sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Tervetuloa kevät.

Työsuhderanta.

Aurinko kutsui työsuhderannalle. Äipän kanssa lähdettiin ajelemaan. Eväät mukana ja kamera, tietenkin.
Pohdittiin kovasti että onkohan tietä aurattu perille saakka, että päästäänköhän sinne?
Oli tie aurattu. Mutta oli iso urakka päästä tuonne rannalle. Tuo kuva ei kerro kuinka paljon tuota lunta oikeasti onkaan, sitä oli runsaasti. Mutta päättäväisesti lähdimme kahlaamaan.
Hiukan hymyilyttää, vasta 3m menty ja nilkat täynnä lunta. Aivan sama, tänne kun ollaan kerran ajettu, rannalle saakka kahlaamme. Ja niin se kahlaaminen alkoi! Hyvässä hihittelevässä hengessä.
Lopulta olimme perilla, alhaalla paviljongissa. Maisema niin kovin tuttu, mutta väriltään väärä, siis näin kesäihmisenä odottaisin näkeväni välkehtivän veden ja vihreän luonnon...
 
Eväshetki.
Kun rannalle tultiin, on eväät mukana. Eikä eväät ole koskaan maistuneet niin hyvltä kuin tänään. Palkkioksi lumihangen läpi raahautumisesta. Kahvia. leipää ja kääretorttua.

 
Seurana, tietenkin äiti!
Kiitos mukavasta seikkailusta lumen keskellä!

2 kommenttia:

  1. Ihnalta kuullostaa teidän retkipäivänne kahlailuineen kaikkineen ;)

    Herkulliset eväät mukana ja hyvää seuraa!

    Ja tulee se kesäkin sieltä, jolloin taas ne laineet rannassa liplattaa!

    Hyvää naistenpäivää sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kyllä kannatti kahlata, vähän huvitti tuo sinun kahlauskuva, niin tutun oloista on, tänä talvena kahlattu useammankin kerran.

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.