keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Se on nyt helmikuu.

 
Aurinko kultaa lumiset puut.
Lähdin naapurini, hyvän ystäväni kanssa kävelylle metsään. Me kaksi hidasta taapertajaa. Mukana koira, kamera ja tälä kertaa myös juttuseura. Ystäväni piteli kiinni koirasta kun kuvailin, sain näin kummankin käden käyttöön. 

                                              Aurinko näytti kauniilta paistaessaan lumen läpi.

Saavuimme jälleen tuon samaisen puron luokse, missä viimeksi kuvailin sinisen hetken aikaan. Nyt lähdin liikkeelle aurinkoisella säällä,  mutta tuo puro on niin syvällä metsässä, että sieltä ei saa aurinkoisia kuvia. Mutta kuvien sävy on nyt erilainen.
Tässä kuvassa näkyy tuosta vedes heijastuksesta, että sää oli aurinkoinen.
Vielä joukkoon yksi yksityiskohta rauhallisesta purosta.

Mulla on menossa mukavan rauhallinen ja seesteinen hetki elämässä.
On tapahtunut paljon pieniä mukavia asioita. Ei mitään isoa, mutta sellaisia että on hyvä olo.
Elämän pienet arjen ihmeet ja sattumat osuneet kohdilleen.
Kiitos.

Nyt vain kevättä kohden...

4 kommenttia:

  1. Upeita kuvia sinulla taas :)
    Ihana tämä valo joka on lupaus kevään tulosta.

    Kivaa oli kuulla että sinulle on mukava olo - ja se on niin että pienistä mukavista asioista tulee kummasti hyvä olo, ei ne tarvitse aina olla mitään suurta ja mullistavaa.

    Ihanaa helmikuuta sinulle!

    VastaaPoista
  2. Toi tokavika kuva on ihan mielettömän upea! Vau :)

    -Hemuli

    VastaaPoista
  3. Valon lisääntymisen huomaa jo hyvin, tarkoitan nyt päivän pitenemistä. Pilvisistä päivistä huolimatta meillä on nyt enemmän valoa. Kauniit kuvat. Pidän erityisesti tuosta heijastuskuvasta.

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.