lauantai 16. lokakuuta 2010

Kauhua hississä.

 Tonne jäin jumiin....

Olipa kerran...ihan tavallinen perjantai-aamu ja olin valmistautumassa töihin. Nappasin ekaksi koiran ja painelin rappukäytävään ja hissille. Hetkeksi pysähdyin ja mietin että missä kännykkä? No, ei toi hissi nyt tee tenää (sillä on tapana temppuilla)...enkä muistanut mihin olin kännyn illalla jättänyt, joten en sitten kiireessä lähtenyt sitä etsimään vaan tilasin hissin.
Eikun hissiin kyytiin ja painoin nappulaa että alaspäin mennään.
Kuului sellanen "töks", hissi nitkahti alaspäin pari senttiä ja pysähtyi kuin seinään ja sammutti kaikki valot sisältä. Olin siis pimeässä. Ainoastaan hississä oleva hälytysvalo paloi. Myös rappukäytävä oli pimeä, joten olin käytönnässä täysin pimeässä.

Paniikki!

Tuossa ylhäällä tuo keltainen valo paloi, hälytysnappula. Ensin kokeilin kyllä resetoida hissiä painamalla ovenavausnappulaa 30 sekkaa. Sen pitäisi aukaista hissin ovet jos hissi ei ole jäänyt kerrosten väliin. Ei aukaissut, sen jälkeen painoin hälytysnappulaa ja yhteys hälytyskeskukseen aukesi aika nopeasti. ehkä vajaassa minuutissa. Juttelin oikean ihmisäänen kanssa. Kerroin kuka olen ja missä hississä ja mitä on tapahtunut.
Yritin pysyä rauhallisena, vaikkakin sydän pompotti ihan hulluna. Järjetön pelko siitä, että hissi putoaa hiipi mieleen. Poistin sen äkkiä.
Tuntui myös siltä että happi loppuu, vaikkakaan se ei ollut mahdollista.

Nainen kysyi että onko mulla känny mukana? No eipä tämä aamuna ollut. Pyysi tekemään hälytyksen uudelleen parin minuutin päästä, kertoo kuinka pian apu on tulossa. Yhteys katkesi ja seisoin hississä koiran kanssa yrittäen pysyä rauhallisena, hengitellen.

Otin uuden yhteyden keskukseen tekemällä uuden hälytyksen. Sama naisääni vastasi. Kertoi kaikkien huoltajien olevan Helsingissä koulutuksessa ja lähin varamies on Järvenpäässä. Varamies lähtenyt samantien matkaan, mutta sillä on kesärenkaat alla ja ajelee hitaasti. Sanoinkin että toivottavasti ei tule ojan kautta...hitsi että pelotti!
Ennenkuin tämä "puhelu" lopetettiin, sanoi että ota uusi yhteys ihan koska tahansa, niin jutellaan siihen saakka kun apu on paikalla. Kiittelin ja hengittelin.

Istahdin lattialle, rapsuttelin koiraa ja se kiipesi syliini makaamaan. Onneksi en ollut yksin, oli sentään koira mukana. Huh huh.
Olin saanut itseni aika hyvin rauhoittumaan kun hissi jälleen nytkähti, silloin iski todellinen paniikki!!! Nyt tämä putoaa!
Sen jälkeen sammuivat kaikki valot, myös se hälytysvalo, olin aivan pilkkopimeässä ja hissikin alkoi huutamaan. Se huusi järkyttävän lujaa, korvia vihloi. Oli laukaissut jonkin sisäisen hälytyksen. 
Nyt olin siis huutavassa pimeässä hississä...ja todellisessa paniikissa.

Itkin ja vapisin. Pelkäsin todella paljon. Tilanne oli aika kaoottinen.
Koira kiipesi syliin uudelleen, nuoli kyyneliäni, tökki kuonolla, mutta oli muuten täysin rauhallinen, ei edes vikissyt. Se huolehti minusta. Rapsuttelin itkun seasta koiraa ja kiittelin sitä.
Painelin paniikissa hälytysnappulaa, se ei enää toiminut, en saanut sitä ystävällistä naisääntä enää juttelemaan itselleni.
Pohdin onko myrsky nyt katkaissut sähköt koko talosta? Koska sähkökatkot aina aiheuttavat hissille juuri tämän. Se alkaa huutamaan. Sitten hiipi ajatus...jos on sähkökatkos koko talossa, on se myös lukinnut alaoven sähkölukolla, eikä apu pääse paikalle!!! EI!

Istuin ja tein hengitysharjoutuksia, yritin selittää asiaa itselleni.
"Hissi ei putoa, ääni on vain ääni eikä voi mua satuttaa, ja pimeys on vain valon vastakohta ja kaikki on samalla tavalla kuin valosallakin" Ei hätää, hengitä.

Kuulin metelin läpi ovien pauketta, yksikään ihminen EI tullut katsomaan onko joku jäänyt jumiin huutavaan hissiin? Aivan käsittämätöntä! 
Aikaa kului ja kului...istuin ja odotin.

Kuulin lopulta kovaa töminää, ja huudon "olen tulossa!!!". Ihanaa, pelastajani saapuu!!
Mies juoksi rappuset kolmanteen kerrokseen, missä olin jumissa. Hän huusi oven läpi, että olen tässä, pääset pian pois!
Aloin römpiä ylös hissin lattialta...odotin oven aukaisua ja ryntäsin koiran kanssa ulos hissistä! Paniikin hetkiä kesti noin 30min. Pitkä aika tuossa olotilassa.

Kiittelin vuolaasti auttajaani, monilla sanoilla...mutta samalla päässä hakkasi ajatus että myöhästyn töistä! Ja juoksin rappuset alas ja viemään koiraa pissille. Takas tullessani mies edelleen ropasi hissiä ja kertoi siitä menneen hälytysjärjestelmän akun. Siksi se huutaa eikä järjestelmä toimi. Hän ei saanut hissiä hiljaiseksi, se jatkoi huutamistaan.

Kun tulin illalla töistä, oli hissi hiljainen, mutta edelleen poissa käytöstä.
Kuulin pojaltani että hissi oli huutanut vielä kahden aikaan päivällä. 

Nyt olen jo toipunut eilisestä paniikista. Mutta jos kärsisin ahtaanpaikankammosta, en tiedä miten olisi känyt. 

Mutta siis, en enää koskaan mene tuohon hissiin ilman kännykkää!!!

4 kommenttia:

  1. Hirveää! aivan kamalaa, kuin pahimmasta painajisesta. Onneksi pystyit olemaan aika rauhallinen. Olen hissikammoinen, kuten myös korkeanpaikan kammoinen. En tiedä kuinka minun olisi käynyt samassa jamassa. Olisin varmasti singahtanut seinän läpi. Onneksi kaikki päättyi hyvin :)

    VastaaPoista
  2. Olipa inhottava kokemus - onneksi Sinulla oli ihana karvainen ystäväsi mukana.

    Mukavaa viikonloppua Sinulle ja koiruudelle.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kummallekin, Valokille sekä Erjuskalle.
    Kokemus oli kyllä aika kamala. Siinä kävivät toteen kaikki asiat (paitsi hissin putoaminen) mitä olen pelännyt.

    Aion käyttää hissiä jatkossakin, mutta aina kännykkä mukana!

    VastaaPoista
  4. Onneks sul oli kaveri ja selvisit

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.