tiistai 30. marraskuuta 2010

jatkoaika

 Hytinää...

Tänään olisi ollut auton luovutuspäivä...ja sitten tulikin yllätys!!
Vuokranantaja soitti ja kysyi, että haluaisinko pitää autoa vielä kuukauden? Tuota...öö...kun...Mökelsin puhelimeen...

Siis joululahjana? Ilman vuokranmaksua?

No tottakai! Siis lahjana, no ilman muuta! 
Eli kuljemme vielä kuukauden yhdessä, mä ja Fiiu. Piti siis opetella käyttämään tolppaa..

Sain tuon tolppapaikan vasta kesällä...ja en ole siihen paneutunut ollenkaan, miten tuo ajastin toimii jne...sitten sitä räpläämään, sormet kohmeessa ja puolisokeana, kun silmälasit jäivät sisälle. Ei hajuakaan ajastinko tuon oikein? Aamulla selvinnee?
Tänä aamuna auto yski ja mietti että käynnistyykö vai ei...käynnistyi lopulta. Nyt laitan piuhan päähän, niin ei olisi niin hankalan kankea aamu autoparallakaan.

Niin, paistaa se aurinko siis joskus risukasaankin.
Iso kiitos!!

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Uusintakierros

 Kolmen lampun kokoelma.

Kun niin paljon sapetti, että se kamera tilttasi aamulla, kävelin kotiin, laitoin akut lataukseen ja lähdin parin tunnin päästä uudelleen kierrokselle.
Oli pakko saada nämä kuvat!

 Valo hyvässä kulmassa.
Noi oli niin satumaisia, tuolla puiden alla, oksien joukossa, oli niin herkkä tunnelma.

 Sokerikuorrutetut puut, kaunista!

 Tästä tuli mieleen viime talvi ja viime talven luonnon muokkaavat puut. Nämä lumet tehnyt lumitykki. Ei oikeasti noin kauniita puut tällä hetkellä ole.

 Aaah...luonto.

 Ihana tunnelma...tuo sameus johtuu taustaalla pauhaavasta lumitykistä. Mutta tunnelma on kohdillaan.

 Kehykset luonnon kauneudelle, valon leikkiä lumisilla, jäätyneillä oksilla.

Ja vielä kerta...illalla, kotiinpäin tultaessa, vielä pysähdys kentän reunalle. Nyt iltavalaistuksessa samainen paikka.

Nyt on hyvä mieli ja hyvä olla. :)

Viimeinkin aurinkoa!

Lumitykin jälkiä.

Pitkään ollut taivas pilvessä, viimein tänä aamuna aurinko meille näyttäytyi. Ja eikun pihalle. Ensin kunnon pukeminen, riittävästi vällyä, että tarkenee. Sitten huolellinen kameran tsekkaus ja linssin puhdistus, vara-akut mukaan. Kappas, ne olikin vielä laturissa (laturi ei tosin enää seinässä). Koiralle valjaat ja kännykkä ja avaimet taskuun, ja ulos!

Pakkanen nipisteli aika nopeasti poskia, melkein ainoa suojaamaton paikka kehossa. Mutta ei se mitään. Olin päättänyt kävellä tuohon ihan lähelle, Perttulan kentälle. Siellä lumitykit pauhaa ja saa puut satumaisiksi. Niitä olin jo pitkään haaveillut kuvaamani. Odotellut vain auringonpaistetta. Ei meinaan yhtään niin kaunista pilvisellä.

Kuvasin muutaman pikkujutun matkan varrella.
Lopulta pääsin koiran kanssa tonne, ja ah. Ihanan näköistä!
Ja kamera auki...Kas kummaa, ekat akut sammuivat..no ei hätää. Kohmeisin sormin vaihdoin vara-akut sisään. TÄ? Nekin loppu? No tietty...ne oli jääneet laturiin ja silloin ne tyhjenee nopeaan. Kiva kiva.
Nyt alkoi sapettamaan. Olin odottanut kauan että pääsen aurinkoisella säällä kuvaamaan noita puita ja lumitykkejä.
Kiehuin...oi että kiehuin. (eipä enää ollut siis kylmä)

Kaivoin sitten kännykän. Onhan siinäkin kamera. Nappasin yhden kuvan kovimpaan kuvaamisen nälkään. Mutta ei se helpottanut, sapetti edelleen.
No, lompsoti lomps, takas kotiinpäin.

Eikä siinä vielä kaikki, takin vetoketjukin vetäisi viimeisen hengenvetonsa. Lisää sapetusta.
Oli se uusi takki minkä jouduin ostamaan kun pitkäkyntiset veivät häkkikellarista kaikki talvitakit. Sapettaa. Nyt ollaan ilman kunnon takkia. On vain sellainen "navettatakki", millä kehtaa liikkua pimeällä...ei valoisalla.

Äh, tää on taas tällainen päivä. Huomenna kaikki on taas toisin.

Nyt akut lataantumassa, ja kun ne on lataantuneet, laskeskelin että aurinko paistaa edelleen ja saan otettua lisää kuvia...ja sitten menen äidin luona käymään. Haen tupperit.

Mutta, siis, on tullut talvi ja sapettaa. ;)

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

lunta tulvillaan...

 Ikkunkoristeet luonnon omasta kädestä.

Päivän mittaan satoi lunta lisää ja lisää ja vieläkin lisää...se alkoi pakkaantumaan luokan ikkunaan. Kuusi taipui raskaan painon alla. Mutta tunnelma luokassa oli kuin satukirjasta.
Katsahdus ikkunoihin loi satumaisen tunnelman.

Toki takaraivossa paukutti, että huh, onpa autossa etsimistä tämän sateen jälkeen. Se on varmasti peittynyt hyvin lumen alle.

Pihamaan näkymää.

Luokan ikkunasta kurkistus pihalle...lunta tupruttaa aina vaan lisää.

Kotosalle pääsin töiden jälkeen, ajaminen oli  mielenkiintoista, kun aura-autot olivat tukkineet ristyksiä. Isot tiet aurattuna ja pikkuteille vallit risteyksissä. Niihin sitten vauhdilla, että pääsee läpi. Kotiin saakka suoriuduin, kieli keskellä suuta.

Nyt on remontti kotona tehty. On maalattu ja korjattu vesivahingon jäljet.
Nyt kärvistellään hetkinen näissä maalihuuruissa. Ottaa hengitykseen ja päähän hajut.
En usko että ihan terveellistä näitä on täällä haistella, mutta mihinkäs sitä karkuun pääsisi?
Nyt kun vielä jaksaisi kaikki tavarat roudata takaisin vaatehuoneeseen...puolet jo viety, puolet odottaa seuraavaa jaksamisen puuskaa. Ehkä sitten viikonloppuna?

Pää on aivotärähdyksen jäljiltä suht ok. Päänsärkyä kesti useamman päivän. Tänään ollut ehkä eka päivä kun ei särje sen takia. Nyt särkee tämän maalinkäryn takia.

Viimeisiä viedään, auton kanssa siis. Marraskuu lähenee loppuaan ja on autosta luopumisen aika käsillä. Aika haikeeks vetää...mutta minkäs teet? Kun ei oo rahaa, sitä vaan ei ole. :(

Mutta huomenna jo torstai ja sitten melkein jo viikonloppu, ihanaa!

lauantai 20. marraskuuta 2010

aivotärähdys

 Aamuhämärässä.

Istuin torstaiaamuna autossa, odottelin poikaa kyytiin. Oli hämyistä ja lumi tullut maahan yön aikana. Nyt se alkaa, talvi. Pakko sopeutua, vaikka en siitä tykkää. Mun olisi varmaan pitänyt syntyä jonnekin etelän maahan? Ainakin mun sydän sellaiseen halajaa, vaikka en edes koskaan ole käynyt. Lentopelko estää matkustamisen. Mun tuurilla se kone putoaa. Sen verran tuntuu tuo pahanilmanlintu mua seuraavan. 
Töissä eivät oikein enää ymmärrä että olen järjissäni...tiedä sitten olenko? Kun aivan kokoajan tapahtuu jotain ja harvemmin kovin myönteistä. Toki sitäkin, mutta paino kyllä vetää alas. ONNEKSI olen syntymälahjana saanut positiivisen elämänasenteen. Muuten en tiedä missä olisin?

Näkymä luokan ikkunasta.

No, pakko sanoa, että ihan kaunishan toi kuusi on tuossa, saadessaan lumipeitteen päälleen. Lumi hiljalleen laskeutuu alas ja saa valoisammaksi luonnon. No, pakko tunnustaa että kauniimpi maa on valkoisena kuin märän mustana. Yöks...

Mukavat kolmeviikkoa kuluivat töissä ripeään tahtiin. Ihan oikeasti oli ihanaa olla töissä! Saanut paljon aikaiseksi, ollut taas mukana elämän isossa pyörässä ja se tuntuu niiiiin hyvältä.

Työpäivän päätteeksi tiedossa vielä fysioterapia. Ah. Sen lisäksi että fysse on taitava ja ammattitaitoinen, myös mukava ja katseenkestävä mieshenkilö. :)
Nyt kun olen pidempään hällä käynyt, totean että kyllä jokaviikkoista fyssekäyntiä odottaa. Mulla on kyllä aina siellä hauskaa ja mukavaa, aivan sama mitä sitten teemmekään. No, ihan kiva olla kyllä joskus hierottavana. ;)

Siitäpä sitten töiden jälkeen "reippain" askelin kohti parkkipaikkaa...liukasta oli, joten varoen lompsottelin hiekotettua aluetta pitkin. Olen kahtena edellisenä vuotena kaatunut aika pahasti juuri ensilumen tullessa. Nyt en aio kaatua, nyt otetaan varman päälle.
En taas halua olla se joka pääsee tilastoihin...

Ai niinkö luulin?

HUPS!!!
Tajuan jalkojen irtaantuvan maasta, lentävän kaaressa nenäni edessä, tunnen lantion kopsahtavan maahan, selän ja viimeiseksi pään. Pää iskeytyy todella lujaa. Pään sisältä kuuluu voimakas rusahdus ja tunnen kuuman polttavan kivun. Olin aivan varma että nyt kallo halkesi. Kipu oli kova ja kierin hetken maassa tuskasta ulisten. Kokeilen päätä...pidän siitä kiinni. Ei mennyt taju, hyvä. Eikun ylös ja takas töihin.
Istahdan töissä tuolille ja siihen hätääntyneitä työkavereita paikalle. Yksi tutkii päätä, ei tule verta.
Tunnen oloni hiukan sekavaksi ja päätä kuumottaa ja särkee. Samoin niskaa ja selkää.
Tajuan että en ehdi fysselle ja soitan sinne että taisin saada aivotärähdyksen kaatuessani, enkä nyt uskalla sinne tulla. Ja tämä kaiken kerroin naureskellen. Vieressäni ollut työkaveri toteaa "ei tolla tavalla puhuta jos on aivotärähdys"...Kuulen sen, ja ajattelen, kakkaako sä tiiät mun kipukynnyksestäni? 

Toinen työkaveri, jolla syvempi tuntemus musta, tietää että ennenkuin mä valitan kipu on jo kova. Joten hän sitten huolsi mua.
Istuin puolisen tuntia töissä, kuulostelin itseäni ja lähdin lopulta ajamaan kotiinpäin. Mutta...mulla oli monta rautaa tulessa. Piti hakea poika koulusta, viedä toinen parturiin, käydä kaupassa...ja kaiken sen tein, tuon tällin jälkeen. Sillä ei niitä kukaan muukaan olisi tehnyt! Pakko mikä pakko.

Kotiin tultuani pysyttelin väkisin hereillä, alkoi olla voimakas väsymys ja päänsärky ja niska alkoi olemaan liikutteluarka. Soitin sitten lopulta päivystykseen jonne kerroin koko tarinan. Käskivät pojan vahtia mua, en saanut nukahtaa, ennenkuin yöunille. Sen jälkeen poika kävi kurkkimassa ja herättelemässä mua, että olin tajuissani ja vastailin järkevästi.
Yöstä selvittiin ja aamulla töihin. Kyllä, luit oikein, lähdin töihin.

Töihin päästyäni kirjoitin työtapaturmalapun, kerroin pomolle, soitin tyteen ja varasin ajan, ihan varmuuden vuoksi. Että on mustaa valkoisella jos tulee jotain jälkiseuraamuksia. Muuten ei vakuutus korvaa.
Kävin näyttämässä itseäni lääkärissä joka totesi olevan keskitason aivotärähdys ja määräsi mut lepoon...hah. No, otin sen todesta ja en mennyt takaisin töihin vaan kotiin lepäämään. Päänsärky olikin kyllä jo sitä luokkaa että näköä haittasi. Joten oli todella houkuttelevaa laittaa silmät kiinni ja mennä nukkumaan sänkyyn.


Illalla sitten pikkuhiljaa heräilin, päätä edelleen särki, mutta jaksoin olla pystyssä. Kävin parvekkeella ulkovaloa kuvaamassa, happea haukkaamassa.
Katselin illalla telkkua, lukea en jaksanut.

Olen tässä pohtinut ja miettinyt miksi toisille ihmiselle kasaantuu enemmän negatiivisia tapahtumia kuin toisille? En muista kunnolla sellaista ajanjaksoa elämässäni, missä olisi ollut tasaista, helppoa elämää. Sellaista mistä kaverit puhuu, sellaista mitä toisilla on?
Eikö pitäisi jakautua tasaisemmin kaikille huonoa ja hyvää?
En siis valita, pidän elämästäni, mutta ajoittain liika tapahtumarikkaus rasittaa ja väsyttää. Voisin haluta tylsää ja tasaista, edes vähän aikaa.

No, edelleen särkee päätä...ja niska oudon kipeä. Toivon mukaan maanantaihin mennessä on olo korjaantunut. Ei ole enää varaa olla pois töistä, eikä haluakaan olla. Tahdon olla töissä!

No, nyt toivotan hyvää loppuviikonloppua.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Joulukalenterin valmistus

Joulukalenteri

Tässä tämänvuotinen luokkamme joulukalenteri. Yritämme joka vuosi keksiä erilaisen kalenterin, ei kävisi liian tylsäksi tuo Joulun odotus lapsille. Toki vaatii meiltä luokan aikuisilta hiukan enemmän vaivaa, mutta mä tykkään näprätä. Sain tuohon uppoamaan useamman tunnin.
Tämän kalenterin idea on se, että tuo on tyhjä tontun mökki. Joka päivä saapuu punaisessa kirjekuoressa jokin etukäteen määritelty askartelutehtävä, jonka sitten vuorossa oleva pari askartelee.
Tuonne tulee vintille lahjoja, tulee kuusi, kynttilät ikkunalle, oveen kranssi, joulukukkaset pöydälle, jakkara ja hella jonka päällä piparit ja uunissa hohkaa puut. Lyhtyä oven pieleen ja somistetta seinille.
Luokkamme on sen verran iso, että joudumme jakamaan oppilaat pareihin jotta kaikki saavat askarrella jotain. Päätimme että emme tee ollenkaan viikonlopun juttuja, vaan teemme vain koulupäivien mukaan kortisteet. Joten osan olen jo laittanut tuohon valmiiksi. Kuten verhot ikkunoihin, lumen taivaalle ja tikapuut vintille.
Uskoisin että Jouluun mennessä meillä on ihastuttava tontun koti. Otan siitä sitten kuvan ja laitan tänne näkyville.

Ollut hyvä viikko töissä. Ja luultavimmin jatkuu samanlaisena. Tosin meidän omassa pienluokassamme on aikamoinen kato. Osa on sählyturnauksessa Oulussa ja osa kipeänä. Mutta ehdimme ainakin antaa tehostettua opetusta niille jotka ovat paikalla ja se on aina hyvä asia. :)

Ja eikun eteenpäin sanoi mummo lumessa (tosin täällä ei ole lunta...)

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Isänpäivää viettämässä.

 Omatekemä kortti.

Askartelimme oppilaiden kanssa isänpäiväkortteja, ja tein mallin. Kortti oli sen verran hauska, että vein sen omalle isälle tänään. :) 

Herrrrkullinen kakku!

Pöytää koristi herkullinen täytekakki, todellista herkkua. En voinut vastustaa, vaikka kilojen tarkkailu edelleen menossa. Mutta maistui hyvältä, en kadu. Sitten ollaan vaan hiukan tarkempia viikolla, jottei kilot pomsahda ylöspäin.
On se kumma...toiset saa pupeltaa mielin määrin, lihomatta. Itse saan olla tarkkana kuin porkkana (muttei niin jäykkänä) kun jotain suuhuni laitan. Nopeasti sen vyötäröltäni löydän. Epäreilua mielestäni?

Kukkanen

Pöytää koristi myös kukkanen.

Meitä oli mukava sakki kasassa. Olimme kaikki lapset, yhtä lukuunottamatta paikalla. Harvoin itseasiassa olemme isolla porukalla yhtäaikaa paikalla. Aina yleensä puuttuu joku, paitsi isoissa juhlissa, siellä olemme yleensä kaikki.

Päivä ollut muutenkin mukava, jotensakin leppoinen ja kiiretön.

Pojat lähtivät vielä omaa isäänsä moikkaamaan...:) Heitä tässä kotiin odottelen.

Nyt villasukat jalkaan, ja peiton alle sujahdus.

Hyvää alkavaa viikkoa!

(heh...en viitsi korjata, hauska kirjoitusvirhe...täytekakki...hihhiii..., täytekakku!)

lauantai 13. marraskuuta 2010

Pesukoneen elvytys ym..

Sitruunahappopussi apteekista.
Maksaa noin 3euroa.

Niin, siis kuinka elvyttää esim. pyykinpesukone?

Mä pyrin tekemään tuon käsittelyn koneelleni 3kk:n välein.
Pesen sitruunahapolla koneen. En laita sinne mitään muuta kuin 2-3 rkl sitruunahappojauhetta. Valitsen korkeimman lämpötilan, ja pisimmän ohjelman ja kone pyörimään. Kun kone on käynyt ohjelman läpi, tyhjennän nukkasihdin, sekä lavuaarin alla olevan poistoletkun osan, tai sen nupin mikä on lavuaarin alla. Riippuen tietenkin siitä, mihin oman koneesi poistovesi kulkeutuu.
Viimeiseksi kurkkaan pesuhuoneen lattiaviemärin, josko sinne olisi jäänyt jotain ja jos on, putsaus sinnekin.

Kun tuon kaiken on tehnyt, pesen koneen uudelleen samalla tavalla, mutta sihtejä en enää sen jälkeen tyhjentele.
Lisää koneen käyttöikää ja tehoa. Suosittelen.

Samalla voi käsitellä myös vedenkeittimen, astianpesukoneen, kahvinkeittimen jne.
Kaupoissa on myynnissä aineita, joissa on tuota sitruunahappoa mukana. Mutta itse olen mieltynyt tuohon aitoon ja raakaan aineeseen. Puhdistaa tehokkaimmin. Eikä ole kallista.


Influenssarokote

Niin, sekin on nyt otettu. Tämänvuotisessa rokotteessa on mukana pieni osa sikainfluenssarokotetta. Erikseen ei ole käsittääkseni saatavilla itse sikainfluenssapiikkiä. 
Oli tarkoituksena jättää tänä vuonna väliin tuo rokote. Mutta neuvoteltuani terveydenhoidon ammattilaisen kanssa, päädyin rokotteeseen.

Ole sairastanut nyt menneenä syksynä niin paljon ja syönyt 3 antibioottikuuria yhteen putkeen, että kehon oma vastustuskyky on pudonnut alhaiseksi. En ota riskiä sairastua vielä sitten influenssaankin. Se tässä on kurjaa, että olen kolme kertaa ottanut influenssapiikin ja joka kerta on käynnistynyt pieni pahis. MUTTA, jos sairastaisin influenssan rajuna, se käynnistäisikin todennäköisesti ison pahiksen. Siihen mulla ei ole varaa. Valitsin siis kahdesta pahasta sen pienemmän. Toivon mukaan ainakin.

Olen myös viimein vihdoin saanut puhdistus-kirjan luettua. Luin sitä vuoden ajan...otti koville. En pitänyt kirjasta, mutta kaiken julkisuuden ja kohun jälkeen päätin sen lukea läpi. Siinä vain kävi niin. että kun en edennyt siinä, en osannut aloittaa mitään muutakaan kirjaa.
Puhdistuksen jälkeen olin kuin puhdistettu. Ja lukuinto palasi takaisin. On taas päivitettävää tuonne kirjavinkkejä osioon. Luin tämän uuden aloittamani kirjan kahdessa päivässä, eli se mun normi tahti millä kirjoja ahmin. (Kaipauksen aika)
On ihanaa römpiä aikaisin sänkyyn, vetää peitto korviin ja aukaista kirja ja lähteä matkalle lukemattomiin maailmoihin.








tiistai 9. marraskuuta 2010

Tuiskuttaa

 Kameran tärähdys

Tälle päivälle luvattiin kunnon lumimyräkkää eteläsuomeen. Tällä hetkellä myräkkä näyttää täällä tältä. Tuuli vihmoo ja sataa hiukan lunta. Tosin tuuli on niin voimakas, että saa hiutaleet sattumaan iholla.

 Luminen katu

Itseasiassa, vaikka inhoankin talvea, oli loppujen lopuksi hauska kävellä tuolla tuulessa ja viimassa. Ei olis musta, talvenvihaajasta uskonut.

 Pikkuhiljaa tupruttaa lisää...

Lampun loisteessa näkyy lumen tuisku.
Lumi näyttää viivamaiselta, kun tuulee sen verran lujaa, lumi ei leiju alas, vaan se vihmoo.

Puolitoista viikkoa sitten sain s. postia tekniseltä isännöitsijältä kattoremontin tiimoilta, että tulee maanantaina tai tiistaina käymään...siis VIIME viikon. Ei näkynyt, enkä ollut yllättynyt. Mutta soitti sitten tänään, no olihan tänään tiistai, että joku osa lupauksesta piti, edes viikonpäivän nimi, vaikkakin viikko oli ihan eri. Nyt on sovittu katon tarkastelua sitten perjantaille...toivon mukaan se tarkoittaa tämän viikon perjantaita? Hmm...?

Viime viikko meni töissä sutjakkaasti ja tunsin olevani terässä.
Samoin lähti liikkeelle tämäkin viikko, terässä. On niin mukava olla terve, taas. Kyllä tuota sairastamista kestikin, vissiin 6 viikkoa putkeen?

Tällä hetkellä, talven tulosta huolimatta, on ihan Jees olotila. Lähinnä ehkä siksi, että ei tullut pahista päälle vaikka flunssatauti mua kovin runnoikin,
Tän viikon perjantaina  menen hakemaan kausi-influenssarokotuksen tytestä. On luvattu poikkeuksellisen voimakasta influenssa-aaltoa. Oma puolustuskyky on hyvin alhainen johtuen kolmesta antibioottikuurista, joten en ota riskiä, vaan haen rokotuksen.

Tällä viikolla on asennettu pojalle pesukonetta, puhdistettu omaa sitruunahappo käsittelyllä. Koneesta lähti niin paljon töhnää, että lattiakaivo meni umpeen ja haju oli kamala! Siis rehellinen viemärin haju. Mä tungin ja tongin kaikki putket ja kolot, kaikki puhtaaksi. Nyt pyykkikin tuoksuu raikkaalle kun sen koneesta ripustaa kuivumaan.
Pojan koneen huolto on vielä vaiheessa, mutta sitruunahappo käsittely sitäkin odottaa.



Nyt laitan kynttilät palamaan, asetun sängylle kirjan kanssa ja vain olen.



lauantai 6. marraskuuta 2010

 Marraskuinen maisema isän pihalla.

Ei näy lunta, ihan syksyinen maisema. Aurinkoa odottelin esille ja lopulta se tulikin.
Sitten nappasin kameran ja lähdin kiertämään pihaa..ja meni vähän kauemmaksikin, tien varrelle. Syksyinen aurinko on hyvin erityinen, paistaa matalalta ja saa kaiken näyttämään värikkäältä. Varjot ovat pitkät ja kuvaaminen mielekästä.

 Piikkilanka-aitaa

 Tummat pilvet luovat mahtavan kontrastin maisemalle, kuin piste I:n päälle.

 Pisaroita

 Pisaroita ja vielä kukintaakin.

 Pyykkipoikien järjestäytymistä. Etualalla näkyvät ovat jo asemissa, takana olevat vielä hakevat järjestystä ja paikkaa, sekalainen sakki.

 Lehti lautojen raossa.

Koriste vai aito?

Olen ilmeisesti viimein terve? Lääkekuuri loppui eilen, ja nyt seuraavat päivät näyttävät sen, että puriko lääkkeet. Kolme kuuria tuli syötyä ihan putkeen. Hirvittävä määrä nappeja ja purkkeja ja purnukoita. Vatsa ruvella.

Töissä olen ollut nyt viikon ja se tuntui erittäin hyvältä. Oli ihanaa saada taas arki takaisin. Vielä en ole uskaltautunut liikunnan iloon mukaan, mutta ehkä ensi viikolla pääsee zumbaamaan ja sauvakävelylenkillekin.

Fysioterapiastakin oli kahden viikon tauko ja sen kyllä huomaa kropassaan.
Torstaina olin pitkästä aikaa ja se kaikki aika meni kramppaavien lihasten rentouttamiseen.

Nyt odotan innolla että pääsen taas liikkumaan ja elämään tavallista elämää ja arkea.

Nyt tuntuu taas mukavalta!