keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Hyppyrimäkeä ja hajatelmia.

 Sveitsin hyppyrimäki (klikkaa linkkiä)

Sitä tänään kävin katselemassa ja "hyvästelemässä". Hyvinkään kaupunki on viimein tehnyt päätöksen että tuo puretaan. Erittäin vaarallisessa kunnossa on.
Tuo on rakennettu 1935. Joten ikää on päässyt kertymään.
Itse olin katsomassa kun Matti Nykänen loikkasi tuolta tuon hyppyrimäen ennätyksen, 64,5m. Se ennätys jäi voimaan, eikä kukaan sen yli hypännyt.

 Innokkaana Matin fanina 80-luvulla tuli muutenkin hengailtua tuolla. Luvattomasti kiivettiin tuonne ylös. Monet nuoret myös kaljabibbaloita pitivät tuossa mäen hyppyrin nokassa. Siinä porukassa en pyörinyt, mutta muuten tuolla kyllä hengailin.

 Kun Matti sen ennätysloikan teki, olin katselemassa ja jonottamassa suksikopin luona nimmaria. Sainkin sen, sekä Matin suksen päähäni, ja komean kuhmun. Jonossa oli ymmärrettävästi ruuhkaa, ja tönimistä. Joku tönäisi Matin suksia (olivat muuten todella painavat!) ja ne kaatuivat mun päähän. Hitsi että sattui. Mutta sinnikkäästi, kivusta huolimatta jatkoin jonottamista.

 Tänään katselin tuota uusin silmin. Tajuten, että siinä menee iso pala historiaa.
Niin monet nuoret ovat tuolla hengailleet, harmi että päästettiin rapistumaan. Toisaalta, puu ei ole ikuista, joten sen luonnollinen poistuma on lahoaminen. Joten vaikea puumäkeä olisi hengissä loputtomiin pitää. On myös iso turvallisuusriski, joten ehkä kuitenkin on järkevintä poistaa hyppyri.

Tuo ylöosa paistatteli kauniisti ilta-auringossa.

(kuvia kannattaa klikkailla isommiksi, näkyy paremmin tuon mäen kunto ja lahoavat puut)

Eilen zumbasin, ja selvisin siitä. Tällä kertaa vain yhden biisin jouduin lepäämään, mutta nopeat askelsarjat jouduin loppupuolella helpottamaan. Jalat muuttuivat horjuviksi ja hatariksi ja todella painaviksi. Mutta olin niin sairaan ylpeä itsestäni. Että vedin sen tunnin itselleni täysillä.
 Hyvä minä!

Mulla on itselläni nyt kaksi valokuvakirjaa, omista kuvistani tehtyjä.
Vein ne tuossa viime viikolla töihin näytille ja niistä on poikinut mukavasti juttua.
Niitä on käytetty luokissa opetustarkoituksessa (lumme, kasvit ym.) eri aineissa.
Kuvaamataidossa (lähikuva, kokonaiskuva, henkilökuva jne).
Sitten mua kysyttiin että tulisinko pitämään valokuvauksesta pienen infon ylä-asteikäisille kuvaamataidon valinnaiskurssilaisille?
Kertoisin hiukan itsestäni, siitä miten innostuin kuvaamaan, miten kuvaan, kuvakulmista, valoista jne...sellainen pintaraapaisu valokuvauksen maailmaan. Joten maanantaina menen sitten nuorten kanssa juttelemaan valokuvauksesta, teemme retken koulun maastoon, annan muutaman tehtävän, lopuksi puramme kuvat tietokoneelle ja annan palautteen.
Hassua, mutta mukavaa!

Kaikkea kivaa se elämä tuokin tullessaan!

Oujea, tästä taas jatketaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä jälkesi, kiitos.