tiistai 28. syyskuuta 2010

Hinkkaa, pyyhi, kuivata, levitä, kuivata.

Lattianvahaus teemana.

Sairausloma lähenee loppuaan, ja onneksi olo kohenee päivä päivältä.! Jippii!
Torstaina odottaa työpäivä. Toivottavasti jaksan.
Tänään laitoin itseni testiin, mitä jaksan ja mitä en. Päätin tehdä sen mikä piti tehdä kaksi vuotta sitten, kun oltiin tänne muuttamassa. Eli lattioiden vahaus. Täällä on alkuperäiset lattiat 70-luvun alusta. Ja voi kuvitella miltä ne näyttävät. Yök!
Aloitin keittiöstä, siirtelin ensin kaikki huonekalut toiseen reunaan keittiötä (yksin). 
Yhden lipaston alta löytyi epämäärinen kokoelma koiranraksuja, jotka Mini- kissa on sinne yksi kerrallaa leikkinyt. No, siinä oli yksi annos Millalle ruokaa. Oli siellä kyniä, klemmareita ym. muuta selittämättömästi kadonnutta tavaraakin. ;)

Aloitin lattianpesun juuriharjalla, sen jälkeen lian pyyhintä pois, ja kuivatus. Sen jälkeen vaha lattialle ja kuivatus ja uusi kerros vahaa ja kuivatus.
Kun ne olivat kuivunueet, huonekalut kaikki toiseen laitaan keittiötä ja homma alusta. Paitsi että hella oli sillä puolella ja hetken mielijohteesta senkin nykäisin irti. YÖÖÖK! Kuka meillä ruokaa sinne taakse heittelee? No se oli pakko sitten pestä oikein kunnolla.

Monen monituisen tunnin jälkeen homma oli valmis. Mulla polvet huusi tuskaa, kädet kipeät, mutta niin hvyä mieli kun sai jonkin ison urakan päätökseen. Huomiseksi olisi eteinen...siellä huomattavasti vähemmän tavaraa siirreltäväksi, vaikka sitten lattiapinta-alaa onkin enemmän kuin keittiössä. Kyllä toi olkkari ja pojankin huone vaatisi saman käsittelyn, mutta päätin tehdä vain eteisen enää, tällä erää.
Saanut nähdä onko huomenna enää puhtia tehdä sitä?

Eilisen sitten taas nukuin. Otin kolmet erilliset päiväunet, enkä piristynyt nukkumalla ollenkaan. Uni painoi päälle. Joten nukuin  ZzzzZzzz....Eiks saikku ole sitä varten?

Uskoisin että keuhkoseni ovat parantuneet hyvin. Yskä on lähes ohi ja äänen käheys enää vähäistä. Mutta kun olin yhteydessä työpaikalle, sain kuulla siellä olevan monen sairauslomalla joko keuhkokuumeen tai keuhkoputkentulehduksen takia. Virus leviää ja leviää...taisin olla ekoja jotka siihen sairastuivat.

Nyt menen ansaitulle löhöilyhetkelle sängylle ja töllöä tölläämään.


sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Syyskori

Ihana ex-anoppini uskollisesti kantaa mulle joka syksy omenat ja sienet, sipulin ja kerman kera. Ei tarvitse itse kuin valmistaa ruoka. Ex-anoppi on ollut ex-anoppi jo vuodesta-94, mutta edelleen sienitoimitus ja muutkin välit pelaavat. :)

Olen häärinyt keittiössä valmistaen sienipiirakkaa, ja tietenkin aina ohjeita soveltaen. Ei hajukaan millaista piirakasta tule, mutta eiköhän se hyvää ole.

Tänään on myös tiedossa erään pienen miehen 6-vuotissynttärit. Valloittavan ja ihanan pikkumiehen. Perheessä on myös kaksi muuta hiukan pienempää valloittavaa pikkumiestä. Vierailusta tulee taas hauska ja söötti. Niin, ne kaikki kolme poikaa on syötävän sööttejä, ihania hassuja pikkuihmisiä. Niiden kanssa tulee aina hyvälle tuulelle. :D

Snuuf, nuuskin ilmaan, ihanat tuoksut leviää jo nenään keittiön puolelta. Täytyy vain maistaa hillitysti, jotta jää tilaa synttärisankarin äidin loihtimille herkuille.

Ihanaa sunnuntaita!

lauantai 25. syyskuuta 2010

Rauhallisesti liikkuen.

 Minisieni ruohikossa.

Kävin sitten perjantaina aamulla keuhkojen kontrollissa. Keuhkot rohise ja vinkuu edelleen, en saanut lupaa mennä vielä töihin. Rauhallista liikkumista ulkosalla suositeltiin, mutta ei hikilenkkejä eikä riekkumista. Aamulla siis ensin isän luokse kylään ja pihamaaston syksyä kuvaamaan. 

 Vaahteran lehdet

Tuossa nurmella oli kaunista kuvattavaa, pieniä hentoja vesipisaroita ja syksyn lehtiä.

 Sienistä ei syksyllä pääse...niitä on aivan joka paikka täynnä.

 "savusieni"

Isän kanssa istuimme ja joimme kahvit. ja lähdin takas kotia kohti.
Sää kuitenkin parani koko ajan ja lopulta aurinko paistoi lämpimästi. Nappasin mukaani kaksi naista ja suunta kohti Kytäjää ja Piilolammia.

 Vajaa puoli kierrosta käveltyämme istuimme laiturille juomaan kahvit. Ihanasti aurinko lämmitti, ihana tunnelma, hauskaa juttuseuraa. Nautittava olo. Aah.

 Puu on päättänyt kasvaa juuri tuohon, siis aiva sama onko siinä kallio alla, halkaisen sen kasvaessani. Niih.

Tässä totaalinen pölkky(pää).

Terveystarkastajakin käväisi perjantaina ja mittaili kosteutta ja jotain muuta härveleillään. Seinät ja katto edelleen kosteat, ja niiden avokuivatus jatkuu ainakin kaksi viikkoa ja sitten uusi mittaus ja jos sitten on kuivaa, saa katto ja seinät uuden pinnan. Homeeseen viittaavaa ei löytynyt. HUH!

Mua harmittaa se, että olin saanut todella hyvän intokipinän päälle liikkumisesta, ja se meni mönkään tän inhottavan keuhkoputkentulehduksen takia! En ole päässyt zumbaan, en hikilenkeille sauvojen kera, enkä ole voinut edes pallojumppaa kotosalla tehdä.
Vielä pitäisi malttaa ottaa rauhallisesti hetki. Vasta torstaina olisi lupa mennä töihin. Huoh.

Mutta onneksi ei ole enää lämpöä niin saa sentään jo ulkoilla! Ja tänään se olikin kaikinpuolin tyydyttävää, seuraa ja säätä myöden.

Kiitos siitä!

torstai 23. syyskuuta 2010

Erilainen kuvauspaikka

Hautausmaalla

Vein ystävääni sairaalalle lääkäriin ja häntä odotellessani ajelin lähellä olevalle hautausmaalle kuvaamaan. Tuonne hautausmaalle on kuopattu monta läheistäni. Kävin samalla kaikkin heidän haudalla. Hetken seisahduin, ajattelin jokaista vuorollaan, kunnioittaen ja muistaen.
Näitä kauniita hautojen koristeita kuvailin ventovieraiden haudoilta.
Liikkuttavia, herkkiä ja kauniita hautakoristeita.

Linnut olivat yksi yleisin teema hautojen päällä tai kiven koristeena.

Kuin myös erilaiset enkelihahmot.
Varsinkin lasten haudoilla oli paljon enkeleitä, mutta myös muiden.

Tähän oli juuri käyty sytyttämässä kynttilä.


Mutta tämä...tämä pysäytti mut pitkäksi aikaa. Polvistuin tuohon, luin ja kuvasin ja tuijotin hautakiveä ja nimeä. Siinä oli entisen työnantajani hauta. Hän oli nuori...mukava. Ihmettelin kovasti mitä oli tapahtunut. Hän oli kuollut 2005.
En ollut tuossa työpaikassa kauaa, mutta jäänyt silti hyvin mieleen. Oli pieni perhefirma, jota pyöritti isä ja poika yhdessä. Tämä hauta oli tuon pojan hauta.
Tiedän perheyrityksen isän kuolleen 2004, poika kuollut vuosi sen jälkeen.
Herätti kysymyksiä.

No, se oli sellainen retki.

Nyt mulla on katolla katonkorjaajat, ryminää ja pauketta kuuluu. Huomenna saapuu terveystarkastaja tekemään aistinvaraisen asunnontarkastuksen, jonka jälkeen tehdään kartoitus siitä tilataanko mikrobitason hometutkimus. Jos aistinvarainen tutkimus antaa siihen aiheen, se tehdään.
Nyt poistan asunnostani kaikki hajusteet, enkä tee voimakasaromista ruokaa, enkä tuuleta asuntoa ennen tarkastajan käyntiä, jotta se pistävä haju olisi huomenna läsnä, minkä se on ollut jo kaksi vuotta. On hyvin olennainen osa sitä aistinvaraista tutkimusta.

Nyt kuitenkin imuroin.

Palaan taas asiaan!


Maaseutuopiston mailla

Työmaalla ilman usvaa.

Lähdin aamulla viemään poikaa kouluun, olen sen verran kuntoutunut flunssasta, että jaksan puuhastella.

Nosturit

Tässä työmaassa mua jokin kiehtoo. Varsinkin tuota aamutaivasta vasten.

Silta

Pudotin pojan matkalle ja itse jatkoin matkaa maaseutuopistolle. Se on nätti paikka ja luonnonläheinen. Tämä silta ylittää Vantaanjoen. Silta oli ennen vaarallisen näköinen, nyt se on uusittu enkä meinannut koko siltaa tunnistaa.

Syksyinen joki.

Joka paikassa näkyi myös myrskyjen jälkiä. Jokeen kaatuneita puita.

Rauhaisaa veden lipumista.

...ja symppis lehmä!

Toi lehmä mua arvostellen katseli kun siinä jolkottelin ja kameran kanssa hilluin. Jauhoi heinää kuin purkkaa. Hassu lehmä.

Oli mukava retki, jaksoin hyvin ja henkikin pihisi riittävästi. Toivon mukaan huominen keuhkokontrolli kertoo keuhkojen parantuneen. Muuten tulee lähete keuhkopolille ja astman metsästykseen.

Tekninen isännöitsijä ei vastaa mun kyselyihin, kuinka remontti aiotaan tehdä, ei minkäänlaista suunnitelmaa eikä aikataulua. 
Olin jo itse yhteydessä terveystarkastajaan joka antoi mulle hyviä neuvoja, ja näitä olen nyt noudattanut, mutta en saa minkäänlaisia vastauksia isännöitsijältä.
Olisi mukava tietää onko tarkoitus antaa kuivua luonnollisesti, vai tuleeko kuivuri?
Tullaanko milloin mittaamaan kosteutta? Pitääkö mun purkaa kaikki pois vaatehuoneesta? Aiotaanko homeen läsnäoloa tutkia vai ei?

Mutta olen itse laittanut nyt mustaa valkoiselle, ja se on dokumentti joka ei häviä. Olen siinä tuonut julki omat huolenaiheeni. Toisen pään siihen pitäisi nyt reagoida.
Sitä odotellessa.


keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Keskustassa


Nimikisa on jo päättynyt....

Tänne rakennetaan jotain massiivista jättiostoskeskusta, enkä tykkää yhtään. Koko Hyvinkään kaunis puistomainen keskusta häviää ja tilalle tulee taloja, kauppoja, isoja rakennuksia. Keskustasta tulee tunkkainen ja ahdas.
Nyt kysellään mikä minulle nimeksi? Oma ehdotukseni olisi ollut "Rumba", sillä sitä tämä on jo ollut ja tulee olemaan, yhtä rumbaa ja sekamelskaa koko keskusta.
Joka viikkon uudet liikennejärjestelyt, missä saat ajaa autolla, missä kävellä jne.

On se tietty hyvä että työmiehille riittää töitä ja pitkäksi aikaa.
Tuolla sumun keskellä ne vääntelee ja kääntelee noita jättiläiselementtejä.

Kätevää viestintää. 

Koko ikäni Hyvinkäällä asunut, ja nyt vasta huomasin tuon merkin. Kokoontumispaikka.
Ehkä olen liian vähän liikkunut kävellen, yleensä vain autolla. Nyt oli aikaa hukattavana kun odottelin pääsyä lääkärille (siis kuvat ovat maanantailta, hiukan viiveellä tulee päivitys)

Lääkäri totesi olevan keuhkoputkentulehdus ja mäiskäytti ison satsin yskänlääkkeitä ja antibiootin ja vielä kaupan päälle allergialääkkeenkin.
Keuhkot pitivät pahaa vinkunaa ja rohinaa. Perjantaina sitten uudelleen lääkärille kuunteluttamaan keuhkot. Jos ne edelleen metelöi, tulee lähete keuhkopolille mahdollisen astman poisulkemiseksi. Ja nyt väkisinkin mietin, että olenko koko tämän kaksi vuotta asunut homeasunnossa? Ja saanut astman?

Asunnossa on ollut koko tämän kahden vuoden ajan pistävä haju. Olen vain ajatellut sen johtuvan huonosta ilmanvaihdosta, mutta ei sitten vissiin näin ole ollutkaan.
Remontti ei etene, tai on nyt kuivatusvaiheessa. Yritin tekniseltä isännöitsijältä kysellä tarkemmin remonttiaikataulua, saamatta vastausta.
Kun esitin home-epäilyn, oli vastaus "aijaa"...Hmmm??

Tämä löytyi työmaan seinältä.

Siellä oli tempauspäivät kun työt aloitettiin, sai vapaasti piirrellä graffiteja ja olla luova.
Tämä kuvaa ilmeisesti "vapaata" maailmaa. Jokapaikka täynnä valvontakameroita, missään et voi liikkua ilman että siitä jää jälki.

Nyt jatkan saikuttamista ja olo on jo kohentunut huomattavasti.
Ensi viikolla toivon pääseväni jo töihin.


sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Piipahdus ulos.

Tämän otin kait eilen? Näkymä viereisen talon katolle. Oli vain hauska, piti kuvata. Ja kun ei kipeenä oikein muuta saa/pysty tekemään.
Ja tulee tuolla loppupuolella ne ulkonakin otetut kuvat, jaksa vaan katsella nämä ensin.

Eilen satoi ja paistoi vuorotellen koko päivän. Tässä kuvassa sataa ja paistaa yhtäaikaa.

Autiokaupunki?

Nonniin, nyt ollaan tässä päivässä. Oli aivan mahtava usva, ja tuota näkyä yleensä työaamuisin katselen, siis usvaa. Normaalisti autoja sentään liikkeellä. Nyt ei yhden yhtä.
Nappasin koiran auton takakonttiin ja päätin ulkoiluttaa sen Hyvinkäänkylän pelloilla. Sama se missä sen ulkoilutan, pakko se on kipeänä tehdä joka tapauksessa.

Seittiä siellä seittiä täällä.
Tässä sänkipelto oli todellakin aivan täynnä seittiä. Ei ollut vaikeutta niitä löytää. Olivat pompanneet näkyviin pisaroiden ansiosta.

Helminauhaa

Siis osaa luonto tehdä taidetta. Ei voi kuin ihastella.

Taidokas? Eikö totta?

Joku kakkarakukkanen. :)

Samanlainen, mutta nupullaan, ujosti.

Syksy kerääntyy kadunreunaan.

Teki sielulle hyvää piipahtaa ulkona ja saada napsia muutama kuva.
Viimeyön nukuin aavistuksen paremmin, mutta en kyllä terve ole, lähellekään. Nyt on mennyt ääni, enää vain pihinää. Kurkku edelleen kipeä ja yskittää, kokoajan.
Ei jaksa enää yskiä!

Huomenna menen lääkäriin, pakko saada jo jotain oikeaa lääkettä. Pelkän mustaherukkamehun ja kurkkupastillien avulla en taida parantua.

Mutta syksy on jokatapauksessa kaunis!

Nyt takaisin sänkyyn.

lauantai 18. syyskuuta 2010

ÄÄÄÄ!!!

Nokia 6700 slide pink

Mä sitten hankin itselleni uuden puhelimen. Edellinen oli hyvä ja toimiva, mutta käsien tuntopuutoksien takia hankala käyttää. Se oli liian ohut ja hankala kirjoittaa tekstiviestejä. Tämä puhelin on paksumpi, vaikkakin myös hyvin pieni. Mutta tuntuu mun tuntopuutoskäsiini paremmalta.
Alla olevassa kuvassa vanha puhelimeni, joka siirtyy sitten pojan käyttöön. Hassun hauskaa sekin, pitkätukka, matrix-takkisella hevarillani söpö pinkki/musta puhelin. Söpöä. :)
Nokia 6700 pink illuvial

Jaa että miksi istun keskellä yötä koneella, kello näyttää olevan 04.49.
Yskä vaivaa pahasti ja pahenee vain. En voi edes ottaa yskänlääkettä kun siinä on alkoholia, imeskelen jotain kurkkukipuun tarkoitettuja pastilleja, ne hiukan lievittävät oloa.
Siis en voi siksi ottaa yskänlääkettä kun on toiseen vaivaan lääkekuuri päällä ja sen kanssa ei saa ottaa yhtään tippaakaan alkoholia, mukaanluettuna yskänlääkkeet. ÄÄÄÄ!!!
Tänään, eikun siis eilen, (nythän on jo päivä vaihtunut aikaa sitten) loppui se kuuri. Nyt pitää pitää parin päivän väli ja voin alkaa ottamaa yskänlääkettä. Tosin toivon että yskä loppuu itsellään ennen sitä.

Ja mitähän ajatuksen virtaa sitä vielä syöltäisi?
Pää lyö tyhjää, mutta ei mikään ihme kellonaika huomioiden. Päätän tämän yölähetyksen tähän ja menen yskimään sängyn laidalle.



perjantai 17. syyskuuta 2010

edistystä!

Vaatehuoneen suojaus
Nyt on edistytty jo vähän. Vaatehuone on lähes tyhjä, korjausmies toi suojat lopuille tavaroille ja rapsutteli kaiken märän ja kostean irti kovalla kädellä.

Aika paljas?

Siis aika paljaaksi veti tuon hormin kohdalta, ja pahimmalta näyttää tuossa putken ympärillä, tosin vettä valui myös toisesta kohtaa seinää pitkin. Mutta vesi on taitava löytää vaihtoehtoisen reitin, jos ei suoraa tietä pääse.
Vaatehuoneessa ei haise home, onneksi!
Alkovista, eli mun "makkarin" katto.

Siitä rapsuteltiin tuon verran ja yllätys yllätys, tuolta sitä mahdollisen homee hajua sitten tulikin. Ei pahasti, mutta niin että remppamieskin sen totesi. Missä viipyy terveystarkastaja???

Kaupa päälle sain sitten flunssan, oli aikaa tyhjentää vaatehuonetta, ja sehän kuumeiselle potilaalle tekeekin just hyvää. Mutta pakko mikä pakko.

Jos jotain kivaa pitää nyt sanoa, niin teen sen kuvan muodossa.

Mini ja KÄÄÄÄÄK-ilme!

Hauskaa alkavaa viikonloppua!

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Vesi valuu... :(

Nyt näyttää tältä. :(

Pisarat valuvat jo seinää pitkin. Tänään kävi kosteusmittaaja laitteensa kanssa, joka totesi että "märkää" on. Älä? En olis ite arvannutkaan?

Nämä jäljet tulleet yön aikana. Eli aikamoinen vuoto on jossain. Tämäkin mies kiipesi katolle, ja totesi että siellä ei ole reikää. Heh, mutta sentään sanoi, että ainut vaihtoehto on huoltoreiät mistä vesi voi valua. Kohan nyt vaan joku tulee ja tilkitsee sen!!!

Tätä jatkuu siis katosta alas lattiaan saakka. Ei siis enää mikään pieni vahinko.

Mieltäylentävä näky?

Olen nyt sitten koko illan raahannut tavaraa omaan häkkikellariin, siihen samaiseen mihin murtauduttiin kaksi viikkoa sitten. Tosi turvassa mun tavarat?
Kun sinne ei enempää mahtunut, jatkoimme tavaroiden roudaamista pojan häkkikellariin. Ja vielä on runsaasti tavaraa + KAIKKI vaatteet edelleen kaapissa. En tiedä mihin ne tungen?

Huomenna saapuu remppamiehet kolmen aikaan. Itse pääsen kahdelta töist, sitten on tunti aikaa tyhjentää loput tavarat vaatehuoneesta. Alkaa jo hiukan ahdistamaan, mutta sinnillä menen! Periksi en anna, taaskaan.

maanantai 13. syyskuuta 2010

katon tarina jatkuu...

Huvittaa, ja samaan aikaan ärsyttää.
Eilen huomasin tuon katon kupruilun vaatehuoneen perimmäisessä nurkassa. Jos en olisi saanut siivousinspistä, olisi saanut edelleen jatkaa kosteus leviämistään. Oli siis onni onnettomuudessa, että päätin tehdä suursiivouksen vaatehuoneelle.
Nostelin tuolta isompia tavaroita pois, ja ihmettelin päälleni putoavia palasia, kunnes huomasin niiden tulevan katosta.
Soitin sitten jo eilen päivystävälle huoltomiehelle joka tilanteen tuli heti katsomaan.
Ei löytynyt katolta (asun siis kattokerroksessa, yläpuolellani vain katto ja taivas) vuotavia kohtia, ainakaan pikasilmäyksellä.

Tänään asuntoon marssi jo kaksi miestä. Katselivat saman tilanteen, että raappaukset putoaa ja kosteutta on. Ja nekin olivat käyneet katolla, eikä sieltä mitään reikää löytynyt. Opastin sitten miehiä, että vesi ei tarvitse reikää, riittää saumassa pieni halkeama mistä se valuu sitten yksi pisara kerrallaan. Oma kattoni sisäpuolelta näyttää juuri siltä. Kosteus saanut rauhassa salakavalasti tunkeutua ja tulla asuntooni.
Miehet vain myöntelivät.
Sitten soitto sille tekniselle isännöitsijälle, joka saapuu sitten huomenna katsomaan tilannetta. (kuinka monen se tilanne on katsottava? Monesko tyyppi käy työhön?)
Mukanaan tuo kosteusmittaajan sekä tilaa paikalle terveystarkastajan, ei tarvitse mun sitä hoitaa.

Kun he sitten ovat asiat jälleen todenneet, alkaa remontti. Sen pituudesta, laajudesta ja kestosta ei sitten kukaan mitään tiedäkään.
Ja voimmeko me yleensä asua tässä asunnossa remontin ajan? Kolmen kissan ja koiran kanssa? Huoooooooh!

No, en ole turhautunut, enemmän vielä huvittunut, katsotaan mitkä fiilikset on kun remontti lopulta alkaa?

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Rappaukset niskaan.


Tässä vaatehuoneen katto, hormin kohdalta. Tuollainen pitsan kokoinen plätty pudonnut, ja halkeilua ja kupruilua muutenkin.

Maalit lähtee, ja miks toi yks on teipillä laitettu? Ei oo mun laittama..

Tässä näkyy paremmin. Oudot teippaukset.

Jatkuu toiselle seinälle katon kautta. Rappaus kosteaa ja haisevaa.

Tämä on olohuoneen puolelta, mun alkovista missä nukun.
Sieläkin katto kupruilee.
Ja tapetti tummunut ja repsottaa ylhäältä.

Huoltomies jo kävi katsomassa tilanteen, huomenna tulee tekninen isännöitsijä paikalle ja sitten kuulen tarkemmin kuinka juttu jatkuu. Homepelkoisena aion myös ottaa yhteyttä terveystarkastajaan. Homeen voi käsittääkseni jotenkin mitata?
Huoltomies kiipesi tuonne talon katolle, puhdisti sadevesiviemärit lehdistä, muuta ei tähän hätään voi tehdäkään. Onneks tuo ei vuoda, se on vain kostea. Eli mikään vaatehuoneessa olleista tavaroista ei ole kärsinyt vaurioita.

Sen siit sai kun alkoi siivoamaan. Mutta jos en olis alkanut siivoamaan, olis toi saanut muhia aivan rauhassa, ja ties kuinka pahaksi olis vielä päässyt.