perjantai 4. kesäkuuta 2010

Lahjojen aika.

Työkaverilleni.
Näin ajattelin tänä vuonna kiittää työkaveriani tiiviistä ja tiukasta vuodesta, sekä siitä, että yhteistyö on ollut sujuvaa vaikeissakin tilanteissa. Työ sinällään on jo niin haastavaa, että jos ei työparin kanssa suju, ei jaksaisi tätä tehdä. Lahja on pieni, mutta se onkin vain lisäpaino sanotulle kiitokselle ja lämpimille halauksille.

Teinin kouluavustajalle
Näin kiitän Katia, kaikesta uurastuksesta minkä on poikani eteen tehnyt viimeisen kahden vuoden aikana. Tiedän, poikani ei ole helpoimmasta päästä. Sanallisten kiitoksien lisäksi, pieni evästys kesään.

Poikani opettajalle hieman miehekkäämpää.
Pojan opettajalla ollut pitkä pinna, monia keinoja saada aktivoitua sohvan väliin valauvaa poikaani. Olen sydämestäni kiitollinen yhteistyöstä. Nyt on liikutuksen kyynelien aika. Yksi aikakausi on huomenna ohi. Ja suuri tuntematon pojallani edessä. Tehdään siitä hyvä!

Huomenna menen sitten ojentamaan omille oppilailleni yhdessä opettajan kanssa todistuksia, laulamaan kirkkoon suvivirren. Pitkä ja raskas kouluvuosi takana!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä jälkesi, kiitos.