perjantai 30. huhtikuuta 2010

Parvekkeella vihertää.

Vihertää.

Laitoin reilu viikko sitten siemeniä multaan ja kastelin päivittäin. Ja kas! jo vihertää!
Viime vuonnakin pääsin tähän vaiheeseen, kunnes ne alut nuukahtivat. Mutta en kyllä tehnyt harvennusta. Näille teen harvennuksen, niin eivät ime toisiltaan elinvoimaa.

Hauskaa Wappua!

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

kuu möllöttää.

Kuu

Viime yönä kuu valaisi kirkkaasti. En saanut nukuttua, nousin ylös, kaivoin kameran ja aloitin uuden projektin. Opettelen kamerasta lisää ominaisuuksia ja käsisäätöjä. Tässä yksi viimeöinen harjoutuskappale. En vielä koskaan ole saanut otettua kuusta tuollaista kuvaa, missä näkyy kuun kraatteritkin. Jos ensi yönä mollottaa vielä kirkkaalla taivaalla, jatkan harjoittelua kameran kanssa.
Nukkuminen on yliarvostettua puuhaa...:)

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Maggara!

Maggara!

Nyt se on aloitettu, grillikausi. Kevään/kesän eka maggara maistuu aina niin makoisalta. Herkkua, niin herkkua. Nams! Olimme siis jälleen työsuhderannalla. Missäs muuallakaan.

Vesi...se kiehtoo aina. Oli järvi jo lähes kokonaan auki. Kauempana näkyi vielä aavistus jäätä. Mutta pääsääntöisesti vesi liikkui jo vapaana. Vesi...oli jo kutsuvan näköinen, mutta jäätävän kylmää, joten...odotellaan edelleen sinne pulahdusta.

Pikku tirppi liikkui rannan tuntumassa, hääriskellen.

Kuivahtanut kasvi...ja jotain oranssia. Lehdeksi sitä ensin luulin, kunnes huomasin pientä liikettä..Se onkin perhonen. Huonolla bilsalla arvioin tuon olevan ritariperhonen???

Se mulle siinä siipiään levitteli. Kun lähdin pois, se siipensä sulki. Kiitos esittelystä.
Oli mukava kevätpäivä rannalla. Hyvässä seurassa ja hyvässä säässä.

Tästä on hyvä jatkaa!

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Elämän alkuja

Mikä tämä on? Se ken tietää, tiedon jakakoon. :)
Vuokon lehden auki rullaus on alkanut. Äitienpäivä lähestyy, täytyy valmistautua.
Tässä jo pidemmälle auennut.
Minimaailmaan sukellus, sammaleen keskelle.

Tuulisesta päivästä huolimatta...lähdin kameran kanssa liikkeelle. Paistoi sentään aurinko iltapäivällä. Aamu oli sateinen.

Nyt hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Työpäivä, ja molskahduksia ja leskenlehtiä.

Molskahduksia.

Tänään meillä oli työn puolesta suunnittelupäivä. Kävimme lävitse ensi vuoden kouluvuotta. Mitä juhlia, tapahtumia ym. tulemme järjestämään. Työpäivä oli lähinnä rentoa oloa ja siinä sivussa suunnittelua.
Tauoilla kävelin ympäristössä. Työkaverit heittelivät kiviä jäälle ja mä intouduin kuvaamaan molskahduksia. Meillä oli hauskaa.
Leskenlehti ja kärpänen.

Löysin myös kevään ensimmäisen leskenlehden. Niitä jo jonkin aikaa olen etsinytkin. Mutta viimein niitä tuosta lammen vierestä bongasin. Kärpänenkään ei häiriintynyt, vaikka siinä pitkään kuvasin.
Viereisessä kukassa pörräsi toisenlainen pörriäinen, joka sekään ei hämääntynyt kamerasta. Jatkoi vaan puuhiaan innokkaana kukalla. Kevät se on pörriäisilläkin.

Nyt sitten käyn nauttimaan loppuviikonlopusta. Huomenna täysvapaa ja maanantaina tiukka työviikko työparin ollessa kuntoutuksessa.

Ihania aurinkoisia päiviä kaikille!

torstai 15. huhtikuuta 2010

Kastraation aika.

Eläinlääkärin vastaanotolla.

Minin pissi on jo useamman viikon ajan lemahtanut todella väkevälle. Tietää sitä, että on aika kastraatiolle, eli pallien poistolle. Hormoonit hyrrää jo lujaa. Tänään Mini onkin 9kk.
Mini oli erittäin hiljainen. Koko automatkalla ei päästänyt ääntänkään, ei yhtäkään naukaisua. Oli todella peloissaan. Villikissa joka sisällä edelleen asuu, tuli tällä tavalla näkyville. Ei myöskään eläinlääkärin vastaanotolla päästänyt ääntäkään, ei unipiikkiä saadessaan...eikä tutkittaessa. Yksi tapa villikissalla selviytyä, olla mahdollisimman huomaamaton. Mihinkä ne ekat pentuviikot villikissana koskaan häipyisivät. Täysin kesyhän tuo kotioloissa on. Mutta vieraalla maaperällä on poikkeavaa käytöstä.
Kotona, unten mailla.

Leikkaus sujui hyvin ja nyt ollaan kotosalla...unta piisaa. Jouduttiin antamaan hiukan isompi annos unta antavaa, sillä Mini oli niin peloissaan että eritti adrenaliinia runsaasti, ja keho pystyi taistelemaan unta vastaan pitkään. Nyt unta piisaakin sitten tälle illalle.
Liikahdettu.
Mini horjahteli pois boksista, käveli pojan huoneen matolle ja nukahti. Kävin nostamassa hellästi sen pyyhkeiden päälle, siistin alle tulleet pissat, ja asettelin lopuksi pyyhkeen alle lämpöiseen. Nyt seuraillaan kuinka herääminen jatkuu.

Valitusvirren jatko-osa 5?
Olin yhteydessä omaan MS-hoitsuuni sairaalassa. Muistutus on nyt perillä ja Neurologini käynyt asian tiimoilta esimiehensä juttusilla. Kirjallista vastinetta mulle ei ole vielä tullut. Mutta ensi tiedon mukaan, HÄN kieltäytyy jatkossa hoitamasta minua. No, ajattelin, kerrankin, ekan kerran olemme samalla aaltopituudella. Minäkään EN halua olla hänen potilas. Mutta voitte kuvitella kuinka HerraYliJumalaYlilääkäri on kiehunut, kun minä pieni avuton potilas uskalsin nostaa pääni?
Hän oli yrittänyt siirtää mut toiselle lääkärille (jossa olisi menty ojasta allikkoon), mutta oma hoitsuni, joka on aivan ihana, siis potilaan asialla. Tiesi kenelle haluan ja sai minut siirrettyä minulle ennestään tutulle lääkärille. Ei tarvitse koko hoitosuhdetta alkaa alusta. On jo tuttuus pohjalla.
Lääkekin on nyt vaihdettu. Siirryin Rebifin lopetuksen jälkeen Copaxoneen, joka on kyllä siinä määrin inhottavampi, että se pistelläänkin sitten joka päivä. Ja se tekee kipeää, Rebif ei sattunut.
Mutta, jos muista sivuoireista pääsen, niin enköhän tämän kestä!

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Paljon nähnyt, ajan patinoima.

Nalle-Sisu.

Tuo auto on nähnyt paljon muailmaa. Se on kiertänyt Eurooppaa ympäriinsä, sitä on korjattu ojanpientareilla, se on antanut yösijaa. Se on tunnelmallinen, ollut. Nyt se on matkansa päässä? Hiukan surullisen oloinen...mutta me jotka tuon tunnemme (puhun siitä kuin elävästä olennosta), tiedämme että tuo pitää sisällään monia muistoja, matkoja, tunnelmia...Fiilistely-auto. Auto jolla on lähes sielu...noo, ei ehkä...tai en tiiä?
Yksityiskohta.

Tarkempaa tutkimusta auton vierellä. Aja patinoima on.

Outoa taidetta?
Kanto, jossa puun piikit pystyssä. Siihen laskeutuneet lehdet. Yhdessä, taidetta.

Rudolf-Rutikka-Rude

Kissakin nautiskeli auringosta, yritti olla mua piilossa, mutta ei onnistunut. Kameran linssi sen isän terassilta löysi.


lauantai 10. huhtikuuta 2010

Joutsenien perässä.

Kytäjän pellot muuttuneet järviksi.

Viimeinkin! Siis löysin nuo joutsenet. Tosin vain 2kpl, ja nekin todella kaukana, ei tsuumit kamerassa riittäneet tarkkaan kuvaamiseen. Mutta todistettavasti ole siis nähnyt nyt ekat joutsenet. :)
 Lokki ja joutsenet.

Laitoin tsuumin äärirajoille ja sitten vielä koneella rajasin, tuon tarkemmaksi ja lähemmäksi en saanut kaunokaisia. Mutta siinä ne on. Kauniin kauniit ja ylväät linnut.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Sumuiset maisemat

Golf-kentän laidalla.

Sumuinen aamupäivä. Ajelin tuohon Golf-kentälle, joka sijaitsee Vaiveron Myllytilan vieressä.
Tuo vesimäärä tulee Vantaanjoesta, joka tuossa kohden on kapea. Tulvii yli, niin että näyttää lammelta.
Mukava sumuinen tunnelma.
 Samainen koski, erilaisessa asussa. Viimeksi paikka tulvi lunta, kun siellä lahkeet märkinä rämmin. Nytkin sain lahkeet ja kengät märiksi, vaikka römåiä ei tarvinnutkaan. Mutta kosteaa ja märkää on. Joki tulee yli äyräiden. Taidan tuota käydäkkin seurailemassa nyt aktiivisemmin.

Sorsabongaus usvan seasta.

Tein sorsabongauksen sumun seasta, taitaa olla kyseessä sinisorsat?


Monen lajin illallinen ja hyvä seura.

Pääsiäisateria äidin luona.

Kokoonnuimme isommalla porukalla äidin luokse iltaa viettämään. Söimme herkullisen aterian, lisukkeineen ja jälkiruokineen. Äiti oli valmistanut herkullisen ruuan, kalaa, perunaa ja kasvispataa kasviksien kera. Jälkiruuoaksi mämmiä ja tiramisu-kakkua. Tosin pohdimme söimmekö itseasiassa sokerin mämmillä vai mämmin sokerilla? Tuota sokeria ja kermaa kun piti laittaa riittävästi, että sai sen syötyä. No ei, ei se niin pahaa ollut, mutta ei kyllä ykkösherkkuakaan. Mutta kerran vuodessa on mämmiä syötävä! Kaikkien!
Tiramisu-kakku jätti suuhun herkullisen maun. Maha oli todellakin täynnä ja hyvä mieli, kun vietti hetken tärkeiden ihmisten parissa. 
Pelihetki

Kun olimme hetken levänneet rupatellen olkkarissa vatsojamme sulatellen. Kaivoimme äidin säästämät lapsuutemme pelit esille. Tällä kertaa pelivuoroon pääsivät muistipeli ja sanaristikko-peli.
Muistipeliin saimme uppoamaan pari tuntia...kevyesti. Ja hauskaa riitti, ihan sekopoppoo oli taas koolla. Että mä tykkään!
Pelasimme vielä sen päätteeksi lasten sanaristikko-peliä, luulisi olevan helppo nakki? No juu, mutta ei meille. Saimme aikaiseksi uskomattomia sanan väännöksiä, pidennyksiä ja taivutuksia. Toisinaan piti pitää äänestyshetki, että onko sellainen sana edes olemassa? Välillä google lauloi ja etsimme että onko sitä sanaa vai ei? Naurua piisasi! Kuten oja, tarpoja, tarpojat, tarpojatko...olisi tuo sana kenties kasvanut edelleen, mutta pelilauta loppui kesken.
Kylläpä olinkin taas kaivannut nauruterapia-iltaa. Tosin, edellispäivänä olimme vielä isommalla poppoolla tädin syntymäpäivillä, eikä sekään kovin vakavassa hengessä mennyt.
Tähän pääsiäislomaan on mahtunut ihan mahdottomasti naurua!

Kyllä tekee hyvää nauraa ja olla vaan.

perjantai 2. huhtikuuta 2010

kaarnan kauneus

Kaarnan sisäpintaa.

Yhdellä kävelylenkillä löysin kaarnaa revittynä puista, noukin muutaman talteen. Koko talven ne ovat parvekkeella olleet. Tänään istahdin parvekkeelle tarkoituksena käydä lueskelemaan. Kamera oli mukana ja aloinkin tutkailla tuota kaarnaa lähemmin.
Matojen mönkimät jäljet selkeästi näkyvillä Aika kaunis?

Mini
Kuvailin siinä sitten kaikkea muutakin. Kissatkin taas pääsivät linssin etsimeen. Tässä Mini, ei enää ihan niin pieni.

Innokkaat kirjan lukijat, Toffo ja Mini.
Jokin hyvä tuoksu oli kirjan kannessa...nuusk nuusk.

Pesuhetki auringossa

Kissatkin taitavat pitää tästä vuodenajasta, ainakin ne rentoutuvat mielellään lämpöisellä parvekkeella.

torstai 1. huhtikuuta 2010

kevät on täällä taas!

Oja tulvii jo.

Toivon mukaan tulva ei ylly samanlaiseksi kuin muutamia vuosia sitten. Isän luokse ei silloin päässyt kuin kahlaamalla. Oli vesi tukkinut ajotiet täysin. Tuo kuvassa näkyvä talo ei ole isäni talo, olen vain kuvannut isän talolta siihen suuntaan. Isän talo on kumpareen päällä, ja sinä keväänä se oli täysin saarrettu jokapuolelta vedellä. Traktorilla sieltä isää ja muita haettiin...oli se aika hurjaa. Mutta onneksi talo oli sillä kumpareella, sisälle ei tullut vakavia kosteusvaurioita.
Krookukset!
Kävelin takapihalle kurkistamaan, ja kas! Siellähän jo krookukset päätään esille työntävät, se oli aika riemullinen hetki! Ihanaa! Kevät on totta!
 Kinder, laina-autoni, käytössä edelleen.

Niin, tossa se edelleen on. Ei oma ole valmis vieläkään...huh huh. 4kk täytyy nyt 4.4.10...kyllä on ison palaverin paikka kun menen omaani hakemaan.

Valitusvirren osa 4...
Yhden riemuvoiton, työvoiton sain tällä viikolla.
MS-hoitajani yritti todella kovin saada neurologiani ymmärtämään, että haluan todellakin lopettaa Rebifin käytön...ei onnistunut, vaikka kuinka yritti. Tuloksetta. Lopulta hän antoi mulle neurologini suoran numeron, sanoi että silloin on puhelintunnin aika. Soita itse vielä ja yritä, josko se sitten irtoaa se toisen lääkkeen resepti.
No, soitin sitten. Ja aikamoisen selittelyn jälkeen...sain hänet taipumaan ja ymmärtämään, että en jaksa enää näiden Rebifin sivuoireiden kanssa! Rytmihäiriöt, lihaskivut, pistoksen jälkeinen horkka, voimakas väsymys, päänsärky ja jalkojen voimakas painon tunne.
Lopulta hän taipui "enhän tietenkään voi pakottaa teitä jatkamaan hoitoa...". No et niin, mutta en ole siis hoitoa lopettamassa, vaan vaihtamassa lääkettä! Nyt sitten ensi viikolla aloitan uuden lääkkeen kanssa. Siirryn Rebifistä Copaxoneen. Rebifiä pisteltiin nahkaan kolmesti viikossa, Copaa pistelläänkin sitten joka päivä. Se on iso miinus, mutta jos saan tällä tavalla siivun vanhaa elämääni takaisin, on se pieni hinta!

Juuri nyt voin hyvin, ihana kevät!