lauantai 29. toukokuuta 2010

tapahtuu niin paljon.

Luontokoulu Pikkutikassa.
Teimme kevään viimeisen retken luokkamme kanssa. Nyt suuntana luontokoulu Pikkutikka ja niittyseikkailu. Sä ei suosinut. Vettä tuli kuin aisaa. Lapset eivät olleet osanneet varautua sadepäivään ihan riittävällä tasolla. Puuttui kumisaappaita ja sadetakkeja. Voi ressukat. Onneksi luontokoululla oli tilanne hallussa ja lainakamppeet löytyivät kaikille. Ja näin retki pääsi alkuun.
Retkessä parasta lasten mielestä kuitenkin oli eväiden syönti, kuten munkin mielestä. Nam!

Mutta jottei nää mun päivät pääsisi liian kevyiksi muuttumaan oli illaksikin vielä ohjelmaa tiedossa. Työporukassa oli kaksi opettajaa jotka jäävät eläkkeelle. Heidän kunniaksi menimme ravinteliin syömään koko henkilökunta.

Näin hienolla autolla heidät koululta tuotiin paikalle.
Me teimme kunniakujan tauliviivaimista, karttakepeistä, taulusienistä ym..
Ilta oli erittäin mukava ja toivottavasti mieleenpainuva eläkkeelle jääville opettajille.

Kuinka mun pieneen elämään voikaan mahtua näin paljon tapahtumia?
Kivaa silti!




keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Taaborinvuorella ja muuta mukavaa tarinaa.

Ja jälleen retkipäivä, nyt kohteena Taaborinvuori. Tämä kuva on otettu yhden mökin sisältä, ikivanha ja tunnelmallinen ompelukone. Historian havinaa ja jälleen kulttuurin parissa. Pahaa pelkään, että tätä menoa musta voi vielä tulla sivistynyt ja kultturelli ihminen. Niin paljon ollaan kuljettu retkillä ja kulttuuria aistimassa.

Tuolla oli pyykinpesua vanhanaikaisin keinoin, kivenhientoaa, sekä aivan mahtavan näytelmän katsominen. Kyllä on kivaa olla koulussa töissä, pääsee erilaisille retkille, minne ei normaalisti tulisi lähdettyä.

Ilmeikäs mies. Kannattaa klikata isommaksi!
Näytelmä kertoi vemmelsäärestä (joka kuvassa), ja ketusta...Kuvattua tuli tätä kuminaamaa. En voinut olla repeilemättä. Ihan mahtavat ilmeet! Eläytyminen oli ihan sataa. Kuten kollaasista näkyy.

Mua puri kusmuurahainen kaulaan tuolla teatteripaikalla. Jouduin kipittämään ensiapupisteeseen hakemaan antihistamiinia, sillä pureminen teki kipeää, ja kaula alkoi turpoamaan. Poltteli, kirveli ja sattui, ihan kunnolla. Ambumiehet antoivat pillerin, ja vessassa annoin kylmähoitoa. Lopulta se helpotti, mutta eipä ollut kivaa.

Työpäivän jälkeen (joka oli jaloilleni aika rankka), menin fysioterapiaan. Olin vielä niin kierroksilla että en osannut rentoutua. Oli pakko hengitysharjoituksien kautta saada mut rennoksi. Lihasten venyttäminen ei muuten onnistuisi. Lopulta olin niin rento, että hyvä että jaskoin puhua. Olisin nukahtanut jos olisi  annettu.
Mutta ei se päivä vielä siihenkään loppunut.

Maailman MS-päivää vietettiin tänään.
Ajelin ystäväni kanssa vielä Riihimäkeen, osallistumaan maailman MS-päivään. Tapasin uusia MS ihmisiä, juteltiin ja sain ilmapallon mukaani.

Lopulta, umpiväsyneenä saavuin kotiin hiukan ennen kahdeksaa illalla, totaalisesti kaikkeni antaneena. Mutta tyytyväisenä. :)

Nyt taidan käännähtää sänkyyn ja käydä nukkumaan. Hyvillä mielin!

lauantai 22. toukokuuta 2010

"kesän" "viimeinen" päivä? Hetkeksi...

Kesän ekat rantalelut bongattu :)

Säätiedotus lupailee kesän loppumista, tänään vielä ollut lämmintä ja aurinko paistanut. Onneksi on vapaapäivä, joten rannalle on päästävä. Vesi oli lämmennyt hurjasti viikon aikana, nyt tarkeni jo uida ja sukellella. Oiih ja aahh...Kesä, vesi, ranta! Kiitos!

Pikku tirppi haaveilee?

Lokki vahdissa, pesä jossain rannalla. En viitsinyt lokkia kiusia, en lähtenyt etsimään pesää.
Lokin jakaus sekaisin kun tuuli välillä lujaa. Sitkeästi vaan vahdissa istui., eikun seisoi siis.
Kun rannalta lähtivät muut ihmiset pois, eri sorsalajikkeet uivat siihen rantaveteen. Meistä eivät piitanneet.

Nyt vain odottelemaan uutta kesäjaksoa. Kun lähdimme rannalta, taivas alkoi menemään pilveen ja vastarannalla jo ukosti.
Ehdimme 4 ja puoli tuntia nauttimaan tänään auringosta. 



perjantai 21. toukokuuta 2010

Unga-teatterissa

Unga teatterissa
Tänään luokkamme istahti aamulla bussin kyytiin ja ajelimme Espooseen kulttuurimatkalle. Nokka kohti Espoota ja "Aladdin ja taikalamppu"-esitystä. Esitys oli erinomaisen hyvä! Mahtavat roolisuoritukset, hyvä käsikirjoitus, kaikki palaset kohdillaan. Ajateltu niin lapsi kuin aikuiskatsojaa. Tunnelma oli katossa, itsekin nauranut vedet silmissä. Nautittavaa teatteria!
Unga teatteri, klikkaa linkkiä ja tutustu!

Pihamaalla oli ihmetystä herättävä voikukka, siinä oli kolme kukkaa kasvanut yhteen. Erikoinen luonnon oma mutaatio. Piti sekin kuvata. Tietenkin.

Ja vielä viimeiseksi, lampunhenki.

Nyt hyvillä mielin kohti viikonloppua. :)

torstai 20. toukokuuta 2010

Kesäfiilis jatkuu.

Grillipaikka

Isä rakensi grillipaikalle tuulensuojan. Nyt tarkenee ja pystyy istumaan grillillä tuulisenakin päivänä. Aika hieno sanoisinko! Isä on taitava käsistään.

vuorenkilpi

Lähdin siinä taas, kuten aina, pihaa kiertämään ja löysin uuden tuttavuuden. Tuon vaaleanpunaisen pienen kukan. Sain tiedon että se on vuorenkilpi. :) Kaunis pieni kukka.

Punaviinimarjan kukat.

Vaikuttaa siltä, että olisi tulossa runsasmarjainen kesä, punaviinimarjan osalta. Pensaat täydessä runsaassa kukassa.
Voikukan kiehkurat. (kanattaa klikata isommaksi)

Tuo vaan oli niin hauskan näköinen läheltä, ja ihanan keltainen.

Tänään ollut taas hyvä päivä. Jaksoin töiden jälkeen ajella isän luokse. Porailimme kotiloiden kesäkotiin reiät kanteen. Luokassa olevat kotilot matkaavat oppilaiden kotiin kesän ajaksi, ja olen puuhastellut kotiloille kesäkotia. Istuimme kahvilla uudessa grillipaikassa ja nautin auringosta.

Kotiin tullessa intouduin vielä siivoamaan vaatekaappia, joka oli päässyt hurjaan kuntoon. Nyt taas mahtuu sisälle komeroon, eikä vain kynnykselle.

Nyt rauhotun katselemaan Housea ja sen jälkeen vielä LOST, jos silmät pysyvät auki.
Ja huomenna onkin jo perjantai! Ihanaa!

tiistai 18. toukokuuta 2010

Kesäillassa aistittua.

Rentukan aika.

Tänään ollut taas (ihanaa!) kuuma kesäinen päivä. Päivällä oli pilvessä, mutta ilmassa väreili lämpö ja kosteus. Sellainen "ennen ukkosta" tunnelma. Ukkosta ei kuitenkaan tullut, mutta mulle päänsärky kylläkin. Mutta en jäänyt sisälle makaamaan vaikka mieli tekikin. Piti lähteä jälleen Myllytilalle kuvaamaan. Ilta-auringossa kauniin lumoava paikka!

 Rentukan lempeä energia.

Kuten jo olen ennenkin maininnut, Myllytilaa ympyröi iso golf-kenttä. Siellä yritin puikkelehtia golffaajia häiritsemättä. Kyykin ojan penkassa ja toivoin etten mulskahda ojaan.


Elämän virta?

Huumaavia tuoksuja kukkivista puista.
Taustalla kosken kohina, lintujen laulu...ja vanha maalaistunnelma.
Kannatti taas mennä, vaikka päätä jyskyttääkin. Sai taas kauniita ja energiaa antavia kuvia itselleen.

Ja huomenna viikko onkin jo puolessa välissä. Niin se aika rientää!

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Talviturkin heitto!

Rantakausi aloitettu. 16.5.2010.
Samaisena päivänä heitimme myös talviturkit.
Ensin äiti...toisen piti jäädä rannalle kuvaamaan...
Sitten minä...

Vesi oli aika viileää, mutta pystyi kuitenkin muutamia vetoja ottamaan ja jopa uimaan, ei pelkästään kastautumaan. köllöttelimme rannalla, kahvia juoden ja eväitä syöden, nauttien lämpöisestä auringosta iholla. Haistellen kesän tuoksuja. Mä jaksoin hokea "Ihana kesä, Ihana tunnelma, Ihana olo!".

Makoilun jälkeen uusinta kierros uimaan. Sisukkaasti.

Lokkien tarkkailupaikka.

Kaksi lokkia tarkkailiu meitä, niillä olikin hyvät paikat. Taitavat perheenlisäystä suunnitella nuo kaksi.

Koivunlehdet jo isoja. On jo aikakin!

Janon sammuttaja, Inkivääriolut. Hyvää oli, maistoinkin ensimmäistä kertaa.

Mutta nyt se on alkanut, mun kesäkausi!

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Kesäinen päivä

Valkovuokon heteiden varjostukset.

Tänään on aivan upea ilma! Kesän voi jo haistaa ilmassa, niin lähellä se on. Aurinko paistanut aamusta saakka. Ulos mieleni tekevi. Sain idean pyytää valokuvausta harrastavaa ystävääni mukaan. Se kannatti, oli aivan ihana retki Piilolammille kuvaamaan. Eikä vain se kuvaaminen, vaan se ystävän kanssa vietetty aika.
Kevyesti saimme kolme tuntia kulumaan hitaasti liikkuen, kuvaten ja leväten ja jutellen.

Sinivuokon vieras.

Samalla tuli testattua jalkojani, miten ne nyt tällä hetkellä voivatkaan. Ja aika hyvältä vaikutti. Jaksoin jopa kiivetä näköalavuorelle maisemia katselemaan. Mutta sinne päästyämme, tarvitsin sitten hiukan pidemmän levon jaksaakseni taapertaa loppu kierros lammen ympäri.

Maisema näköalavuorelta.

Täällä ylhäällä istuimme ja juttelimme. Ihana tunnelma.
Sinisorsapariskunta nähty.

Olipas samalla virkistävää ja väsyttävää olla ulkoilmassa noin pitkään. Nyt pitäisi vielä jaksaa mennä fysioterapiaan. Se kyllä tekee hyvää tuon rämpimisen jälkeen, saa fysse palautella mun jalkoja. Mukavaa.
Roosanauha?

Tämä näytti mukavalta, kuin Roosanauhalta. Luonnonmukaisesti.


tiistai 11. toukokuuta 2010

pisaroita, pisaroita

Pisaroita, pisaroita.
Sateen jälkeen isän pihalla...kuljin ja löysin pisaroita.
Olen ikävä kyllä taas pahenemisvaiheen kourissa, mutta en kovin pahassa. Sen verran että työhön en kykene.
Jalat kyllä kantaa, toinen jalka läpsähtää maahan ja jalat on raskaat. Kiristävä vanne ilmaantuu rasituksessa rintakehälle ja puristaa, niin että hankaloittaa hengittämistä. Ei ole tunne mukava.
Rakkokin on jumissa, kuten koko muu kroppakin. Aivan, rakon lihaksetkin voivat krampata. Saa vatsalihaksilla ponnistella pari tippaa ulos, ja hätä helpottuu muutamaksi minuutiksi, ja sama uudelleen.
Lisäsin runsaasti lihasrelaksanttien määrää ja sain rakonkin pelittämään. Loppukroppa krampissa edelleen.

Karvalehden pikkupisarat.

Ja tämä unen määrä! Olen nukkunut muutamassa päivässä varmaan viikon tarpeet! Mutta, kroppa ottaa sen minkä vaatii, ja nyt se vaatii lepoa ja unta. No, ainakin olen sitä antanut.
Onneksi ei ole tämä pahis mennyt muuten päähän, eli ei huippaa ja tasapaino pitää, sen minkä jalkalihakset antaa. Joulukuisessa pahiksessa kun meni se tasapaino ja maailma pyöri ja kokoajan oksetti. Se oli kamalaa se.
Kuvaaja pisaran sisällä.

Nyt odottelen loppuviikoksi luvattua hellettä ja jos se saapuu ja kunto antaa periksi, liikahdan täältä kameran kanssa ulos! Työkaverini on innostunut kuvaamisesta minun ansiostani. Lupasin ottaa hänet mukaan kuvausreissulle. Mukavaa! Kuvaaminen tuo hyvää mieltä. Suosittelen kaikille!
Iso pisara.

Äitienpäiväkin oli, tuli ja meni. Sitä juhlistettiin oman äidin luona käymällä. 
Äiti oli valmistanut herkkua jos jonkilaista. Mahat pullollaan sieltä kotiin lähdettiin.
Kun äitienpäivä muodostuikin naisten kokoontumiseksi, äiti, sisko ja mä (kaikki miespuoliset jäivät kotiin), Tuli tietenkin parannettua maailmaa oikein urakalla. Muutama kyynelkin tuli vuodatettua, hyvässä tervehdyttävässä hengessä.

Mitä me ihmiset olisimme ilman läheisiämme? Tyhjiä yksinäisiä kuoria. Tarvitsemme toinen toistamme, niin hyvässä kuin pahassa.

Siis kaikille, pitäkää huoli läheisitänne, antakaa heille kuuluva arvo nyt, ei sitten kun on liian myöhäistä.



sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Lupaus

Lupaus, koivu antaa lupauksen, vihreyden saapumisesta. Olin hyvin iloinen bongattua tuon hennon viherryksen koivussa! Tästä tämä vain voi parantua.
Itiöpusu.

Metsän siimeksessä on kevättä rinnoissa, itiöilläkin.
Sammakoista nyt puhumattakaan! Lammikko oli täynnänsä puuhissa olevia sammakoita. Olivat hiukan vikkeliä, oli vaikea saada hyvää kuvaa. Tässä eräs tyytyi mua mulkoilemaan, sain jonkinlaisen kuvan. Hiukan huonolaatuinen.
Se on sinivuokko!
...meitä oli enemmänkin !

Nyt kaikki liikkeelle ja kevättä bongaamaan!

lauantai 1. toukokuuta 2010

Wappuna bongattua

Vesipisarat piilosilla.

Tänään oli sitten vappu. Aamupäivällä siskon ja miehensä ja äipän kanssa Hesessä syömässä. Sieltä nokka kohti Riksua ja veljen luokse kyläilemään. Pihamaalla kierrellessä tuli bongattua kaikkea kaunista. Tässä yllä vesipisarat olivat piilosilla.

Sammaleen herkkyytä.

Nuo vaan ovat niin kauniita. Kuin herkkää pitsiä.

Mitäpä tähän lisäämään?

Lempeys...sana joka tästä kuvasta tulee mieleen. Lempeys...ja rauha.