torstai 23. syyskuuta 2010

Erilainen kuvauspaikka

Hautausmaalla

Vein ystävääni sairaalalle lääkäriin ja häntä odotellessani ajelin lähellä olevalle hautausmaalle kuvaamaan. Tuonne hautausmaalle on kuopattu monta läheistäni. Kävin samalla kaikkin heidän haudalla. Hetken seisahduin, ajattelin jokaista vuorollaan, kunnioittaen ja muistaen.
Näitä kauniita hautojen koristeita kuvailin ventovieraiden haudoilta.
Liikkuttavia, herkkiä ja kauniita hautakoristeita.

Linnut olivat yksi yleisin teema hautojen päällä tai kiven koristeena.

Kuin myös erilaiset enkelihahmot.
Varsinkin lasten haudoilla oli paljon enkeleitä, mutta myös muiden.

Tähän oli juuri käyty sytyttämässä kynttilä.


Mutta tämä...tämä pysäytti mut pitkäksi aikaa. Polvistuin tuohon, luin ja kuvasin ja tuijotin hautakiveä ja nimeä. Siinä oli entisen työnantajani hauta. Hän oli nuori...mukava. Ihmettelin kovasti mitä oli tapahtunut. Hän oli kuollut 2005.
En ollut tuossa työpaikassa kauaa, mutta jäänyt silti hyvin mieleen. Oli pieni perhefirma, jota pyöritti isä ja poika yhdessä. Tämä hauta oli tuon pojan hauta.
Tiedän perheyrityksen isän kuolleen 2004, poika kuollut vuosi sen jälkeen.
Herätti kysymyksiä.

No, se oli sellainen retki.

Nyt mulla on katolla katonkorjaajat, ryminää ja pauketta kuuluu. Huomenna saapuu terveystarkastaja tekemään aistinvaraisen asunnontarkastuksen, jonka jälkeen tehdään kartoitus siitä tilataanko mikrobitason hometutkimus. Jos aistinvarainen tutkimus antaa siihen aiheen, se tehdään.
Nyt poistan asunnostani kaikki hajusteet, enkä tee voimakasaromista ruokaa, enkä tuuleta asuntoa ennen tarkastajan käyntiä, jotta se pistävä haju olisi huomenna läsnä, minkä se on ollut jo kaksi vuotta. On hyvin olennainen osa sitä aistinvaraista tutkimusta.

Nyt kuitenkin imuroin.

Palaan taas asiaan!


1 kommentti:

  1. Minä täällä!

    Hautausmaalla on kaunista. Itse olen kovin viehtynyt luonnonkiviin, Lapsenikin haudalla sellainen on. Niisä on sitä rosoisuutta, mitä elämä itse myös tarjoaa.

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.