sunnuntai 9. tammikuuta 2011

autotonna


Omat kodit

Nyt se päivä koitti, tänään ajoin auton takaisin omistajalleen, eli vuokranantajalle. Olen siis nyt autoton ihminen. Olen toisaalta äärimmäisen helpottunut, ja samalla hiukan pelottaa miten tulen pärjäämään. Juuri nyt, tällä hetkellä on alkamassa tai pahentumassa oleva pahenemisvaihe. Käsien tuntopuutokset jo huippuluokkaa, oikeaa jalkaa saa heittää kävellessä eteenpäin, rintakehää ja lantiota puristaa kiristävä vanne kun yhtään liikkuu. Väsymys on todella syvää jo. Ahdistavaa. Alkaa olla sanat hukassa ja puhe mielenkiintoista sössötystä. Argh!
Huomenna alkaisi työt ja eka viikko vielä yksin luokassa, open roolissa. Että pelottaa miten mä pärjään? Saikullekaan en nyt voi jäädä, jollei tää pahis sit ota vielä yhtä askelta pahempaan suuntaan, sitten on pakko luovuttaa ja jäädä lepäämään, tai oikeastaan jatkamaan lepäämistä. Olenhan mä koko joululoman ajan tuntenut, että en ole kunnossa, väsymys ollut runsasta ja tuntopuutokset lisääntyneet koko ajan.

Mutta autosta..samaan aikaan olen helpottunut, että se taloudellinen rasite on pois mun harteilta, en olis enää ratkennut maksamaan sen vuokraa ja kuluja. Kun nuorimmainen täyttää 18 tässä kuussa, mun tulot romahtaa...eikä mistään tule tilalle mitään. Poika jatkaa asumista mun luona, opiskelee ja ne kirjat...ne maksaa maltaita. Aikamoinen kuoppa.

Mutta myös eräät muut autoon liittyneet rasitteet ovat poissa, voin paremmin keskittyä omaan elämään. Autoon liittyi voimakkaasti eräs voimia imevä asia, joka nyt väheni. Se on myös iso ja huojentava asia. Huh. 

Mä kiertelin autolla kuvaamassa noita kotejani. Tuosta kollaasista siis puuttuu yksi, se missä asuimme Riihimäessä. En todellakaan jaksanut ajella sinne, vaikka ajomatkaa olisi ollut noin 20min. Mutta kun ei jaksa, ei jaksa.
Mutta kaikki muut kodit tuossa ovatkin. Aika monessa paikassa tullut asuttua...ne ovat tuossa loogisessa järjestyksessä...ylärivillä kolme ekaa, seuraavalla kolme jne...

Voi apua, nyt menen nukkumaan..pakko saada jostain voimaa...

4 kommenttia:

  1. Olettepas asuneetkin monessa asunnossa,voi miten surullista,nyt vasta tajusin,kun luin aikasemmat postaukset,mikä tuon pahenemistilan aihe on,voi,että,kaikkee sitä ihminen joutuu kärsimään.:(,mutta elämä on välillä kovaa...
    Niinpä siinä tulee välillä ajatuksia pää täyteen,kun ei ole autoa:)
    Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle♥

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti olosi alkaa kohta kohentua!

    Mielenkiintoinen tuo kotikollaasi! Vielä ovat siis kaikki kotitalosi olemassa? Omiani laskeskelin, ja yksi talo on purettu uudemman tieltä. Asuin siinä nuorena alivuokralla ja olin juuri muuttanut kaupunkiin. Siitä on aikaa ja maailma on muuttunut. Osaksi hyväänkin suuntaan.

    VastaaPoista
  3. Kyllä kaikki tallella..turhan montahan noita on ehtinyt kertyä, vähempikin olis riittänyt. Mutta elämäntilanteet muuttuneet ja on ollut yleensä pakko muuttaa tilanteen muuttuessa. Joten ei elämäni ainakaan tyksää ja tasapaksua ole ollut. :)

    Tuota kollaasia oli kiva tehdä. Muistella joka talon pihalla... ;)

    VastaaPoista
  4. Voimia sasaliini, toivottavasti tämä vaihe menee ohi ja olo tasaantuu. Älä murehdi liikaa (helppohan se on sanoa)
    Kotikollaasi olisi mukava tehdä, mutta kodit ovat laajalla alueella Etelä-Suomessa. Laskin kaikkiaan 18 kotia. On siinä muutettu.=D

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.