lauantai 26. helmikuuta 2011

Kun puuttuu sanat.

...nyt ne puuttuvat. Sanat.

Silloin 2007 kun sain diagnoosin, pyörin MS-palstalla jonne ilmaantui virtuaalihahmo Mikko77...Hän oli tutkimuskierteessä...epäilyksenä MS tai ALS.
Tämä mies vaikutti hyvin rehdiltä, avoimelta, rohkealta...ja onkin sitä. Tuntemukseni hänestä osui täysin oikeaan. Siitä siis aikaa noin 4-vuotta...hän sai diagnoosin ALS. Se on hivenen sama kuin kuolemantuomio...pitkä ja hidas kuolema. Ei mitenkään helppo, sillä aivot toimivat kirkkaana ja puhtaina viimeiseen henkäykseen saakka. Tajuaa oman avuttomuutensa, joutuu alistumaan täysin toisille, elämää ylläpitäville laitteille....on täysin muiden armoilla.

Mutta Mitä tekee Mikko? Rohkaisee muita, perustaa ALS-foorumin muille ALS potilaille, vertaistukipaikan omaisille ja myös hoitohenkilökunnalle jotka ALS-potilaiden parissa työskentelevät. Pyörittää palstaa, kokee avioeron, tulee uskoon, löytää uuden vaimon seurakunnan parista. Nauttii elämästään, joka hiipuu hiljalleen kehosta pois. Piinallisen hitaastyi. Pitää yllä toivoa tilanteessa missä ei toivoa ole. Mä nostan hattua ja painan pääni nöyränä alas tuollaisen asenteen edessä.

Mikko on jaksanut rohkaista minua oman sairauteni kanssa..ja monia muitakin. Tuon voiman on tultava jo ylempää, Jumalan luota.

Tässä Mikon kädet..nuo tatuioinnit puhuvat puolestaan.

Mikko menee sairaalaan ensi viikon torstaina ja perjantaina hän joutuu hengityskoneeseen. Keuhkojen toimivuus ei enää riitä, tarvitaan apuja hengitykseen.

Mikko on myös rohkeasti antanut kasvonsa ALS:ille..joten siksi käytän hänestä hänen omaa nimeään.

Liitän tähän jutun jonka akuutti esitti jokin aika sitten...Se kertoo paljon Mikosta. Klikkaa linkkiä.
Mä ite itken ja suren...ja Mikko lohduttaa mua;

 "ei nyt ole surun aika, ei elämäni lopu tähän, vaan antaa lisäaikaa, hidastaa ehkä"

Nyt on pääni sisällä hiljaista ja sanatonta...


4 kommenttia:

  1. ...jää vain hiljaisuus...
    Voimia.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, voimia tarvinnee eniten Mikko perheineen, hänen vaimonsa ja kaksi lastaan.

    Muutakaan en osaa, kuin ristiä tassuni, sen teen, Mikon puolesta.

    VastaaPoista
  3. Tässä kohdassa tulee mieleen sanat: Ei ihmiselle annetta suurempaa taakkaa kuin hän jaksaa kantaa. Täytyy olla hyvin vahva, että jaksaa ALS-sairauden katkeroitumatta kantaa. Eräs lähisukulainen sairasti tämän sairauden vanhoilla päivillään. Hänen vaimonsa (onneksi sairaanhoitaja) hoiti häntä kotona melkein loppuun asti. Lähtö tuli ennenkuin hengityskonetta tarvitiin. Kun näki heidän elämäänsä läheltä, pisti omia asioitaan tärkeysjärjestykseen. Huomasi, mikä on tärkeää ja mikä ei. Terveyden ottaa usein itsestään selvänä ja sen arvon huomaa vasta, kun sen menettää.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kun kerroit! Mikko oli FB:ssa miunkin kaverina, mutta pudonnut jostain syystä pois... eli en siis ollut ollenkaan tietoinen...

    Voimia Mikolle, vaimolle, lapsille, läheisille!

    Vetää hiljaiseksi...

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.