tiistai 29. kesäkuuta 2010

auringonkehrä

Auringonkehrä

Vietetty leppoisaa rantapäivää. Hiukan hyvää syötävää, paljon naurua, ripaus pilviä, runsaasti aurinkoa, joukon mausteena järvessä lillumista. Niistä aineksistä oli tämä kesäpäivä tehty,
Palkaksi vielä sai ikuistaa auringonkehrän. Ensimmäisen kerran tuon livenä näin ja vielä sain ikuistaa sen.

Täydellinen päivä.

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

grillaillen


Parveke grillaus

Mulla on tollainen ihan mini sähkögrilli parvekkeella, sellainen pöydän päällä pidettävä malli. Tuo riittää meille oikein hyvin. Saa grillattua näin kahden tai kolmen tarpeisiin.
Tänään oli kasvis/broikku-nyytit. Sisällä perunaa, kevätsipulia, porkkanaa, kukkakaalia, paprikaa, broikkua, valkosipulivoita ja sulatejuustoa.
Juusto-kalkkuna makkaraa ja maissia.

Lautaselle kasattuna.
Lisukkeena tuoresaalaattia, kurkku ja punajuurisalaattia.
Hyvä ruoka, parempi mieli. :)

Kuutamossa

Kurkistus pilven takaa

Makailin jo sängyssä unta odottamassa, kun yö alkoi kirkastumaan. Kurkistus ikkunasta, ponkaisu vaatteisiin ja autosta hakemaan kameran jalkaa.
Ihan mahdotonta yrittää ottaa kuvia kuutamosta käsivaralta. 

Nousu puhtaalle taivaalle

Kuvatessa taas mieli tyhjeni, liiasta kuonasta. Miten tuo voikin päätä niin tyhjentää? Nukkumaan mennessä ajatukset risteili ja poukkoili, liian nopeaan. Kuvaussession jälkeen uni napsahti silmään nopeasti.

Puhdas ja paljas.

Lopulta olo oli seesteinen, kuin tuo täysikuu tuossa.
Valmiina tyhjentävälle unelle.


lauantai 26. kesäkuuta 2010

öttiäisiä

Leppisten Juhannuslempeä.

Etana etana... Bongattu Porvoon saaristossa.

Öttiäinen bongattu polveltani rannalla.

Ja siinäpä se Juhannus olikin.

torstai 24. kesäkuuta 2010

Ollaan vaan ja hengaillaan.

Kesäjalat

Nyt ollaan sitten virallisesti lomalla. On tullut hengailtua tämä päivä.
Kävin työkaverin luona, joka sekin sairaslomalla, kahvilla ja kakulla. Mukava päivä rauhallisesti. Kaverilla jalka kipeä ja mulla käsi. Saadaan yksi ehjä ihminen aikaiseksi. :)
Sen jälkeen kuljeksin kaupungilla, ostin siskolle synttärilahjan, ja sit soitin äipälle jolla alkoi tänään kanssa loma.
Mentiin äipän kans kirkon edessä oleville rappusille, ostettiin ensin kiskalta jäätelöt ja nautittiin kuumasta auringonpaisteesta. Oli tosiaankin kuuma!
Kuvailin siinä sitten jo ruskettumaan päässeitä jalkojani. Kuvauskohde sekin. :)

Huomenna mennään sitten siskon 25-vuotis kaffeille. Ja ehkä sään salliessa grillaamaan jonnekin.
Ehkä Jussia viettämään.



päätöksiä

Lupiinit kutsuvat.

Tällä viikolla on viety asioita päätökseen.
Päätöksen sai toivon mukaan neurologi-jupakka. Hänen esimiehensä soitti minulle eilen, ja keskustelu oli hänelle varmaankin hyvin avartava. Huokaili monta kertaa puhelun aikana kun kerroin kuinka asiat oikeasti sujuivatkaan. Kuten kuinka lääkkeeni vaihto oikeasti meni. Tästä löytyy onneksi dokumentit, ja hän niitä katsoikin samalla puhelun aikana. Todeten, että kyllä tässä on virheellisesti toimittu. Eikä pelkästään sen lääkkeen vaihdon yhteydessä, vaan myös esille nousivat kirjaamisen puutteet, uudelleen. Sekä asiaton potilaan kohtelu. Vastineen kerroin olevan samaa luokkaa kuin kaikki käynnit hänen luonaan. Kuinka vaikea oli siinä tuon neurologin kanssa istua ja yrittää kertoa sairautensa tilasta. Kokea että sinua ei kuitenkaan kuunnella saatikka oteta todesta, eikä edes ylös kirjata.

Kerroin myös että tuo lääkäri, kenelle minut on "määrätty", on minulle täysin vieras. En koskaan ole hänen vastaanotolla edes käynyt. Kerroin että minulla on jo aika varattuna 9.8 toiselle minua jo hoitaneelle lääkärille. Tuo minua kiusaava neurologi haluaisi vain  nyt satuttaa minua lisää, koska olen uskaltanut hänestä muistutuksen tehdä. Pelkkää kiusantekoa. :(
Ylempi esimies ymmärsi perusteluni miksi haluan tuon naislääkärin (ei siksi että on nainen), hän on minulla jo tuttu kahden vuoden ajalta. Hän oli tutkimuksen toinen lääkäri, joka tapasi minua noin 3kk välein. Joten olisi helpompaa potilaalle aloittaa tutun lääkärin kanssa. Vaikka Herra Ylilääkäri lupasikin varmistaa, että en hänelle pääse, varmistaa sen vaikka omin käsin. Ylempi esimies lupasi minun saavan pitää tuon nais-neurologin. Joten voin tämänkin asian kanssa huokaista. Kylläpä olikin vaikea taival.
Dokumenttien mukaan voin näyttää toteen hoitovirheen tapahtumisen, mutta sille tielle en halua lähteä. Haluan vain turvata hyvän hoidon jatkossa ja jo tapahtuneiden virheiden korjaamista. Näin tuleekin nyt tapahtumaan.

Toinen ainakin osapäätökseen viety asia on puoli vuotta vaivannut käteni. Siinä on ollut tenniskyynerpää, ja en ole sitä käynyt hoidattamassa. Nyt kävin eilen lääkärissä, sai siihen kortisonipiikin ja kaksi päivää sairaslomaa. Työkaverit kimpaantuivat ja pahoittivat mieleni oikein kunnolla. Itkien ajoin töistä kotiin, ja illalla onneksi nämä lähimmät työkaverit asiaa anteeksi pyytivät. Sekin asia siis sai päätöksen ja luottamus säilyy edelleen.

Siis asioita viety päätökseen. Laitettu pisteitä tai ainakin puolipisteitä.
Taival kohti lomaa on ollut aika rankka, mutta tänään sairaslomapäivä ja sitten olen LOMALLA!
Eli siis NYT! Seuraavan kerran astun työpaikalle elokuussa. Ihana vapauden tunne!!



maanantai 21. kesäkuuta 2010

Suunnitelmissa

Kirjapino

Kävinpä kirjastossa tuossa viime viikolla. Lainasin kesäksi muutaman kirjan. Suunnitelmissa olisi nuo kaikki lukea, osa kevyttä rantalukemista, osa hiukan raskaampaa johon täytyykin sitten paneutua.
Lomaan aikaa 3 työpäivää, ja sitten on taas aikaa itselleen. Tänä kesänä aion pitää itsestäni hyvää huolta, sallin mukavia hemmotteluja, löysäilyä, ehkä pientä seikkailua (sellainen on kehitteillä...) :D.
Hiukanko olen pihalla ja out tälläisistä seikkailuista? Ennen uskalsin ja vielä yritin, nyt mieluummin käperryn kotiin kuin ryntään mukaan maailman menoon. No, joku voisi sanoa että sellaista on aikuisen elämä ja olen rauhoittunut. Mutta PYH! Arka musta on tullut!
No, katsellaan... ;D

Ilouutinen! Poikani sai kuin saikin opiskelupaikan! Juuri sen haluamansa. Kyllä pojankin naama vääntäytyi hymyyn väkisinkin, vaikka yritti olla tosi COOL. "kyllä mä tiesin sen saavani.." Mutta hymystä ei voinut erehtyä. Se ulottui korvasta korvaan.

Tällä viikolla odottelen neurologini esimiehen soittoa, tänään se ei vielä tullut, mutta jos jo vaikka huomenna? Saisi tämän asian jo laittaa sivuun ja jatkaa elämistä.

Katselin myös liikuttavat Ruotsin Viktorian ja Danielin häät. Niin aidon rakastunut pari. Se välittyi telkkarin kautta tohon mun nyhjääntyneelle kotisohvalle, se rakkaus ja se tunnelma. Love is in the air.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Otoksia

Joutsenten ateriahetki.
Tämä otettu eilisellä Tervasaari piknikillä. Kiersimme Mymskän kanssa saaren ympäri, kuvaten erilaisia kohteita. Kuvasimme paljon samaa, mutta tulokset silti erilaisia. Oli erittäin mukava kierros. Sanoinkin, että tuli tunne että olisimme tunteneet aina, vaikka tapasimme eilen ensinmäistä kertaa.


Meriharakka

Tämmöistä lintua en ollut koskaan aiemmin tavannut. Huomioni herätti tuo pitkä oranssi nokka. Mymskä osasi kertoa että se on meriharakka, mähän en lintuja tunnista, varsinkaan jos se on yhtään harvinainen. Mutta ihan kiva kamu, tuo pyryharakka.

Asetelma, paalut

Sisu, Otso ja voima

Palikat.

Aallonmurtajat eri näkökulmasta. Näyttävät aivan palikoilta vedessä. Tästä otoksesta itse pidän. Hauska.
Toiselta suunnalta katsottuna nuo näyttivät siistiltä riviltä, mutta tästä kohtaa katsottuna hajanaisilta palikoilta.

Viikonloppu on jo sunnuntaissa, huomenna vielä töihin. Töitä jäljellä 4 päivää.....ja LOMA alkaa!


lauantai 19. kesäkuuta 2010

Tapaaminen Tervasaaressa

Parliksen porukkaa Tervasaaressa.

Tänään oli jo perinteeksi muodostunut Parliksen (MS crossroads) tapaaminen Tervasaaressa. Paikalle oli tilattu hupaisan hassu joukko ihmisiä, lämmin ja aurinkoinen sää.
Paikalle ilmaantui hupaisan hassu joukko ihmisiä, lämmin sää ei päässyt tänään paikalle.
Tästäkin huolimatta menimme ulos istumaan, koskapa piknikille olimme tulleet, joten sinne myös menimme.
Mutta ei sada, vielä...
Ja kun sataa, kaivetaan sateenvarjot! Ja hymy ei hyydy! Ei tällä porukalla.
No, menimme lopulta terassille isojen varjojen alle, saimme ravintolalta filttejä lämmikkeeksi. Kyllä tarkeni, ja hymyily jatkui.
Olipas hauska päivä mukavien ihmisten parissa! Ryppyotsaista porukkaa me vammaiset (heh) emme ole.
Kyllä vertaistuki on tärkeää, sairastipa ihminen mitä hyvänsä ja oli vertaistuen tarve sitten minkälainen tahansa.
Oli ihana nähdä jo tutuksi tulleita ihmisiä, ja saada lisää tuttuja nikkiksien takaa.

Ensi kesänä toivottavasti hyvä sääkin pääsee paikalle. :)
Viimeisillä voimillaan, kiinni pysyy.

Jäänyt nyt hiukan vähemmälle nämä päivitykset. Mutta kerätään tähän nyt satoa samaan satsiin.

Kaksi kuukautta sitten tein muistutuksen neurologistani. Sen sain vasta tällä viikolla, kahden pyynnön jälkeen. HerraYliJumalaYlilääkärillä ollut muita kiireitä ja tärkeämpiä asioita...näin hän asian ilmaisi. No, jos tekisi työnsä kunnolla, ei tällaisiin tarvitsisi aikaansa hukata, oma vikansa.
Vastineessa jonka hän kirjoitti oli runsaasti asiavirheitä sekä yksi suoranainen valhe. Vastine oli sävyltään hyvin loukkaava ja töykeä. En kyllä voi sitä sellaisena hyväksyä. Uutta muistutusta en enää voi tehdä, kannettakaan en halua nostaa. Joten päätin ottaa suoraan yhteyttä hänen esimieheensä. En jaksa aloittaa suurta sotaa, tässäkin on jo riittävästi. :(

Vastineessa hän myös sanoo esittäneensä minulle lääkkeen vaihtoa, mikä ei siis edes pidä paikkaansa. Minä olin se joka sitä ehdotti ja hän siitä kieltäytyi. Hän ei edes suostunut kirjoittamaan reseptiä uuteen lääkkeeseen, vaan sen teki toinen neurologi. Nämä asiat on onneksi hoitajani kirjannut ylös, joten on mustaa valkoisella eikä pelkästään sana vastaan sana. Onneksi!

Hän myös luokittelee minut "kroonisesti tyytymättömäksi potilaaksi, joka ei ole tyytyväinen vaikka eteeni tehtäisi mitä".  Aika asiatonta?
Hän myös vihjaa että en itse huolla ollenkaan kuntoani, vaan vain vaadin itselleni fysioterapiaa. Niin, eihän mulla siis ole koiraa, jonka kanssa lenkkeilen, eikä kameraa, jonka kanssa samoan metsissä?
Eikä hänen mukaansa mulla ole MS:n takia haittaa jaksamiseen, vaan ylipainoni? Eikä mun ylipaino ole  niin merkittävää, että se liikkumiseen vaikuttaisi.
Sisällään tuo vastine piti mitä ihmeellisimpiä asioita, töykeitä, vihjaavia sekä suoria valheita.

Ensi viikolla mulla on puhelinaika hänen esimiehelle, jossa käymme tuota vastinetta läpi.
Onneksi mulla on sen verran voimia, että jaksan vääntää tämän loppuun saakka. Siis olettaen että tämä loppuu tähän.

Mutta, ei tuo ole mua lannistanut! Töitä jäljellä 4 päivää ja sitten alkaa loma!
Tänään matkaan MS-crossroading tapaamiseen Tervasaareen. (netin keskustelupalsta).
Tapaan taas hyviä ja hauskoja tyyppejä ympäri uuttamaata.

Hyvää viikonloppua kaikille!


sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Lokin loikka.

Koulut loppuneet, nyt olen kehitysvammaisten kesäkerhossa. Teimme perinteisen retken Korkeasaareen. Odottelimme tunnin lautan saapumista. Aikani kuluksi kuvasin lokkeja, ja niitä tuossa rannassa riittikin.
Tämä oli aika hauska, lokki loikkasi.
Askel, askel, tahdissa mars!

Saavuttuamme laivamatkan jälkeen perille, oli rannassa odottamassa tutut hanhet.
Tämä kuva on musta aika hauska. Siinä emo opettaa oikean tavan kävellä, tasatahdissa emo ja poikanen. Sööttiä! E se emo varmaan ihan oikeasti opeta, sattui vaan tasatahti kuvaan.

Veljentytön syntymäpäivillä.
Nuori neito täytti 18-vuotta, sitä kävimme juhistamassa. Ihana aurinkoinen päivä. 
Hyvää seuraa, herkullista syötävää ja iloisia ihmisiä! Voisiko enempää pyytää?
Kyllä se niin on, että kesällä sitä elää, talvella elää kesän muistojen varassa. Tai ainakin minä, vannoutuneena kesäihmisenä. Ilman kesää mä nuivetun.

Marimekon kassi.
Omatkin synttärit taas tulla tupsahtivat. Tänä vuonna sain äidiltä lahjakortin, ja pikapikaa juoksin ostamaan itselleni uuden Marimekon kassin. Kiitos vaan äidille!
Viettiin hauska hetki kirkon rappusilla jäätelö syöden äidin ja siskon kanssa. 

Mun ei eilen pitänyt minkäänlaisia synttäreitä järjestellä, mutta ensin isä kutsui itsensä kylään, sitten kutsuin äidin ja poikakin piipahti. Tätinikin saapui paikalle.
Vietimme kohtuullisen hauskan illan. Kiitos mukavasta syntymäpäivästä!

Lomaan aikaa nyt 9 työpäivää...sitten alkaa noin 7 viikon LOMA!
Sitä odotellessa... :)


lauantai 5. kesäkuuta 2010

haikeus

haikeus

Nyt se on ohi. Pojan peruskoulu, oma työvuosi. Istuin kirkossa laulamassa jälleen sitä samaista Suvivirttä. Joka vuosi se koskettaa. Se tuo sen tunteen, että se on nyt tässä, se kesä! Yksi vaihe päättyy, uusi alkaa.
Sisällä kuplii riemukas tunne, normaalisti, mutta nyt oli toisin, haikeus nousee pinnalle, vaikka samaan aikaan kupliikin sisällä.
Joka vuosi joku omista oppilaista siirtyy muualle, sitä yhtä jää aina ikävä, sitä kaipaa. Vaikkakin kun lopulta menee syksyllä takaisin töihin, arki rullaa taas ja ikävä häviää.

Suvivirren aikana tulee aina se tunne, loppumisen ja alkamisen rajaviiva.

Tänä vuonna suvivirsi sai uudet mittasuhteet. Se tarkoitti myös sitä, että minulla ei enää ole yhtään peruskouluikäistä lasta. Se on omituinen ajatus. Sitä pitää sulatella. Edellisistä kirjoituksista voitte päätellä hyvin, että tämä ei ole vain yksi kevätjuhla muiden joukossa. Tällä on isommat mittasuhteet.
En oikein vielä käsitä sitä.

Istuin äsken parvekkeella kuvaamassa kukkia joita sain jälleen ihanilta oppilailta. Ruiskuttelin niihin vettä suihkupullolla, asettelin hyvään valoon. Keskityin siihen.
Sen jälkeen istahdin parveketuolille ja haikeus hiipi sisälle. Hyvä haikeus, ei paha.

Aamulla vein pojan vihoviimeistä kertaa koululle, sekin liikutti.
Nyttenkin liki kyyneleet silmissä kun tätä kirjoitan. Miten niin tunneihminen?

Mutta tämä haikeus on hyvää, nautinkin siitä, joten ei mitään hätää.

Se on kuulkaas kesä!!!




perjantai 4. kesäkuuta 2010

Lahjojen aika.

Työkaverilleni.
Näin ajattelin tänä vuonna kiittää työkaveriani tiiviistä ja tiukasta vuodesta, sekä siitä, että yhteistyö on ollut sujuvaa vaikeissakin tilanteissa. Työ sinällään on jo niin haastavaa, että jos ei työparin kanssa suju, ei jaksaisi tätä tehdä. Lahja on pieni, mutta se onkin vain lisäpaino sanotulle kiitokselle ja lämpimille halauksille.

Teinin kouluavustajalle
Näin kiitän Katia, kaikesta uurastuksesta minkä on poikani eteen tehnyt viimeisen kahden vuoden aikana. Tiedän, poikani ei ole helpoimmasta päästä. Sanallisten kiitoksien lisäksi, pieni evästys kesään.

Poikani opettajalle hieman miehekkäämpää.
Pojan opettajalla ollut pitkä pinna, monia keinoja saada aktivoitua sohvan väliin valauvaa poikaani. Olen sydämestäni kiitollinen yhteistyöstä. Nyt on liikutuksen kyynelien aika. Yksi aikakausi on huomenna ohi. Ja suuri tuntematon pojallani edessä. Tehdään siitä hyvä!

Huomenna menen sitten ojentamaan omille oppilailleni yhdessä opettajan kanssa todistuksia, laulamaan kirkkoon suvivirren. Pitkä ja raskas kouluvuosi takana!

tiistai 1. kesäkuuta 2010

kesäkuu alkoi, se on sitten kesä!

Auringonlasku

Kävelin keittiöön ja keittiössä oli jännä valo. Kurkistin ikkunasta ja näin aivan ihanan auringonlaskun!
Keittiön ikkunaa aukaisemaan, kameraa siitä ulos työntämään ja kuvaamaan. Varmuuden vuoksi kameran hihna kaulan ympäri, kolmannesta kerroksesta pudotessaan kamera olisi entinen. 
Nuo pilvet ja nuo värit. Ah ja oh!

Viimeistä kouluviikkoa viedään. Lauantaina oma murkkuni saa päättötodistuksen käteensä ja peruskoulu vihdoin suoritettu. Tuskallisen ja pitkän matkan jälkeen. Koville on koulu ottanut, mutta niin paljon tuo mun teini on siitä nauttinut, että otti tuplavuoden itselleen. Hiukan sarkastista huumoria, juuh.
Yhteensä 10-vuotta tahkosi 9-vuoden peruskoulua. Tuskainen taival ollut niin äidille kuin pojallekin.
Ainakin miljoonassa palaverissa istuttu, muutama koulusta erottaminen ala-asteella. Jatkuvaa jälki-istuntoa ja reissuvihko täynnä negatiivisia viestejä. Joskus taival tuntui mahdottomalta, liian raskaalta. Meille kummallekin.
Mutta sinnikkäästi, luovuttamatta me taistelimme, yhdessä. Toisinaan vuolaasti itkien ja toisinaan yhdessä riemuiten onnistuneen kouluviikon jälkeen. Niin haasteellista oli, voih sentäs. En kyllä tiedä kuinka olemme enää järjissämme sen kaiken jälkeen? Ehkä positiivisen elämänasenteen takia? Tästä aiheesta voisi kirjoittaa kirjan. Se saisi kyllä lukijakuntansa, nopeasti. Niin moni kamppailee samojen ongelmien kanssa. Emme ole olleet ainoita. Nyt kun itse olen koulussa töissä, kohtelen ehdottomasti kunnioittvammin niitä haastavia oppilaita, kuin mitä omaa poikaani kohdeltiin. Olisi niin paljon kerrottavaa, huoh. Mutta en nyt avaa haavojani, vaan olen onnellinen tästä hetkestä!
Siltikin poika totesi eilen, että hiukan jää koulua ikävä, nyt onkin omin voimin ja siivin jo lennettävä.
Seuraava jännittämisen paikka on se, kun saamme kuulla pääsikö tuo teini jatko-opiskeluun. Se selviää 16.6 mennessä. Toivotaan parasta! Toivokaa sitä kanssani?

Ihanaa alkanutta kesäkuuta!