tiistai 11. tammikuuta 2011

Töissä jälleen...

Lunta piiskasi eräänä iltana.

No nyt, nyt on arki ilman autoa lähtenyt liikkeelle. Maanantaina töistä tullessa mut valtasi rauha, kiireetön rauha. Tiesin että kukaan ei soita ja pyydä kyytiä, ei tarvitse ajaa työpäivän päätteeksi ympäri Hyvinkäätä, kierrellen milloin kenenkin asioilla, harvemmin omillani.
Tämä oli se yksi rasite, mikä auton mukana tuli, en voinut tietyistä syistä kieltäytyäkään. Mutta nyt vastaan vain itsestäni ja siitä että saan omat asiat hoidettua. Tajusin sen kun oli se eka autoton ilta, että kuinka väsynyt olin siihen rumbaan ollut. Näköjään kaikkeen lopulta tottuu ja vasta tilanteen muututtua huomaa sen hyvät ja huonot puolet.
Näppärästi olen bussilla päässyt liikkeelle. Tämän viikon pääsen aamuisin työkaverin kyydissä, kun on pakko ehtiä ajoissa töihin. Olen yksin luokassa tämän viikon, ja sinne on nyt ehdittävä ajoissa. Bussilla saattaisin myöhästyä hetken, mikä ei nyt onnistu. Mutta onneksi tästä mun talon ohi ajaa aamuisin ainakin 3 eri työkaveria. :)
Bussilla tulen sitten körötellen kotiin. Sekään kovin hankalaa ole. Kun astun töissä bussiin, se ajaa keskustan kautta, mutta sama bussi ajaa suoraan mun kotiin, joten mun ei edestarvitse nousta bussia vaihtaakseni. Työpaikan vieressä on kauppa, missä voin tehdä päivittäisostokset, joten raskaita kantamuksiakaan ei tarvitse raahata bussia vaihtaessa, kun vaihtoa ei ole.

Tosin bussikuskille sain vääntää rautalankaa kuukausikorttia ostaessani. Mulla oli tallessa viime talvelta vanha kortti. Kun on vanha kortti ja antaa sen vaihdossa, ei tarvitse maksaa panttimaksua. Tämä bussikuski otti multa vanhan kortin...ja annoin uuden kortin bussirahan. Se valmisti mulle uuden kortin, laittoi mun tiedot ja sanoi hinnan ja pyysi rahaa. Johon että mä jo annoin sen rahan. Se pyöritteli silmiään...mutta uskoi kuitenkin. Rahasti, antoi mun kortin ja menin  istumaan. Tajusin että sain liian vähän rahaa takaisin. Se oli kuin olikin ottanut pantin siitä uudesta kortista. Marssin sen luokse ja selitin että mun kuuluu saada se panttihinta takas, koska mulla oli antaa vanha kortti vaihdossa. Taas silmien pyörittelyä, ei mennyt tajuntaan. Selitin taas...ja uusi kierros silmien pyörittelyä. Lopulta kysyi mitä haluan? Haluan saada 7euroa, niin ollaan sujut. Sitten se sen mulle antoi, mutta tuskin tajusi mistään mitään?

Mutta pahis on aisoissa, töissä pärjään ja ah, kuinka mukavaa onkaan olla töissä!
Ihana itseasiassa olla taas arjen syrjässä kiinni, se antaa energiaa, ja sitä tarvitaan.
Ja huomenna on jo keskiviikko!

Hyvää loppuviikkoa!

2 kommenttia:

Jätä jälkesi, kiitos.