torstai 3. helmikuuta 2011

Pulssissa

 Tälleen täs nyt kävi...

Mulla ollut jo kolmisen viikkoa ei ihan normi olo kropassa. Olen vain ajatellut, että taidan olla ylikuormittunut ja koittanut tasapainottaa oloa nukkumalla päikkäreitä töiden jälkeen.
Viime viikon torstai oli totaaliväsymyspäivä....menin fysseä tapaamaan töiden jälkeen. Nukahdin melkein bussiin, raahauduin puoliksi silmät kiinni fyssen luokse asemalta (kävelymatkaa 100m). Pääsin fyssen luo joka katsoi että onks kaikki hyvin? Huojuin sitä vasten, en jaksanut enää seistä. Olin niin uuvuksissa. Se laittoi mut samantien makaamaan ja ainoastaan rentoutti lihaksia, ei voinut edes hieroa. Lihakset täydessä ylirasitus tilassa. Joka kerta kun yritti hieroa, lihakset meni suojakramppiin...joten sain vain hellää sivelyä ja nukahdin.

Sieltä lähdin entistä huojuvampana kotiin...roikuin kiinni bussipysäkissä jotta en kaatunut.
Hyvin nukutun yön jälkeen menin taas perjantaina töihin.

 Härveli

Olin töissä maanantain ja tiistainkin. Tiistaina puolilta päivin iski pahis kiinni kunnolla. Pudotti mut jaloilta. Työkaverini jolla myös mäsä, sanoi että vaikka sinnikäs oletkin, niin NYT haet apua!!! Sanoin että soitan työpäivän jälkeen sit.
Ja soitinkin.
Käskivät heti seuraavana aamuna mennä sairaalan päivystykseen jossa päivystäjä neurologi teki arvion ja päätyi jättikortisonipulssiin, en ollut yllättynyt. Siinä odotellessani vastaanotolle tuli nainen jolla oli "keppinä" tuulilasin pitkävartinen kraappa ja könkkäsi ja hyppi yhdellä jalalla. Mä vaistonvaraisesti nousin yläs ja meni kysymään "saanko auttaa? tuohon penkille? Ja otti avun kiitollisena vastaan. Sairaanhoitaja näki tilanteen ja kävi erikseen mua kiittämässä avusta, vaikka itsekin olin huonossa hapessa. Mutta se tuli jostain mun sisältä, vaistonvaraisesti. Näin että sillä oli asiat vielä huonommin mun näkökulmasta katsottuna.
 Vaikka olihan ne munkin oireet jo hankalat.. Selkä ja koko alavartalo sisuskaluja myöten krampissa. Jalat hyytelönä ja kädet tunnottomina, liikkuminen "holtitonta" kuten neuro asian ilmaisi.
Siitä sitten siirto neuron polille ja tippaan.

Tänään oli toinen tippapäivä ja olin tosi väsynyt. Halusin oman pienen kopin minne sain mennä nukkumaan tipan ajaksi. En halunnut siihen isoon ja hienoon tippatuoliin, koska olisi ollut vieruskaveri, joka oli kuulemma kova puhumaan, ja nyt en jaksanut puhua. Halusin vain nukkua. Kortisoonilla on erilaisia reagointitapoja eri ihmisten kropassa. Mulla on ekana päivänä sairaalloinen energiapiikki, tunnen olevani kaiken voiva...voisin siirtää vuoria (mukamas)...ja ihana sattuma oli että eilen (ekana pulssipäivänä) hyvä ystäväni oli myös tipassa ja saimme saman huoneen ja aika meni kuin siivillä, kun suunnittelimme oman pienen MS-porukkamme tapaamisiltaa...Siihen olisi nyt liittymässä mukaan tämä uusi ihminen, jonka tukihenkilönä olen...on samanhenkinen kuin meidän muu poppoo. Meitä on kolme naista, jotka tapasimme MS-sopeutumisvalmennuskurssilla, ja meillä synkkasi yksiin. Arvokasta vertaistukea. Ja nyt tämä neljäs tulisi mukaan joukkoon vallan outoon mutta hauskaan.

Tänään isä haki mut sairaalasta...aamulla olen mennyt bussilla...mutta pulssin jälkeen on mukava päästä autolla kotiin. On kuitenkin rankka hoitomuoto.
Huomenna en saa kyytiä kotiin, sillä isä menee lonkkaleikkaukseen...ja tarvitsee sitten mun apua...Jota tulee saamaan.

Nousin pihalla isän autosta kepin ja kassien kanssa, ja sattui seinänaapurini siihen. Nappasi kassini ja auttoi mut kotiin. Kun pääsimme ovelle sanoin "odota, aukasen sulle oven!"....katsoi hän mua hiukan hitaasti todeten "että sähän se tässä apua tarvitset?"....nauroin vaan päälle ja aukasin oven. "Ja jaksat vielä nauraakin?"... vastasin; No itkeäkö pitäs? Sitten tää vasta vaikealta tuntuisi...Kysyi tarvitsenko kotiin siivousapua, sanoin että en " ei nää sotkut mihinkään katoa, ovat hiljaisia eivätkä valita, siivoan sitten kun jaksan". Sain varmasti nyt vihoviimeisen hullun leiman otsaani, mutta kannan senkin ylpeydellä. :D

Huomenna on viimeinen tippapäivä. Sitten tapaan neurologin joka tekee arvion ja pohtii tarvitsenko lisää sairaslomaa, vai menenkö ensi viikolla töihin.
Huomenna lähden kyllä illalla työporukan kanssa virkistäytymään...menemme suoraan nauhoitukseen "korkojen kera" ohjelmaan, yleisöksi siis.....katso ja koita bongata minut? Mä olen se holtittomasti huojuva ja kovaa naurava. :D

Nyt vaan taas mennään eteenpäin, hiukan hitaammin, mutta mennään joka tapauksessa.


12 kommenttia:

  1. On se kyllä pirullinen tuo MS-tauti, saattaa tulla yllättäen huonoja vaiheita. Täytyy sanoa, että olet kyllä sisukas nainen, ei voi kuin ihailla. Lähetän sinulle voimia ja paljon hyvää mieltä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Valokin värsyjä...lähetän sulle takaisinpäin hyvää energiaa. <3

    VastaaPoista
  3. En tiedä mitä sanoa tai kirjoittaa, mutta haluan lähettää valoa ja enkeleitä. Sisuskas tyttö olet.

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti olosi pian paranee! Vertaistuki puolin ja toisin on varmasti lääkkeistä parhaita! Kaikki me tarvitsemme toisiamme. Yritänpä bongata Sinut "korkojen kera" -ohjelman yleisön joukosta, jos se tavallisilta kanavilta lähetetään.

    VastaaPoista
  5. Delilah, ihan tavallisilta kanavilta, olikohan maikkari ja perjataina klo 20.00...kannattaa viel varmistaa toi vaikk ohjelmistosta.

    Kiitos kaikille...ja lähtän energiaa ja hyvää mieltä kaikille.

    VastaaPoista
  6. Sinnikäs sissi olet! Voimia Sasaliini sulle toivon!

    VastaaPoista
  7. Tsemppiä, olet aivan oikeassa ei se ruikuttamalla parane, vaikka joskun on tietenkin kiva saada pientä hellyyttä ja hoivaa. Jaksamista ja kohta tulee kevät, aurinko ja linnun laulut.

    VastaaPoista
  8. Voi,että tuo MS-tauti on pirullinen,mut olet sinä todellakin sinnikäs,niin täytyy ollakin,periks ei anneta.:)Voimia sinulle ja jaksamista elämän eri tilanteissa♥

    VastaaPoista
  9. Sasa, olet uskomaton sisupussi. ;)

    VastaaPoista
  10. Kiitä ja kumarran. Kommenttinne kantavat täällä mun arjessa. <3

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.