perjantai 26. helmikuuta 2010

Puuhastelua kotosalla.

Uusi jenkkikaappi!

Muutin tänne tähän asuntoon reilu vuosi sitten. Silloin jo puhuttiin uudesta jääkaapista. Se aina vain jäi...sitten aloin isännöitsijää jo hiukan pommittaa...ja asia eteni vähän, viime kesänä.
Nyt talven aikana muistuttelin taas asiasta ja tänään se uusi sitten tuli!
En saanut toivomaani jääkaappipakastin yhdistelmää, mutta olen erittäin onnellinen tuosta jenkkikaapista! Ihanaa! On edes pieni pakastinosa. Edellisessä oli vain pakastinlokero ja se ei edes toiminut.

Piti kyllä ihan ite sitten purkaa alakaappi irti, mutta toki sen osaan ja teinkin.
Ja sitten naapurin/ystävän avulla saimme sen paikalleen nostettua.
Kyllä nyt kelpaa!


Kävin sitten myös JYSK:in avajaisissa eilen...ja uudelleen tänään. Matkaan on parissa päivässä sieltä tarttunut kenkätelineet jotka myös tänään kasasin. Siistiytyi heti eteinen, mutta eteisproggis kesken edelleen, tulossa viel penkkiä ja hyllykköä samaa sarjaa.


Uusia tyynyjä tullut ostettua iso kassillinen, ja lakanoita...kelpaa illalla tämänpäivän aherruksen jälkeen suihkunraikkaana kellahtaa uusille puhtaille lakanoille ja ihanille pehmeille tyynyille.

Huomiseksi jää vielä toimistotuolin kasaaminen, ei ole enää puhtia siihen. Ehtii sen huomennakin.
Kiitos ihanalle äidille ihanasta tuolista ja aamullisesta kuuntelusta, tiiän että täällä käyt lukees, ja kiitin jo livenäkin. Muiskis!

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Luminen maailma


Bon appetit, lumi on katettu!



Keinu ei kestänyt lumen painoa...

Keinulauta ilman keinujia.


Ketun kulkureitti.


Lunta miehen mitan verran.

Tänään aurinko houkutti ensin parvekkeelle kuvaamaan pihan maisemia, sen jälkeen lähdin isän luokse lumenmäärää ihmettelemään.

Olen kyllä sitä mieltä, että lumen tulo saa jo riittää. Nyt on nautittu talvesta, olisi aika kevään saapua pikkuhiljaa.
Kuinkahan pahat tulvat tulevt kun lumet sulavat?

perjantai 19. helmikuuta 2010

MRI-kuvaus

 
MRI
Tuosta ovesta sisään tänään astelin, jälleen. Oli jo kolmas kerta kun kävin magneettikuvauksessa.
Nyt vain alussa oli hieman hankaluuksia, konetta jouduttiin huoltamaan, ja ajat olivat 1h 45min myöhässä.
Mutta jaksoin sen odotella...ja mua mukavasti huomioitiin odotellessa.
En tällä kertaa ollut menossa tavalliseen talon omaan magneettiin, vaan rekkaan joka pihalla odotti.
Se on hiukan erilainen kone kuin sairaalan oma. Pidin enemmän tuosta rekan koneesta.


 
MRI-laite.
Kysyin luvan että saanko ottaa laitteesta kuvan, vai onko se "valtionsalaisuus". Sain ottaa.
Tuolla sitä tuli maattua.

Multa kuvattiin sekä pää että koko selkäydin lantioon saakka.
Pää on ollut plakeista (tulehduksista) vapaa tähän saakka. Ja näin näytti olevan nytkin. Tosin tuo kuvaaja ei voi sadalla varmuudella niitä tulkita, ne tulkitsee sitten neurologit ja röntgenlääkärit tarkalla silmällä ja isoilla näytöillä. Nyt tutkimme kuvaa siis läppärin näytön kokoiselta ruudulta. Ne pienen pienet plakit eivät välttämättä näykkään siinä.

Selkäytimessä ennen olleet isot plakit olivat hävinneet. Huips! Selkäydin näytti terveen ihmisen selkäytimeltä. WAU! Mikä fiilis!

Nyt jäi sitten ihmetyksen aiheeksi, mistä mun pahikset sitten oikein tulee?
Jos tauti kerran on Remissiossa? 
Kuulen tarkemman selvityksen asiaan neurologin vastaanotolla viikon päästä. Siihen mennessä ne kuvatkin ovat tarkkasilmäiset neurologit jo ehtineet lausua.

Mutta olipas kiva!

torstai 18. helmikuuta 2010

Pitkin seiniä...ja koruja kans.

Mini päätti sitten jälleen riehua. Nyt olin kameran kanssa valmiina!
Se rakastaa kiivetä tuota pitkin, kiellettyä se on...mutta eipä Mini siitä piittaa!
Joskus yöllä herään kun Mini on tuolla aivan ylhäällä roikkumassa ja mouruaa...Mukava kaveri? Eiks ookkin?

Tein kaulaan muinaisketjun ja liitin siihen papukaijalukolla vihreän lasisen sydämen. Tuo on helppo napsasta pois ja pitää ilman riipusta tai laittaa toisenlainen riipus tilalle.
Oili-ketju.

Tässä viimeisin valmis ketju. Oili-ketju.
Tuolle teen vielä kaveriksi kaulaan ketjun.
Tämä ei ole vielä käynyt rummussa, joten kun kuvaa klikkaa isommaksi, näkyy hopeassa työkalun jälkiä. Ne rummussa häviävät ja hopea kirkastuu.

Mihin mä vielä joudun tän innon kanssa? Konkurssiin?

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Nälkä kasvaa syödessä...

Tässä mun henkilökohtainen kotona oleva koruverstas.
Pikkuhiljaa on tullut hankittua tarvikkeita kurssin aikana, jotta kurssin loputtua voin jatkaa harrastusta kotosalla.
Tuossa on tänään saapunut korusaha ja sahanterät.
Sivuleikkurit, kahdet pihdit ja pyöröpihdit, Hopeaa veivattuna ja sahausta odottamassa, valmiita lenksuja odottamassa ketjuksi vääntöä. Steariinia sahanterää varten. Luistaa paremmin kun hieraisee sitä välillä sahanterään, sahaaminen käy helpommin.
Tuossa myös mukana lasihelmiä, joista olisi tarkoitus jotain keksiä.

Valokuvaaminen on jäänyt vähemmälle, nyt on korun väkerrys vienyt ison osan, mutta vieköön, kuvaamaan pääsee aina, kursseja on harvemmin.

Huh, huh...hiki tuli kun jouduin tuon sahauspukin sahaamaan poikki, oli mittasuhteet hiukan pielessä. Pukki osa oli liian korkea ja liian kaukana etuosasta. Joten sahasin sen poikki, siirsin edemmäs ja nyt se on sopivalla kohdalla. Kyllä sitä osaa kaikenlaista kun vain rohkeasti ryhtyy toimeen.

Kunpa vain olis rahaa niin  paljon, kuin olisi koruja valmistettavana..tai siis mitä kaikkea sitä haluaisi oppia ja tehdä.

Eilen aloitin Oili-ketjun tekemisen. Uusi aluevaltaus jälleen.
Tämä kuva ei ole hyvä, mutta jotain selvää siitä ehkä saa.
 
Tuossa on siis kaksi pientä lenksua, ja kolme isoa lenksua ristikkäin toistensa kanssa...siitä sitten tulee Oili-ketju.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Tarvikepussukka

Tänään tartuin kiinni ompelukoneeseen.
Mulle tulee tällaisia ihmekohtauksia aina välillä. Nyt ryntäsin vaatekomeroon ja kaivoin esille pojan räjähtäneet farkut ja uusiokäytin ne penaaliksi.
Tuohon penaaliin mahtuu mukavasti tarvikkeet mitä tarvitsen korukurssille mukaan.
Kaikki pihdit. Hopea ja keskeneräiset korut, sekä myös lasihelmet, joita seuraavalla kerralla aion hyödyntää.

Ompeleminen ei kuulu mun vahvoihin lajeihin, mutta sain aikaiseksi kuitenkin penaalin.

Huomenna menen hakemaan silmälasini, kahdet itseasiassa. Toiset tulevat arkikäyttöön, tavallisiin tilanteisiin. Toiset lasit ovatkin sitten lukulasit/tarkkaan työhön.
Jospa näkisin hieman paremmin lukea ja näpertää.

Mitä muuta kuuluu?
Ihan hyvää..kevättä kohden, kevättä kohden...

Olen menossa alkavan viikon perjantaina uusiin magneettikuviin.
Kuvataan selkäydin ja pää. Saan maata putkessa aika kauan. Ja on kaikenlisäksi rekka, ei se tuttu putki röntgen-osastolla. Se ei ole kovin ahdas, mutta tuo rekan putki on ahtaampi.
Onneksi en ole ahtaanpaikankammoinen, voisi tulla muuten ahdistava parituntinen.

Mulla suunnitellaan lääkityksen vaihdosta. Ei tunnu olevan riittävä teho nykyisellä hidastavalla lääkkeellä.
Uuteen lääkkeeseen siirtyessä täytyy ottaa uudet MRI-kuvat.
On jotain mihin sitten verrata, jos tulee tarve.

Tässä tällä kertaa...palataan taas!

Ja kaikille hyvää ystävänpäivää!

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Hylättynä

Hylätty, sivuun heitetty, lumen mukana aurattu polkupyörä.
Se on tainnut viimeisen etappinsa löytää?
Nököttääköhän se tuossa vielä kun  lumet sulaa? Lumi häviää ja fillari nökättää nurtsilla?
Täytyypä seurailla fillarin kohtaloa.
Jääpuikot, ne tunkee esiin nyt jokapaikassa. Kattojen, parvekkeiden, liikennemerkkien, aitojen ja puiden jne...roikkuvat jääpuikot kaunistavat rumankin esineen. Ei liikennemerkki kaunis ole sinällään, mutta jääpuikot saivat mun huomion siihen kiinnittymään.
Ja löysin pakastettuja omenoita. Nuo ihan varmasti ovat tuoreeltaan pakastettuja. Kun ovat puuhun kiinni jääneet, ja vielä säilyttäneet punaisen värinsäkin!
Ihan tässä lähellä, on vanha talo, ja sen pihalla tuo...joku tönötin.
Talo on niiltä ajoilta kun Hyvinkää on perustettu, on jäänne vanhaa, keskellä kerrostaloja ja nykyaikaa.

Tänään siis ollut hyvä päivä. Aurinko sai tossut taas liikkeelle ja heti kun mollukka näyttäytyy, tuntuu kuin latautuisin energiasta. Kännykät tungetaan pistokkeeseen latautumaan, mut voi tökätä aurinkoon latautumaan.
Virtaa tulee heti.


keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Se on nyt helmikuu.

 
Aurinko kultaa lumiset puut.
Lähdin naapurini, hyvän ystäväni kanssa kävelylle metsään. Me kaksi hidasta taapertajaa. Mukana koira, kamera ja tälä kertaa myös juttuseura. Ystäväni piteli kiinni koirasta kun kuvailin, sain näin kummankin käden käyttöön. 

                                              Aurinko näytti kauniilta paistaessaan lumen läpi.

Saavuimme jälleen tuon samaisen puron luokse, missä viimeksi kuvailin sinisen hetken aikaan. Nyt lähdin liikkeelle aurinkoisella säällä,  mutta tuo puro on niin syvällä metsässä, että sieltä ei saa aurinkoisia kuvia. Mutta kuvien sävy on nyt erilainen.
Tässä kuvassa näkyy tuosta vedes heijastuksesta, että sää oli aurinkoinen.
Vielä joukkoon yksi yksityiskohta rauhallisesta purosta.

Mulla on menossa mukavan rauhallinen ja seesteinen hetki elämässä.
On tapahtunut paljon pieniä mukavia asioita. Ei mitään isoa, mutta sellaisia että on hyvä olo.
Elämän pienet arjen ihmeet ja sattumat osuneet kohdilleen.
Kiitos.

Nyt vain kevättä kohden...