maanantai 18. lokakuuta 2010

Luontokuvanäyttelyssä

 Tuli käytyä eilen Helsingissä, luontokuvanäyttelyssä.
Kyllä oli upeita otoksia luonnosta. Hauskoja, nerokkaita, surullisia, hassuja. Osa oli todella energisiä, toiset rauhoittavia, vaihtelua riitti ja miellytti monen silmää.

Tämän vuoden luontokuvaksihan valittiin vedenalainen lummekuva (klikkaa linkkiä).

Tuon kuvan värimaailma miellyttää omaa silmää. Rauhallisen raikas kuva.

Piilot

Nää oli hauskoja, piiloja. Kun kuvaukseen oikein höynähtää, vois tollasen hankkia ja siel istua ja nököttää putkiensa kanssa ja odottaa kuvauskohteiden ilmaantumista kuuman kahvin kera. Tähän piiloon mahtuisi kaksi kököttäjää. Löytyi myös yhden istuttavia malleja sekä makuuasennon vaativia.
jopa kameroiden putkille löytyi maastokuosilliset suojat. Mua jo hymyilytti siinä vaiheessa.

Reissussa olin tällä kertaa iso-veljen ja hänen vaimokkeensa kanssa. Veljeni kun myös harrastaa kuvausta. Sukuvika. :D

 Käveltiin näyttelyn jälkeen Finlandiatalon takana olevalle rannalle ja löysin sieltä joutsenia. Olivat aika kaukana, mutta tsuumaten sain ne kohtuullisen hyvin näkyviin.

 Lienee Lintsi mikä tuolla takana näkyy? Se kuuluisa Helsinkipyörä?
Mukavan syksyisiä maisemia.

Tuolla, rannan toisella puolella oli suihkulähde ja sen vieressä toiset kaksi joutsenta. Niitä en paljaalla silmällä edes nähnyt, vasta kotikoneella ne huomasin.

Mutta...taas ollaan sairaslomalla, lääkärissä en ole vielä käynyt. 12.40 olisi taas aika tavata topakka työterveyslääkäri.
Just ehdin 2 ja puol viikkoa olla töissä edellisen taudin jälkeen, sen keuhkoputkentulehduksen. Tosin, en missään vaiheessa tuntenut toipuneeni täysin. Nyt mennään uutta kierrosta. Yskä taas hakkaava, tällä kertaa mukaan tuli  myös nuha, lämpö ja kurkkukipu. Hyvä paketti tai sitten ei?

Toivon vaan. että MäSä pysyy hiljaa eikä reagoi näihin tulehdustauteihin, se pelottaa. Olen saanut olla ilman pahiksia kohtuullisen pitkään. Haluan olla myös jatkossakin.

Nyt menen punkkaan odottelemaan lääkärille pääsyä, ehdin hyvin ottaa vielä tirsat.


Niin, tässä vielä kuva viikonlopun tuotoksestani.
Olen sen verran pienentynyt, että mulla on jäänyt farkkuja isoiksi, pohdin mitä niille teen. Auttelen oppilaita tekstiilikässässä töissä. Osa porukasta teki tilkkusuiro-tekniikalla tyynyjä ja toinen puoli luokkaa teki tavallista laukkua. Mä päätin yhdistää kaksi tekniikkaa.
Siitä syntyi farkkulaukku tilkkusuirotekniikalla. Sisällä vuori vanhasta lakanakankaasta ja sisätaskuksi laitoinn farkun taskun. Olen aika tyytyväinen tuotokseeni. On meinaan ilman yhden yhtäkään nuppineulaa tai kaavaa käyttämättä tehty.
Paitsi vuoren kiinnitykseen kävin ostamassa nuppineuloja.

Sellanen viikonloppu.

4 kommenttia:

  1. Tuolla näyttelyssä on varmaan ollut upeita kuvian :)

    Ja ihailen taas tuota sinun käsityötaitoasi - hienot kassit!

    Koetahan parantua pikaisesti!

    VastaaPoista
  2. Hei Hanna!

    Kiva kun piipahdit ja ehdit kommentinkin jättää. Kommentit aina piristävät mieltä.

    Itse en koe olevani käsityötaitoinen, kohan teen ja rävellän ja saan jotain aikaiseksi. :)

    Ja yritetään parantua, ei jaksaisi enää sairastaa yhtään päivää.

    VastaaPoista
  3. Miten kauniit kassit olet tehnyt! Tuollaisen mieluusti omistaisi. Käsityö ei ole vahvin alueeni, mutta tyttäreni on harrastanut tilkkutöitä. Olen vähän päässyt katsomaan niiden tekoa. Ne ovat yksi taidemuoto.

    Huomasitko muuten, että kommentoin kirjasuosituksiasi taannoin? Sorry, sinne ei kai ollut tarkoitus kommenotida.

    VastaaPoista
  4. Huomasin Delilah, kävin vastaamassakin. :)

    Itse en harrasta varsinaisesri ompelua, oli vai päähänpisto. Tosin nyt työn alla pojalla nahkalaukku... :)

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.