sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Humussa

Juhlahumua (kuvassa sankari ja vanhempansa)

Juhlat on nyt juhlittu, kaikki meni niinkuin pitikin, juhlat onnistuivat. Kaikilla hyvä mieli, hauskaa ja mukavaa yhdessäoloa..
Sankari ei pidä esilläolosta, mutta sekin alkoi sujua muutaman tervetulomaljan jälkeen.
Vieraat tulivat vaiheittain, ja joka satsin saapuessa nostimme maljan...myös minä. Juuh, se otti koville, kun en alkoholia normaalisti käytä. Puheeni sankarille muuttui kerta kerralta omituisemmaksi, mutta irrotti hyviä nauruja. Joten se siitä.

"Puhe" oli alunperi jotakuinkin tälläinen...

" Aktiivikasvatukseni on nyt saanut päätöksen, ja on aika sinun kokeilla omien siipien kantavuutta. Vielä ne siivet eivät ehkä ihan täydelleen kanna, ja saatat lennellä päin laseja. Toivon mukaan et kuitenkaan niskojasi taita ja otat niistä lasia päin lennoista opiksesi.
Apua tarvitessasi käännyt puoleeni ja räpiköimme sitten yhdessä.
Nyt on kuitenkin juhlapäiväsi ja toivon sinulle suuresti Onnea rakas poikani.
Onnea ja Skool!"

Niin, suurinpiirtein noin se meni...jossain vaiheessa, ehkä neljännen maljan kohdalla jo sanoin että tänään todennäköisesti lennät päin laseja...ööh..se oli kuoharin puhetta se. Mutta mukavaa ja rentoa.

Kaikki herkut olivat aivan sairaan hyviä...ja tekivät kauppansa. Vähän jäi makeaa jäljelle ja ne tarjoillaan tänään Tupperware-kutsuilla. Hyvin organisoitu? Yksillä leipomisilla ja siivoamisilla kahdet happeningit. Säästää aikaa, vaivaa ja rahaa. Että mä olen fiksu? :D

Juhlasankari poistui illalla paikalta puoli kahdeksan aikaan, leveästi hymyillen, kohti kamujen kanssa jatkuviin syntsäbileisiin. Valistin ottamaan varovaisesti, pitämään kohtuuden ja olemalla "järkevä". Sanoin että luottamus on ja jotta se säilyy, on oltava sen arvoinen. Yöllä kävimme yhden puhelinkeskustelun, ja kaikki oli hyvin. Lupasi heti aamulla herätessään laittaa viestiä. Juuri tätä kirjoittaessani tuli tekstari jossa luki "elossa vielä". Joten hengissä... muusta olosta en tiiä. Mutta kun kotiin saapuu...voi olla hiljaa ja kalpeena. Kiva olla varmaan krapulainen ja olla keskellä tupperkutsuja?
Tai...enhän vielä tiedä..jollei vaikka ottanutkaan liikaa?
Niin, mun poitsu on ollut sellanen mammanpoika, ei niin kovin ole liikuskellut, enemmän kotosalla viihtyvää laatua. Tämä oli eka tällainen oikea "bile-ilta". Aika harvinaista nykyaikana että ehditään siihen täysi-ikään ennen biletystä. Mutta tässä kohtaa kodin malli varmaankin antanut suuntaa? Itse on biletä, en juo kuin näitä onnittelumaljoja juhlissa. Jos sitä voi alkoholinkäytöksi kutsua? No, eilen piti niitä onnittelumaljoja ottaa useamman kerran, varmaan parin vuoden edestä.

Nyt on hyvä mieli.


3 kommenttia:

  1. Varmaan oli pojalle mieluinen juhlapäivä. Toivottavasti myös loppuilta meni hyvin.

    VastaaPoista
  2. Kaikki meni hyvin.
    Poika saapui ehjänä kotiin, hyvässä kunnossa.
    Ilta oli onnistunut! Hauskaa oli kaikilla. :)

    VastaaPoista
  3. Hieno puhe ja tuli varmaan sydämestä. Nätti hymy tuolla sankarilla. Onnea elämäänsä!

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.