torstai 23. joulukuuta 2010

pakkaskävelyllä

 Hyytävän kylmää.

Olipa eka loma-aamu. Nukuin ihanan pitkään. Käänin kylkeä kun heräsin, vedin peittoa tiiviimmin ympärille, huokasin ja hymyilin. Jatkoin uniani. Ihana autuus.
Lopulta römmin sängystä ylös neljän silmäparin vaativan tuijotuksen jälkeen. Eikä ne tuijotukset tai herättelypyynnit olleet hienovaraisia. Yksi  puri mun hiuksia, yksi kehräsi korvan juuressa, yksi makasi rintakehän päällä...ja koira nuoli naamaa. Nuku siinä sitten.
:D
 Hento heinä kuurassa.

Aikani heräiltyäni, lauman ruokittuani sain toppavaatteet päälleni auringon innoittamana. Kylymä oli, muttaa kuvaamaan piti mennä. Koiran tassut melkein jäätyivät, välillä piti niitä lämmmitellä, hieroa ja puhallella. Mutta kauniisti aurinko kultasi maailman.

 Kultaako?

 Samainen latu kuin  viimeksikin, eri valossa tällä kertaa. Hiitoladut olivat täysin tyhjillään. Yhtään hiihtäjää ei ollut uskaltautunut ladulle. Oli outoa kun tuolla on yleensä aikamoinen vilinä suksikkaita. Milla-koirani pelkää hiihtäjiä suksineen, joten kuvaaminen oli nyt paljon helpompaa kun ei koira nykinyt koko ajan suuntaan jos toiseen.

 Kullattu maisema, jäätyneet puut.

 Satukirjan mystinen maailma?
Ei, ku arkinen lumitykin tykittämä puu ja pakkasen jäädyttämä. Aurinko sille viime silauksen antoi ja loi satumaisen olon ja näyn.

Sokerikuorrutettu puu?

Tänään oli fysioterapia. Oli hassun hiljaista. Kaikki muut paikan fysset aloittaneet lomansa, vain mun fysse tänään töissä, joten meillä olikin koko paikka yksityiskäytössä. Aijai...mukavaa. :)

Nyt olis viel imuri tossa tönöttämässä..pitäs saada viel villakoirat pois nurkista, muuten on kaikki valmista Joulun viettoa varten.

Hyvää Joulua kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä jälkesi, kiitos.