keskiviikko 9. helmikuuta 2011

hukkaputki

Sairaalan katto

Tästä mun blogista ei ollut tarkoitus tulla mikään sairasosaston tarinat. Tämän piti olla lähinnä luontovalokuvaukseen liittyvä blogi. Mutta ajan kanssa tämä tuntuu muokkautuvan, aina tilanteen/tarpeen mukaan. Ei ole tarkoitus tylsistyttää ketään jutuillani...nyt vain tuntuu että olen hukkaputkessa. Toivon putkelle jo loppua.

Niin, siis pahis edelleen päällä, mutta oireet siitä helpottamaan päin, kunnes uusi vaiva ilmaantui hetki sitten. Nivustaive kipeytyi niin, etten voinut kävellä. Tilasin ensin ajan ihan työterveyslääkärille, joka totesi heti "taitaa olla tyrä" ja laittoi pikalähetteen sairaalan suuntaan. Siitä sitten lompsuttelin kepin kanssa äidin luo ja äiti heitti mut sairaalalle. Siellä ensin yhteispäivystykseen jossa mut laitettiin TK:n puolelle. Siellä oli nopeaa toimintaa ja lääkäri tutki nopeasti, totesi sen nivusessa olevan kivun johtuvan tyrästä ja yritti preparoida (laittaa takaisin suolikanavaan)...teki kipeää! Lopulta työnsin käden väliin, että RIITTÄÄ! En kestä enempää!
Siirsi mut vuodepaikalle ja nivusen päälle jääpalapussit ja painot kahdeksi tunniksi. Siinä makaillessani kuvasin kattoa. Tuota mikä yläkuvassa näkyy. Laskin noita reikiä, leikin kännykällä, tekstailin ja yritin saada ajan kulumaan.
Lopulta samainen lekuri haki mut ja vei toimenpidehuoneeseen uutta yritystä varten. Jäät olivat tehneet tehtävänsä, kipu oli aavistuksen laskenut ja aloitti toimenpiteen. Yritti noin 5min, kunnes käskin lopettamaan, en kestä enää!

Haki toisen, kokeneemman kolleegansa paikalle, joka hellästi vain tunnusteli ja pyöritti päätään. Ei tämä näin onnistu...siirto kirran puolelle ja katsotaan pitääkö leikata.

Siitä pyörätuolilla mut siirrettiin sitten sairaalan puolelle ja makuuttaminen jatkui. Liikkuminen kiellettiin, vessaan sain mennä. Labroja otettiin ja taas odoteltiin. Mä olin niin väsynyt jo kipuun ja olooni. Itkettikin.

Muutaman tunnin kuluttua tuli kirurgi tutkimaan..ja taas kiinni siihen kipeään nivustaipeeseen. Sanoin että en tiedä kestänkö enempää, sitä on tänään jo ronkittu niin paljon. Mutta pakko mikä pakko..ja taas kokeiltiin ja paineltiin ja puristeltiin. Tämä kirurgi oli sitä mieltä että ei voi asettaa Tyrä diagnoosia ilman Ultraäänikuvaa...ja sitähän ei ollut otettu missään vaiheessa....Antoi mulle tujut lääkkeet kotiin...ja käski ottamaan rauhallisesti. Aamulla piti mennä takaisin UÄ tutkimusta varten.

Tänään, aamulla, pääsin naapurin kyydillä sairaalalle, parin tunnin odottelun jälkeen ultraan. UÄ-lääkäri ei pystynyt todentamaan kystän olemassaoloa, ja pyysi hänkin kokeneemman kolleegansa paikalle. Joka tutki ja totesi että ei näy tyrää. Pohdiskeli kyseessä olevan lihasperäinen vaiva? Hmm??

Siitä sitten takaisin sairaalan päivystykseen ja uutta lääkäriä tapaamaan. Joka tietenkin halusi ronkkia kanssa sitä nivusta! Ei enää...ei kestä. Mutta pakkohan se vaan taas oli kestää.
Tosin tämä nuori lääkäri otti kokonaan eri näkökannan tutkimuksien perusteella, alkoi painelemaan lihastasolla...lantiota, nivusta ja alavatsaa. Kipu löytyi enemmän lihaksiston puolelta. No, se tietty oli helpotus.

Määräsi mulle Voltaren-geeliä, fysioterapiassa venytyksien keskittämistä lantioon ja kotona tapahtuvaan rauhalliseen venyttelyyn. Buranaa kipuun ja rauhallista oloa.

Tänään kun pääsin sairaalasta kotiin, olin kuoleman väsynyt. Raahauduin kotiin, käytin koiran ja painuin sänkyyn. Ekaa kertaa sairasloman aikana ehdin oikeasti levätä, sairastaa. Loma loppuu kohta ja en ole lähelläkään työkykyistä. Nyt otan rauhallisesti, nukun pitkiä päikkäreitä, hiukan venyttelen, ja neulon, luen kirjaa, kasaan itseäni. Haluan ehdottomasti päästä ensi viikolla töihin. En kuitenkaan ehdi olla kuin viikon töissä ennen seuraavaa sairaslomaa. Tämä kevät tuntuu valuvan hukkaputkeen..mutta jospa se tietää erinomaisen tervettä ja hyvää kesää? Näin on oltava, sen nyt päätin!

Joten nokka kohti kesää!

Aalloilla elämän, ensi kesänä taas. :)

1 kommentti:

  1. Voi Sasaliini, kyllä sinua on "viety" ku vierasta sikaa - anteeksi ilmaisuni, toivottavasti et loukkaannu, mutta kovin on ikävää että sen UÄ:n tekeminen kesti noin kauan. Turhaa kipua tuotetaan niin monesti ihan ilman syytä.
    Valoisuus ja positiivisuus paistaa silti teksteissäsi, tuon katon kuvaaminen ja reikien laskeminen oli varmaan terapeuttista. Itse olen kokeillut hammaslääkärissä samaa reikien laskemista että keskittyisin muuhun kuin poraamiseen...
    Parempia päiviä sinulle toivottelen ja paljon aurinkoa!

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.