä, 20-vuotta sitten. Miten ihmeessä olen osannut tehdä jopa hupun? Taidot on kyllä ruosteessa ja pahasti.

The sukka!

Sillä nykyinen taitoni on tätä luokkaa...tämä on mun eka sukkani...täynnä virheitä, kantapää purettu kolme kertaa, neljännen kohdalla luovutin ja jätin sellaiseksi. Siellä täällä outoja kavennuksia, hukkuneita silmukoita jne...mutta se on kuin mä, ihan epätäydellinen, mutta lämmittää. :D

Nyt olisi tarkoitus tänä iltana aloittaa tuolle kaveri, sillä ei ole sukankaan hyvä olla yksin.



1 kommentti:

  1. Kukaan toinen ei näe epätäydellisyyttä sukassasi. Kivat värit ja lämpöinen se on.

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.