sunnuntai 6. helmikuuta 2011

aluevaltaus

Säärystimien alku.

Nonniin, nyt on pulssi takana. Kolme päivää sitä myrkkyä muhun valutettiin. Aika hyvä hoitovaste on jo näkyvillä. Käsiin alkanut palautua tunto, osittainen. Vasen jalka toimii taas, oikea hiukan heikkona, mutta ilman keppiä pärjää lyhyet matkat. Jos tiedän että pitää kävellä tai olla liikkeellä pidempään, otan kepin auliisti matkaan. Mitä sitä turhia rutisemaan, jos keppi avun tuo. Vuosi sitten tuo kirpaisi, kepin käyttöönotto pahiksen aikana. Se tuntui maailmanlopulta, mukamas. Mutta nyt, vuoden tauon jälkeen, kepin esiinkaivaminen ei tuntunut missään, se oli vain apuväline. Tästä voi tehdä johtopäätöksen...olen hyväksynyt taas jotain uutta. Eikä se ole pahasta, asioiden hyväksyminen.

Mutta huvittaa...kun kädet on nyt huonossa jamassa, niin mitä teen? Kaivan kutimet esille, minä joka en osaa edes kutoa. Todella törppöä, mutta niin mua. Haasteita pitää olla..helpolla en itseäni ole koskaan laskenut, enkä aio laskea nytkään. Eli huteroilla tuntopuutoskäsilläni teen silmukan kerrallaan, jälki ei ole kaunista, eikä tasaista. Kuvaa ehkä elämääni? Ei niin kaunista tai tasaista, mutta tyytyväinen siltikin.

Korkojen kera.

Perjantaina, pulssin vikana päivänä, lähdimme työporukan kanssa tuonne nauhoituksiin. Mentiin tilataksilla, 16 hurvittelevaa naista ja yksi mies...:D
Olen itse ollut muutaman kerran menneisyydessäni esiintymässä telkkarissa, joten ei juurikaan jännittänyt. Olen ollut video-treffeissä ja Amorin kaarissa, ihan siellä esiintyjäpuolella. Nyt oli kiva istua yleisössä, ei tarvinnut jännittää tai stressata, vain nauttia. Hauskaahan tuota filmaustouhua on katsella..mitä siellä kulissien takana tapahtuukaan. Miten kaikki toimii...tiukalla aikataululla, napakoilla ohjeistuksilla.
Lämmittelemässä yleisöä oli stand-up koomikko. Sai yleisön rennoksi ennen nauhoituksen alkua...oli melkein kaikkein parasta koko hommassa. Ikävä kyllä koomikon nimi on tästä päästä pudonnut pois. Mutta hyvä se oli!

Hyvinkään sairaala

Perjantaina kun pääsin pulssista, meni isä sairaalaan. (tämä siis ennen sitä illan filmauskeikkaa) Isältä leikattiin lonkka, jälleen kerran. Isä itse sanookin, että sillä on VIP kortti Hyvinkään sairaalan Leiko-osastolle. Ehdimme juuri ja juuri siskon kanssa isää tervehtimään ennen leikkausta...kun pääsin pulssista, oli sisko sairaalan pihalla, ja siitä kipitimme (ajoimme autolla) Leikon pihalle. Isä istui siellä ala-aulassa tippapullo kädessään. Ehdimme jutella ehkä 10min ja hoitsu tuli ja haki isän. Toivottelimme hyviä unia.

Eilen, lauantaina käytiin sitten isää katsomassa, ja hyvältähän tuo näytti. Siellä isä ja tytär kulkivat sitten kumpikin keppien kera. Tai no, mulla vain yksi, isällä kaksi.
Nyt alkaa isällä taas kivulias toipuminen leikkauksesta. Ottaa aina aikansa että isoista operaatioista toipuu. Mua jännittää niin maan vietävästi oma leikkaukseni..aikaa siihe on enää 2 viikkoa. Apua!
Sama paikka missä isäkin leikattiin...eli Leiko (Leikkaukseen kotoa) osastolla.
On muuten aika hieno paikka, kuin hotellin ala-aula se vastaanotto. Ei todellakaan näyttänyt sairaalalta. Kuin hotelliin olisi mennyt, missä asukkaat olivat tipparuokinnassa. :)

Ensi viikko mulla on saikkua. Odotellaan että kortisoni tekee temppujaan lisää ja että olen sitten varmasti työkuntoinen kun palaan työmaalle... Ehdin jopa sitten olla viikon töissä kun jo alkaa seuraava saikku...no höh. Tälleen menee tää talvi tässä...tapahan se on tämäkin.

Nyt kutimien kimppuun!

4 kommenttia:

  1. Sisulla,ja taas sisulla ja positiivisella asenteella selviää monesta karikosta. Ihailen sinnikkyyttäsi. Tuo kudin on loistava keksintö, siinä jos missä näkee tuloksen, tulee onnistumisen iloa. Viis niistä pikku epätäydellisyyksistä.

    VastaaPoista
  2. Kurkistelin perjantai-illan ohjelmaa sillä silmällä, että olisin tunnistanut Sinut. En tunnistanut, ellet sitten ollut se punatukkainen nainen, jonka selkä oli kameraan päin. Oli eka kerta, kun näin Korkojen kanssa -ohjelman. Harmitonta hauskaa, ellei tarttunut lillukan varsiin. Hatun nosto "ballerinoille" reippaasta suorituksesta ja kiitos ohjelmavihjeestä Sinulle. Hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  3. Et delilah bongannut oikeaa ihmistä. Istuin aika ylhäällä, aivan reunapenkissä, siinä kohtaa mistä vieraat lompsivat mustia rappusia pitkin alas. Mut tunnistaa siitä, että käänsin aina pääni (ei olis saanut) ja katsahdin sinne taakse mistä vieras tuli...

    Mutta kyllä, kivaa oli ja sisupussi täällä häärii taas.

    VastaaPoista
  4. Sisulla ja kovalla yrittämisellä,kun vielä ei anna periksi pääsee aina maaliin pienestäkin kolosta ja karikosta♥
    Mukavaa viikkoa sinulle ja jaksamista

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.