tiistai 30. maaliskuuta 2010

Muistutus

...valitusvirren 3. osa.

Tänään istuin reilun kaksi tuntia potilasasiamiehen pakeilla. Olin kirjoittanut valmiiksi jo jonkinlaisen raakaversion asioista, jotka olen kokenut vastaanotolla/kohtelussa/lääkityksessä/kirjaamisessa pulmallisiksi. Potilasasiamies oli hyvin tyytyväinen aikaansaannokseen siinä suhteessa, että se vaati vain puhtaaksikirjoittamisen.
Aikaa kului kuitenkin kun keskustelimme asiasta, pohdin ja mietin että riittääkö mun rahkeet, mitä toivon tuolla saavuttavani. Mikä on tavoite?
Kun nämä asiat olin selvittänyt itselleni, olin valmis hyppäämään avantoon. Sanoin, että kyllä, laitamme tuon eteenpäin. Nyt se siellä raattaassa liikkuu huomisesta lähtien ja noin reilun kuukauden kuluttua mulle on tulossa vastine, kun Neurologi on keskustellut asiasta esimiehensä kanssa. Näin oikeus toteutuu ja neurologi saa kertoa oman kantansa muistutukseen.

En ole järin ylpeä aikaan saannoksestani, mutta en enää muuta vaihtoehtoa nähnyt, kuin tämän. Nyt jännittyneenä odottelen mitä seuraavaksi tapahtuu. Apua! Pitäkää peukkuja ja toivokaa parasta!

5 kommenttia:

  1. Peukut on pystyssä! Hienoa, että uskalsit lähteä tuohon, moneta olisi mennyt sisu kaulaan. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Mymskä, en olisi itsekään uskonut tuohon pystyväni. Ei ole tapaistani, mutta oli seinä vastassa.
    Toivotaan parasta!

    VastaaPoista
  3. Peukut ovat pystyssä täälläkin. Muistutusten kirjoittelu on kuluttavaa (nimim. kokemusta on), mutta se on joskus ainoa keino selvitä siitä, mitä on tapahtunut.

    VastaaPoista
  4. Kerrassaan upeaa, että uskaltauduit tuohon rumbaan - hienoa!
    Peukut pystyssä täällä toivotaan, että saat asiallesi hyvänn päätöksen!

    VastaaPoista
  5. Peukut pystyssä täälläkin!

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.