keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Laidasta laitaan.

 Väriä taivasta vasten.

Olen jumittunut sairastamiskierteeseen. Edellinen päivitys blogissa oli valokuvanäyttelystä, jossa kerroinkin olevani menossa lääkäriin. Sen jälkeen olenkin ollut sairaslomalla, ja jälleen keuhkoputkentulehduksen takia. Edellisen keuhkiksen ja tämän välillä ehdin olla töissä 2 ja puoli viikkoa, ja senkin ajan tunsin olevani puolikuntoinen. Väsymys, mikä ei enää tunnu normaalilta, on vallannut pääni ja kroppani. Mikään uni ja lepo ei riitä.

 Pakkasta

Yhdessä välissä voin jo sen verran paremmin, että pääsin metsään lenkille kameran ja koiran kanssa, nämä kuvat ovat sen päivän satoa. Virkisti mieltä päästä ulos ja kuvaamaan.
Mutta ei voi haaveillakaan pitkistä sauvakävelylenkeistä, zumbaan menemisestä tai muusta kunnon liikunnasta. Ja se ei tunnu nyt yhtään reilulta. Kun oli saanut itsensä liikunnaniloon kiinni, niin vetäistään matto pois jalkojen alta.
Nyt kun kävelen koiran kanssa lenkin, hengästyn. Hiukan alkaa ahdistamaan.

Pakastetut sienet

Tänään taas pyörähdin lääkärissä, keuhkokontrollissa. Keuhkot ovat selvästi rauhoittuneet, mutta riittävän terve töihin en vielä ole. Lääkäri laittoi keuhko-ja poskionteloröntgeniin, verikokeisiin,  jotta jos vaikka löytyisi selitystä tähän kierteeseen.
Tuntuu todella raskaalta ajella töihin ja aina uusi sairaslomalappu kädessä. :(
Tänään itkua nieleskelin kun uutta saikkulappua pomolle annoin. Näkihän sen että pomo oli hiukan "nyrpeä", mutta nähdessään mun vapisevan alahuulen, otti uuden suunnan ja lähdin lopulta paperit täytettynä kotiin, hiukan paremmalla mielellä.

Mutta, olen käynyt saikun aikana kampaajalla, se piristi mieltä! Oli silloin selkeästi parempi vaihe, ja sain uuden lookin. Tukka lähes musta, vaaleilla raidoilla. Sai päänsä edes ulkoapäin kuosiin. Sisäpuoli on kyl yhtä räkää ja kaaosta.

Ja tulipas tuossa ostettua uusi imurikin, vanha olikin jo kuin lehmän henkäys. Nyt on sellanen imuri, jonka kanssa sit pitäs elää varmastikin ainakin 10-20-vuotta. Ainakin takuu on 10v. :) LUX. Rakkautta ensi silmäyksellä, sanoisinko?

Korvalääkärikin soitteli, ja sain tulokset VNG-tasapainoaistielin tutkimuksesta. Tulos oli normaali! Lääkärin sanoin "syy ei ole korvien välissä". :D
Mietittiin syytä tasapainohäiriöihin, johtuvat todennäköisesti selkäytimessä olevista MS plakeista jotka estävät nopeiden refleksien kulun aivoihin. Siksi nopeat käännökset tai huteralla alustalla oleminen aiheuttaa horjuntaa.
Tästä jatkamme sitten neurologin kanssa seuraavalla käynnillä.

Mitähän vielä?

Auto on katsastettu, läpi meni. Maanantaina alkaa viimeinen kuukausi auton kanssa yhteiseloa, sen jälkeen on alistuttava julkiseen liikenteeseen ja sen aikatauluihin. Mutta kaikkeen tottuu, uskon näin.

Kosteusmittaaja kävi ja totesi katon ja seinän olevan kuivia. Toivon mukaan on myös homeeton. Hiipii mieleen ajatus että sairastanko homeen takia? JOS kierre jatkuu ja oirekirjo jatkuu...sitten aletaan ajamaan sitä asiaa. Nyt ei jaksa.

Sähkömieskin kävi korjaamassa rikkinäisen pistorasian. Kaksi vuotta sitten sen tilasin, tänään tuli, kahden muistutuksen jälkeen. Nyt se pistoke toimii. Saa uuden imurin siihen kiinni, siitä riittää johto joka huoneeseen.

Eiköhän tässä nyt ollut päivitystä?

Joka tapauksessa, toivotan hyvää loppuviikkoa kaikille!

6 kommenttia:

  1. No momenlaista on taas mahtunut sinun päiviisi. Toivottavasti pikaisesti kääntyy parempaan päin.
    Aivan ihania kuvia kuitenkin olet ottanut. Pikkuhiljaa taas pääset eteenpäin ja jaksat paremmin. Uskomattoman positiivinen ja urhea nainen oletkin. Kaikkea hyvää ja mukavampaa loppuviikkoa.

    VastaaPoista
  2. Tiitsa, kiitos taas kun jaksoit kommentoida.
    Näen että sivuilla vieraillaan, mutta jokainen jätetty kommentti on ihana asia! Kunpa useampikin jaksaisi jotain kirjoittaa. Siis Tiitsalle tänä aamuna erityiskiitokset.

    Ps. Postiviinen elämänasenne on mulla synnyinlahja, Kiitos siitä!

    VastaaPoista
  3. On kumma juttu että asioilla on taipumus kasaantua - eikös sitä sanota Murphyn laiksi. Toivottavasti saat itsesi kuntoon. Voimia ja auringonpaistetta Sinulle. T. Erjuska : )

    VastaaPoista
  4. Kiitos Erjuska!

    Kyllä, Murphyn laiksi sitä kutsutaab, itse sanon itseäni "tapahtumamagneetiksi"...siellä missä minä, siellä myös tapahtuu, aina jotain.

    :D

    VastaaPoista
  5. Ihana kuvat sinulla - syksyisen kauniit ja raikkaat!

    Harmi, että vointisi on niin huono, mutta koeta jaksaa uskoa siihen, että pian taas zumbaat ja lenkkeilet hengästymättä koiran ja kameran kanssa!

    Parturissa käynnillä ja uudella tukalla on kyllä kumman piristävä vaikutus, samoin uudella imurilla (nimim. kokemusta on ;);) )

    Mukavaa lokakuun viimeistä viikonloppua sinulle ja tsemppiä kovasti!

    VastaaPoista
  6. On nuo kosteusjutut kummallisia että niitä sitten löytyy ja ei mitään kiirettä yleensä jatkotukimiseen, toivottavasti ei hometta ja saat itsesi kuntoon.
    Ihania kuvia olet ottanut, nyt saanut hienoja pisara ja huurrekuvia.

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.