torstai 24. kesäkuuta 2010

päätöksiä

Lupiinit kutsuvat.

Tällä viikolla on viety asioita päätökseen.
Päätöksen sai toivon mukaan neurologi-jupakka. Hänen esimiehensä soitti minulle eilen, ja keskustelu oli hänelle varmaankin hyvin avartava. Huokaili monta kertaa puhelun aikana kun kerroin kuinka asiat oikeasti sujuivatkaan. Kuten kuinka lääkkeeni vaihto oikeasti meni. Tästä löytyy onneksi dokumentit, ja hän niitä katsoikin samalla puhelun aikana. Todeten, että kyllä tässä on virheellisesti toimittu. Eikä pelkästään sen lääkkeen vaihdon yhteydessä, vaan myös esille nousivat kirjaamisen puutteet, uudelleen. Sekä asiaton potilaan kohtelu. Vastineen kerroin olevan samaa luokkaa kuin kaikki käynnit hänen luonaan. Kuinka vaikea oli siinä tuon neurologin kanssa istua ja yrittää kertoa sairautensa tilasta. Kokea että sinua ei kuitenkaan kuunnella saatikka oteta todesta, eikä edes ylös kirjata.

Kerroin myös että tuo lääkäri, kenelle minut on "määrätty", on minulle täysin vieras. En koskaan ole hänen vastaanotolla edes käynyt. Kerroin että minulla on jo aika varattuna 9.8 toiselle minua jo hoitaneelle lääkärille. Tuo minua kiusaava neurologi haluaisi vain  nyt satuttaa minua lisää, koska olen uskaltanut hänestä muistutuksen tehdä. Pelkkää kiusantekoa. :(
Ylempi esimies ymmärsi perusteluni miksi haluan tuon naislääkärin (ei siksi että on nainen), hän on minulla jo tuttu kahden vuoden ajalta. Hän oli tutkimuksen toinen lääkäri, joka tapasi minua noin 3kk välein. Joten olisi helpompaa potilaalle aloittaa tutun lääkärin kanssa. Vaikka Herra Ylilääkäri lupasikin varmistaa, että en hänelle pääse, varmistaa sen vaikka omin käsin. Ylempi esimies lupasi minun saavan pitää tuon nais-neurologin. Joten voin tämänkin asian kanssa huokaista. Kylläpä olikin vaikea taival.
Dokumenttien mukaan voin näyttää toteen hoitovirheen tapahtumisen, mutta sille tielle en halua lähteä. Haluan vain turvata hyvän hoidon jatkossa ja jo tapahtuneiden virheiden korjaamista. Näin tuleekin nyt tapahtumaan.

Toinen ainakin osapäätökseen viety asia on puoli vuotta vaivannut käteni. Siinä on ollut tenniskyynerpää, ja en ole sitä käynyt hoidattamassa. Nyt kävin eilen lääkärissä, sai siihen kortisonipiikin ja kaksi päivää sairaslomaa. Työkaverit kimpaantuivat ja pahoittivat mieleni oikein kunnolla. Itkien ajoin töistä kotiin, ja illalla onneksi nämä lähimmät työkaverit asiaa anteeksi pyytivät. Sekin asia siis sai päätöksen ja luottamus säilyy edelleen.

Siis asioita viety päätökseen. Laitettu pisteitä tai ainakin puolipisteitä.
Taival kohti lomaa on ollut aika rankka, mutta tänään sairaslomapäivä ja sitten olen LOMALLA!
Eli siis NYT! Seuraavan kerran astun työpaikalle elokuussa. Ihana vapauden tunne!!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä jälkesi, kiitos.