tiistai 11. toukokuuta 2010

pisaroita, pisaroita

Pisaroita, pisaroita.
Sateen jälkeen isän pihalla...kuljin ja löysin pisaroita.
Olen ikävä kyllä taas pahenemisvaiheen kourissa, mutta en kovin pahassa. Sen verran että työhön en kykene.
Jalat kyllä kantaa, toinen jalka läpsähtää maahan ja jalat on raskaat. Kiristävä vanne ilmaantuu rasituksessa rintakehälle ja puristaa, niin että hankaloittaa hengittämistä. Ei ole tunne mukava.
Rakkokin on jumissa, kuten koko muu kroppakin. Aivan, rakon lihaksetkin voivat krampata. Saa vatsalihaksilla ponnistella pari tippaa ulos, ja hätä helpottuu muutamaksi minuutiksi, ja sama uudelleen.
Lisäsin runsaasti lihasrelaksanttien määrää ja sain rakonkin pelittämään. Loppukroppa krampissa edelleen.

Karvalehden pikkupisarat.

Ja tämä unen määrä! Olen nukkunut muutamassa päivässä varmaan viikon tarpeet! Mutta, kroppa ottaa sen minkä vaatii, ja nyt se vaatii lepoa ja unta. No, ainakin olen sitä antanut.
Onneksi ei ole tämä pahis mennyt muuten päähän, eli ei huippaa ja tasapaino pitää, sen minkä jalkalihakset antaa. Joulukuisessa pahiksessa kun meni se tasapaino ja maailma pyöri ja kokoajan oksetti. Se oli kamalaa se.
Kuvaaja pisaran sisällä.

Nyt odottelen loppuviikoksi luvattua hellettä ja jos se saapuu ja kunto antaa periksi, liikahdan täältä kameran kanssa ulos! Työkaverini on innostunut kuvaamisesta minun ansiostani. Lupasin ottaa hänet mukaan kuvausreissulle. Mukavaa! Kuvaaminen tuo hyvää mieltä. Suosittelen kaikille!
Iso pisara.

Äitienpäiväkin oli, tuli ja meni. Sitä juhlistettiin oman äidin luona käymällä. 
Äiti oli valmistanut herkkua jos jonkilaista. Mahat pullollaan sieltä kotiin lähdettiin.
Kun äitienpäivä muodostuikin naisten kokoontumiseksi, äiti, sisko ja mä (kaikki miespuoliset jäivät kotiin), Tuli tietenkin parannettua maailmaa oikein urakalla. Muutama kyynelkin tuli vuodatettua, hyvässä tervehdyttävässä hengessä.

Mitä me ihmiset olisimme ilman läheisiämme? Tyhjiä yksinäisiä kuoria. Tarvitsemme toinen toistamme, niin hyvässä kuin pahassa.

Siis kaikille, pitäkää huoli läheisitänne, antakaa heille kuuluva arvo nyt, ei sitten kun on liian myöhäistä.



4 kommenttia:

  1. ihania pisarakuvia! toivottavasti vointisi oian helpottuu <3. kirjoituksesi antoi ajattelemisen aihetta.

    VastaaPoista
  2. Tintsu, kiitos <3.
    Vointi helpottuu jo, ihanaa!

    Ja kyllä, olen pohtinut paljon läheisten tärkeyttä...kuulut niihin. <3

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.