lauantai 6. maaliskuuta 2010

Jääpuikot

Jääpuikkojen vallankumous.

Ihana aurinko kutsuu ulos, olisi synti ja häpeä jäädä koko päiväksi sisälle. Ei, ei...ulos oli lähdettävä.
Kevät etenee, ja sen sielu huomaa. Jaksaa taas, vaikka elämä vastustaakin, jaksan vastustaa takaisin.
Kiitos, luonnolle siitä, kevään tulolle.

Olen menneellä viikolla joutunut ravaamaan lääkäreillä.
Maanantaina neurologilla, jonka kanssa en tule toimeen. Olen kaksi vuotta rukoillut, pyytänyt, anonut fysioterapiaa. Hän vain viittaa kintaallaan, "olet liian hyvässä kunnossa".
Tiedän tuon neurologin olevan Kuntoutuskeskusvastainen, syytä siihen en kyllä tiedä. Mutta voisiko olla että kokee heidän hyppivän hänen varpailleen?
On ainakin tokaissut mulle, "että jos kaikki kuntoutuskeskuksen suunnittelemat hoidot toteutettaisiin, olisimme konkurssissa!" No, se ei ole mun ongelmani eikä vikani...Sielä kuntoutuskeskuksessa kaksi vuotta sitten todettiin mun fysioterapian tarve...

Ikkunakoristeet

Tälläkin käyntikerralla otin kuntoutuksen puheeksi...ja sain ryöpyn niskaani.
Mutta, siitä seurasi myös hyvää...sain nyt lopulta sen fysioterapian!
15x fysioterapiaa kesäkuun loppuun mennessä. Sitten on uusi kontrolli neurologille ja katsotaan fysion hyödyt ja harkitaan jatkot.
Jä tämäkin vain siksi, että mä olisin halunnut sinne kuntoutuskeskukseen, mutta hän näkee sen hyödyttömänä...joten määräsi sitten fysioo, ja senhän mä oikeasti halusinkin, tai pikemminkin tarvitsin.
Kävinkin jo torstaina ekan kerran, teimme alkuhaastattelun ja aloitimme lihaskuntotestit.

Siitä se lähtee...ehkä ennen juhannusta?

Kävin moikkaamassa myös työterveyslääkäriä. On sellainen tuima Venäläinen nainen. Ei koskaan hymyile, on äksy, ja moittii potilaitaan. Huh, mutta kun sen tiedän, osasin varautua ryöppyyn ja vastustaa sopivasti.
Menin näyttämään kipeytyneitä ranteitani, tai pikemminkin jo lähes koko kättä.
Hän sanoi "te ette ymmärrä, teillä MS. Teille tulla kipuja, ne pitää hyväksyä, ei voida aina tutkia, te olla nyt hiljaa".....Juuh... :(
Mutta hetken hiljaisuuden jälkeen nostin pääni uhmakkaasti..

"EI, en hyväksy sitä että kaikki vaivani laitetaan MS-taudin piikkiin, voin sairastaa myös muuta ja mut on tutkittava yhtälailla kuin muutkin potilaat!" 
 
Nyt oli hänen vuoronsa olla hiljaa..hetki..."Kysyi lopulta että onko muita kipuja?"
"Kyllä, alaselkäni oireilee pahasti..se kramppaa...".(pidemmälle en päässyt kun hän keskeytti...

" te olla nyt hiljaa, te puhua liikaa...laittaa munakello soimaan, aikaa vain 20min, ei voi, eikä ehdi hoitaa kaikkea, vain nyt yksi asia kerrallaan..."

Johon minä sinnikkäänä..."Te kysyitte, minä vastasin!"

Huh...onneksi on nyt viikonloppu...

Tosin oloni on hieman samanlainen kuin tuolla fillarilla, että jumissa ollaan..
Mut ei se haittaa, loppujen lopuksi hyvä fiilis!





2 kommenttia:

  1. Tervehdys! Olipa kiva löytää melkein samoja asioita harrastava ihminen =) Luonto, retkeily, valokuvaus ja hopeatöiden tekeminen, koirien ulkoilutuksen ohella ovat myös minun harrastuksiani. =) Tsemppiä toivottavasti fysioterapia tuo helpotusta jumeihin.

    VastaaPoista
  2. Hei Kaarnikka!

    Onpas hauska sattuma, että on samanlainen kiinnostuspaketti ihmisellä. :)

    Mukavaa kun kävit, tulethan uudelleen. :)

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.