sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Monen lajin illallinen ja hyvä seura.

Pääsiäisateria äidin luona.

Kokoonnuimme isommalla porukalla äidin luokse iltaa viettämään. Söimme herkullisen aterian, lisukkeineen ja jälkiruokineen. Äiti oli valmistanut herkullisen ruuan, kalaa, perunaa ja kasvispataa kasviksien kera. Jälkiruuoaksi mämmiä ja tiramisu-kakkua. Tosin pohdimme söimmekö itseasiassa sokerin mämmillä vai mämmin sokerilla? Tuota sokeria ja kermaa kun piti laittaa riittävästi, että sai sen syötyä. No ei, ei se niin pahaa ollut, mutta ei kyllä ykkösherkkuakaan. Mutta kerran vuodessa on mämmiä syötävä! Kaikkien!
Tiramisu-kakku jätti suuhun herkullisen maun. Maha oli todellakin täynnä ja hyvä mieli, kun vietti hetken tärkeiden ihmisten parissa. 
Pelihetki

Kun olimme hetken levänneet rupatellen olkkarissa vatsojamme sulatellen. Kaivoimme äidin säästämät lapsuutemme pelit esille. Tällä kertaa pelivuoroon pääsivät muistipeli ja sanaristikko-peli.
Muistipeliin saimme uppoamaan pari tuntia...kevyesti. Ja hauskaa riitti, ihan sekopoppoo oli taas koolla. Että mä tykkään!
Pelasimme vielä sen päätteeksi lasten sanaristikko-peliä, luulisi olevan helppo nakki? No juu, mutta ei meille. Saimme aikaiseksi uskomattomia sanan väännöksiä, pidennyksiä ja taivutuksia. Toisinaan piti pitää äänestyshetki, että onko sellainen sana edes olemassa? Välillä google lauloi ja etsimme että onko sitä sanaa vai ei? Naurua piisasi! Kuten oja, tarpoja, tarpojat, tarpojatko...olisi tuo sana kenties kasvanut edelleen, mutta pelilauta loppui kesken.
Kylläpä olinkin taas kaivannut nauruterapia-iltaa. Tosin, edellispäivänä olimme vielä isommalla poppoolla tädin syntymäpäivillä, eikä sekään kovin vakavassa hengessä mennyt.
Tähän pääsiäislomaan on mahtunut ihan mahdottomasti naurua!

Kyllä tekee hyvää nauraa ja olla vaan.

1 kommentti:

Jätä jälkesi, kiitos.