sunnuntai 31. tammikuuta 2010

kuningasketju valmiina ja muutakin.

 
 No mä sen sitten väsäsin samantien valmiiksi...
Sitten taas tiistain kurssilla mietin että mitäs sitten tekisin?
heh, murheet on aika mukavia, tällä hetkellä. :)
Tässä siis kuva nyt korjatusta kuningasketjusta, siitä minkä yöllä tein valmiiksi. Aamulla huomasin virheen keskellä ketjua, ja eikun ketju poikki ja korjaamaan. Nyt se on virheetön tekniikaltaan.
Vielä kun pääsee rumpuun pyörimään, se kirkastuu ja hioutuu.



 
Tässä muinaisketju joka eilen kävi myllyssä pyörimässä ja kirkastui ja hioutui.

 
Ja viimeisenä kuningasketju-korvakorut, jotka väsäsin lopuista lenksuista mitä jäi yli.
Mitään ei hopeasta hukkaan heitetä!


lauantai 30. tammikuuta 2010

kirkossa

 
 Kirkossa.

Tämänpäivän ohjelmaan kuului kirkossa käynti, serkkuni sai kolmannen pojan ja tänään oli Emilin siunaustilaisuus kirkolla....ei älkää pelästykö, ei siis ole kuollut. Kun käyttää tuota sanaa "siunaus-tilaisuus", monet yhdistävät sen kuolemaan. Ymmärrettävää, koska yleensä vain vainajat siunataan.
Itse kuulun adventiiseurakuntaan, jossa ei ole lapsikastetta, vaan lapset siunataan kirkossa ja siinä tilaisuudessa seurakunnalle ilmoitetaan uuden lapsen nimi.
Sitä voisi kutsua yös nimenanto-tilaisuudeksi.

  
laulettiinkin, vaikkakaan mun äänellä ei.
Mutta laulunsanoja tuli seurattua kirjasta.
  
 Valaistus on kaunis. Kuvailin sinne ja tänne, ja lamputkin pääsivät kuvaan.
Seuraava kuva alla....menin ystäväni luokse toisen ystäväni kanssa...

 
......ja siirryimme hopeakorujen maailmaan.
Ystäväni ei ole päässyt mukaan kahdelle ekalle kurssikerralle, ja toinen ystäväni taas harrastaa koruja ihan puolitosissaan, tai tosissaan...hänen luotaan löytyi kaikki tarvittavat välineet, ja näin saimme ystäväni päivitettyä ajan tasalle ja hänkin pääsee ekaa muinaisketjuaan väsäämään.

Mukava päivä!

Nyt itse istahdan alas, ja aloitan tai siis jatkan kuningasketjun tekoa. Sain nimittäin ostettu hopeaa lisää...jee!!

perjantai 29. tammikuuta 2010

testi, uusi tekstieditori.


Tämä on nyt testausta...hiukan muuttuneet toiminnot.
Autoin tuossa ystävääni aloittamaan bloggauksen ja samalla huomasin asetuksissa tapahtuneita muutoksi. Joten nyt testailen näitä ominaisuuksia.
Teksti on ihan höpönlöppöä...mut tä onkin vain testilähetys.

Paneudun asiaan paremmalla ajalla...nyt odottaa pyykit kuivumaan pääsy.

Kuvaan pääsi Mini.


tiistai 26. tammikuuta 2010

kuningasketju


Kuningasketjun aloitus.

Mulle jäi hiukan hopeaa jäljelle muinaisketjusta, enkä jaksanut odottaa vielä viikkoa seuraavaan kertaan, vaan itseopiskelin netin avulla kuningasketjun aloituksen.
Tuon verran sain väkerrettyä, ja loppui lenksut. Nyt on pakko odottaa sitten sitä seuraavaa kurssi-iltaa, että saa ostettua hopeaa lisää.

Tuo ketju aloitetaan ihan samalla tekniikalla kuin muinaisketju, välillä vain kiepsautetaan ja pujotellaan eri väliköstä. Haastavampaa ja hitaampaa, mutta ei suinkaan mahdotonta.

Nyt seuraavalla kurssikerralla olen jo askeleen edellä muita oman itseopiskelun avulla ja pääsen väkertämään samantien.

Miten niin koukussa?

maanantai 25. tammikuuta 2010

Pimeitä kuvia


Mustavalko


Samainen kuva luonnollisessa värissään. Tuossa katulampun loisteessa. Hiljalleen lunta sateli...aika kiva fiilis.
Paitsi että sormet oli umpijäässä ja koira ryki toiseen suuntaan...onneksi oli kolmijalka mukana. Sain taas lisää hullun leimaa otsaani tuolla liikkuessani. Mut ihan sama. :)

Ihan kaunista tuolla ulkona on, ja tiiän että olis kaduttanut tän talven jälkeen jos en olis käynyt yhtään yökuvaamassa ja tota tunnelmaa tallentamassa.


Tää huurrekuja on luonnossa tosi vaikuttavan näköinen.

Kotiin tultaessa sormia särki! e jäätyivät ihan kunnolla, tungin lämpöisen veden alle ja lämmittelin niitä, se teki kipeää.

Mutta nyt taas sormet liikkuu. :)

lauantai 23. tammikuuta 2010

Katsoin ylös.


Sininen taivas, pitkästä aikaa. Sitä onkin kaivattu!

Maisemat ulkona ovat olleet kauniit, mutta pilvisyys selkeästi tunkee läpi, omaan mielialaan.
Tänään aurinko taas näyttäytyi ja sain tossut kohti metsää.
Kaunista oli, nuo kuvat eivät juurikaan kerro siitä, kuinka kaunista oli.
Mutta jokainen joka tarpoo metsissä, tietää mistä puhun.

Lähdin aamukävelylle...ja sen jälkeen olen siivonnuyt ja leiponut, tunnin kuluttua saapuu vieraita, pojan 17-vuotissynttäreitä juhlistamaan.
Niin, nyt nuorempikin lähentelee virallista aikuisikää. Vuosi täysikäisyyteen enää jäljellä.
Mihin se aika meni?


torstai 21. tammikuuta 2010

ensimmäinen valmiina


Muinaisketju

Siinä se nyt on. Ensimmäinen omatekemä ketjuni.
Alusta loppuun saakka omin pienin kätösin. On tyytyväinen olo!
Mitäs mä nyt sitten teen puolitoista viikkoa? Ennen seuraavaa kurssi-iltaa?
Silloin opetellaan kuningasketjun tekemistä...sama tekniikka, muutamalla venksauksella.

Onpa mukava pitää ranteessa tuota omatekemää ketjua.
Olen koukussa. :)

tiistai 19. tammikuuta 2010

Muinaisketju


Aloitin tänään kansalaisopistolla hopeaketju-kurssin.
Ekan tunnin aiheena oli perusteet ja hopealangan veivaaminen sukkapuikolle (ei niin helppoa kuin luulisi), ja sen jälkeen sahata lenkki kerrallaan...siinä meni aikaa.
Tuossa pussissa on ekan kolmen tunnin tulos. Veivatut ja sahatut hopealenksut. Iha ite tehtyinä.
Nyt ne pitäisi kahden pihdin avulla väsätä muinaisketjuksi.
Haasteellinen homma näille tunnottomille sormille, mutta onhan tässä tullut kaikkea väsäiltyä, kyllä tuokin onnistuu.

Mulla on sellainen kutina, että tähän jään koukkuun, pahasti.
Lompakko saattaa keventyä entisestään, mutta ainakin hienomotoriikka saa harjoitusta ja se on tarpeen!

Ja mitähän muuta olis tapahtunut?
Noo, auto on edelleen palon jäljiltä korjattavana, olen siis autoton. Plääh!
On monta mutkaa ollut matkassa ja tuskaisa taival ilman autoa. Mutta kaikki on kuitenkin järjestynyt, joten ei hätää.

Ostin myös hienon hierontalaitteen, saa selän ja hartioiden patoutumat kyytiä!
Sen kanssa on mukava istuskella telkkua katsoessa ja selkä hieroutuu...
Niin ja fakiirin mattokin on kotiin ilmaantunut. Sen päällä on hieronnan jälkeen mukava maata, uni on taattu!

Tässä tällä kertaa...kaikenlaista...
Kuvaa laitan tulemaan kun ketju on valmis.


lauantai 9. tammikuuta 2010

Halo


Halot kuvattuna kotiparvekkeeltani.

Olen viettänyt tänään siivouspäivää, roudannut peitot ja tyynyt ja sohvanpäälliset parvekkeelle pakkasesta nauttimaan.
En noita Haloja olisi ehkä muuten huomannut, mutta kun olen ravannut sisälle ja parvekkeelle, sain nuo tähtäimeeni.
Ei yhtä upea kuin viimevuotinen, mutta vielä on aikaa parantaa...siis luonnolla.
Viimevuotinen halo oli lähes kiinni ylhäätä, tämä jää runsaasti vajaaksi. Kaunis se siltikin on.

Nyt on eka työ"viikko" takana. Siis vain kaksi päivää...mutta ne kaksi päivää meni hyvin, jaksoin tehdä lähes täysillä ja tuntui hyvältä olla töissä ja nähdä oppilaat ja työkaverit.

Eilen aamulla töihin mennessä kaaduin makeasti. Avasin ulko-oven astuakseni sisälle, kun yhtäkkiä huomasin olevani kyljelläni eteisen lattialla.

Työkaveri ryntäsi paikalle ja auttoi mua ylös. Se oli tosi säikähtäneen näköinen, ja sanoi että oli niin hurjan näköinen lento!

Pompulla ilmaan, ilmassa kääntö kyljelleen ja siitä sitten maahan vasemmalle kyljelle.
Koko vasen puoli polvesta niskaan kipeää ja hellänä.
Oikealta puolelta kipeytyi ranne. Selkälihakset tämähtivät jumitustilaan, eivätkä ole vieläkään auenneet. Mutta pystyn olemaan, ku on jo niin tuttua olla aina jostai kohtaa krampissa.

Nyt jatkuu siivoaminen...ettei puhti lopu!

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Sininen hetki metsässä.


Joki, tai puro?

Kirpsakka pakkassää...mut pakko päästä ulos. Ei muuta kun kunnolla vaatetta päälle, koiralle tassurasvaa, ja kamera kaulaan. Ja menoksi. Ei reissu tuottanut pettymystä. Kaunis sininen hetki metsän siimeksessä oli vaivan arvoinen.

Harmikseni kuvat eivät ole mun makuun riittävän tarkkoja. Koiran kanssa kuvaaminen oli lievästi haastavaa, ja lumihanki upottavaa. Aina kriittisellä hetkellä aavistuksen kamera tärähti. Mutta kaunista jälkeä silti, mutta itse en ihan tyytyväinen ole.
Mutta siihen olen tyytyväinen, että olin tuolla paikanpäällä aistimassa tunnelmaa.


Tuo oli kuin keskeltä jotain satukirjaa...odotin koska alkaa pelottava musiikki ja joku metsän örkki ilmaantuu jokea pitkin. Mielikuvitus laukkaa. :)


Nonnii...ja sitten on huomenna se työpäivä. Saan työkaverilta kyydin, sekin järjestyksessä.


Kun tulin ulos metsästä, oli puiden yläosat peittyneet usvaan, kaikkalla.
Toinko sen satumaailman mukanani metsästä?

tiistai 5. tammikuuta 2010

Talven kauneus


Talviauringon kauneus

Tänään taas käväisin isän luona. Pyysin jättämään mut kyydistä jo tienhaarassa, kävelin kameran kanssa perässä...kuvaillen tuota mollukkaa joka näytti salaperäiseltä pilvein lomassa.
Oli jo pakkanenkin taas kiristymässä, sormia palelsi, mutta muutama kuva oli taas pakko saada. Ikuistaa talven kauneutta.
kaunista on, ei voi muuta sanoa.

Mutta se miksi nyt tuli lähdettyä liikenteeseen oli se, että isä oli tulossa laittamaan mulle Oskarin-oksaa kiinni vessan seinään. Ja korjaamaan huojuvaa kissanpuuta.
Nyt ne on laitettu, kiitokset isälle.
Hilma, se on sen verran iso kissa, että kun hyppää korkeimmalle paikalle kissanpuussa, se huojuu vaarallisesti, ei huoju enää.


Peltomaisemaa.

Mulla on edelleen auto tulipalon jäljiltä korjaamolla, ollut nyt reilun kolme viikkoa. Olisin autoa aikalailla tarvinnut siinä kohtaa kun jalat olivat hyytelöä.
No, onneksi siitä selvittiin ja nyt odotellaan auton takaisintuloa loppuviikosta, ehkä...

Töihin palaan torstaina. Kyllä odotankin! Niin hyvin olen jo kuntoutunut, että varmaankin selviän jo työpäivistä. Onkinj jo ikävä luokan oppilaita, ja työkavereita ja sitä päivän aikana tapahtuvaa sosiaalista kanssakäymistä.
Sosiaalisena ihmisenä on ollut ajoittain hyvinkin hankalaa henkisesti sairastaa. Kun on ollut liikkuminen rajattua.
Nyt pääsen taas normaali arkeen kiinni ja olen siitä kiitollinen.


Jäniksen loikka.

Tämä kuva on omasta mielestäni erityisen mukava, jänis loikannut neitseellisessä hangessa.

Oikein hyvää loppiaista ja palaan kertoilemaan kuinka työt käynnistyvät kuukauden poissaolon jälkeen.

perjantai 1. tammikuuta 2010

Vuosi vaihtui


Öinen tie.

Kävin illalla myöhään, yöllä oikeastaan, kävelylenkillä.
Rakettien pauke soi taustalla, niitä en jaksanut alkaa kuvailemaan, ihailin kylläkin.
Inhottaa vain se örvellys, mikä näyttää olevan olennainen osa Suomalaista uusi vuosi-kulttuuria.
Mitä isompi humala sitä isommat raketit ja puheet...
Jätänpä sen osuuden omaan arvoonsa.


No, aamulla tietenkin joka paikka näyttää tältä...^
Mutta nostin katseeni ylemmäs, taivaalle ja ihastelin punertavaa aurinkoa, raikkautta.


Hiihtoladuille oli jo hiihtäjiä, yritin napsia kuvaa sellaisissa väleissä, missä ei näkyisi ihmisiä...
Mutta katsokaa kuinka kauniisti aurinko punertuu lumessa?
Tunnelma taas mukavan seesteinen.


Vanha hyppyrimäkikin näytti idylliseltä punertavaa taivasta vasten.


Suunta on tämä, ylöspäin.