lauantai 28. marraskuuta 2009

Hauska ilta!

Jälkiruoka.

Äiti eilen laittoi mulle viestiä ja kutsui syömään. Ja tietenkin otin pojan kanssa kutsun vastaan. Äidin ruuat on aina maailman parhaita!
Ruokana oli keitettyä perunaa, palapaistia, salaattia ja keitettyjä vihanneksia. Mmmm...hyvää ja masun söin täyteen. Jälkiruuaksi ihanaa rahka/mansikka/keksi-systeemiä. Herrrrkullista.

Paikalla oli myös sisko miehensä kanssa.
Syöminkien jälkeen pelailille kiinanshakkia, peli oli yllättävän pitkä ja erittäinkin hauska. Tasapeliin päädyin poikani kanssa...vaikka mun päätä särkikin aika julmetusti ja ajatustyöstä ei voinut puhua mun kohdallani. Olin aika passiivinen pelaaja, mutta pärjäsin siltikin! Ha! ja Heh!


Mun värinappulat vielä lähtökuopissaan.


Ja nyt on peli jo avattu ja nappulat liikkeellä.


Lusikka ja sokeri.

Mulla ajoittain herpaantui peliote ja kuvailin taas kaikkea mahdollista mitä ympäriltä löytyi. Nyt oli kohteena lusikka ja sokeri.

Pelattiin kiinanshakin jälkeen vielä ristiä...nooh, sen hävisin, mutta peli taisi kestää 2-3 tuntia! Oli peppu hivenen puuduksissa. Pidettiin kovaa meteliä, naurettiin vatsat kippurallaan ja viihdyttiin yhdessä. Viimeinen kierros päätettiin pelata hiljaisesti, puhumatta. Ja uskokaa tai älkää, se onnistui! Tosin naurun pyrskähdyksiä kyllä kuului...mutta ei yhtään sanaa. :D

Kylläpäs teki hyvää tämän arjen harmauden keskellä tuo ratkiriemukas peli-ilta!
Tuntuu taas ihan eri ihmiseltä tää olotila.

Niin, ja muutenkin kuullut tänään hyviä uutisia...mutta niistä ei vielä sen enempää..ehkä sitten myöhemmin. :D

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Taukoa...odottelua.

Tervehdys!

Nyt on ollut taas luova tauko kuvaamisessa ja blogin ylläpidossa. Jonkin tasoinen väsymys/alakulo on vaivannut tässä syksyn pimeydessä. Ei ilmat ole houkutelleet ulos kuvaamaan, olen vain ryöminyt sängyn pohjalle ja katsellut kynttilöiden lepatusta kotosalla. Niin, olisin tosiaan voinut kuvata tunnelmallisen kynttilän, mutta en ole saanut aikaiseksi edes sitä.
Parempaa vireystilaa odotellessa.

Mutta palaan kyllä, ja kuvien kera. Nyt kerron kuulumisia ilman kuvia. Kait se passaa?

Töissä sujuu ihan mukavasti. Vaikka muutamia sikainfluenssaisia on ollut hyvinkin lähellä, olen säästynyt tartunnalta itse. Nyt on jo rokotteen teho päällä ja sairastumisen riski on enää hyvin pieni. Edelleen töissä kulkee sikapöpö, mutta en hermoile sen kanssa.

Ystävän/nuoruuden ja lapsuudentutun kuolema sikainfluenssaan säväytti, ja toi koko inhottavan taudin lähelle, liki itseään. Sai tuntea sen sairauden vaikutuksen lähellä. Suru ja ihmetys on edelleen suuri, mutta arki pyörii ja antaa turvaa.

Poikienkin kanssa sujuu oikein mukavasti.
Käytiin nuoremmalle ostamassa pari viikkoa sitten aika kähee takki. Sellainen aitonahkainen täyspitkä nilkkaan saakka musta lepattava takki.
On aika mageen näköinen tuon mun teinin päällä. Pitkä vaalea tukka laskeutuu mustan takin päälle ja hulmuaa tuulessa kilpaa takin helmojen kanssa. Aika vaikuttava näky. Oli ainut takki minkä tuo teini suostuu päälleen laittamaan, ja mitäs se äiti ei tekisi lapsensa eteen. Maksoi itsenä kipeäksi takista. Nooh, sai kyllä avustusta takin ostoon etukäteisjoululahjarahojen muodossa. Kiitos osallistujille.

Niin, ja oli meillä työpaikan pikkujoulutkin, ne olikin aika hupaisat! Hauskaa oli!!!

Nyt alkaa töissä joulun valmistelupuuhat. Joulukalenterin väsäämistä, joulujuhla-esityksen harjoittelua ja tietty ne perinteiset tontut ja jouluenkelit ym muut askartelut.

Ei täällä asiat huonosti meillä ole, vain synkkyys ja pimeys kaataa alleen. Mutta sinnikkäästi arjessa ollaan ja homma etenee.

Laittelen jotain kuvia kun saan aikaiseksi.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Tainan muistolle.


Lapsuuden, nuoruuden kirkko/kerho/leiri-kaverini muistolle.
Kiitos että sain tuntea sinut.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Taidemuseossa


Värit

Teimme luokan kanssa retken taidemuseoon. Ensin tutkailimme taidetta, pohdimme mitä tunteita, ajatuksia maalaukset tuottivat. Jokainen sai oman maun mukaan tulkita kuvaa, pohtia sille tarinaa.
Kävelimme salia ympäri ja oppilaat tutkailivat tauluja. Heräteltiin oppaan kera ajatuksia.


Luovuus

Tämän jälkeen siirryimme ryhmätilaan jossa lapset pääsivät itse luomaan omaa taidettaan. Aiheena oli avaruus ja merenalainen elämä.
Ensin pohdittiin mitä kaikkea ne voivat pitää sisällään, sitten valittiin jompukumpi aihe ja pohdittiin lisää.
Opas näytti erilaisia tekniikoita kuinka voi pehmentää, sekoittaa värejä, olla luova.
Oli jälleen ihan nähdä oppilaissa sitä tekemisen meininkiä.


Retkipäivät ovat joskus raskaita, mutta ehdottomasti kannattavia.
Lapsen luovuudelle täytyy antaa tilaa!

Joku on joskus sanonut hiukan hassun lausahduksen
"viimeistään koulu tappaa lapsen luovuuden".
No, on kouluja ja on Kouluja. :)

tiistai 10. marraskuuta 2009

Illan hämärässä


Puut kuorrutettuina.

Ulkona on nyt kauniin näköistä. Puissa on hento peito. Ei raskas, vaan sellainen sokerikuorrutepeitto. Myöhemmin nähtävissä niitä kermakakkupeittoja. Mutta ei ihan vielä, vaikkakin sääennuste sellaista lupailikin.
Oli mukava kävellä ulkosalla, käydä koira lenkittämässä. Oli leppoinen ilma, hiukan hiutaleita ilmassa, tyyntä ja "lämpöistä".



Milla tykkää lumesta. Mutta ei nyt vielä siitä riehaantunut, sen verran kuitenkin vähän, ettei kunnon kuoppia saa kaivettua. Mutta kyllä se lumesta tykkää, toisin kuin emäntänsä.

Tänään sain riskiryhmäläisenä sikapiikin käsivarteeni, mutta pahaa pelkään että piikin suoja alkaa liian myöhään. Työpaikallani jo on siarastuneita...ja kaksi viikkoa kestää ennenkuin kunnon suoja on päällä. Uskon sairastuvani ennen sitä. Harmi että rokotusten aloittaminen viivästyi. Näin riskiryhmäläisenä pohdituttaa paljonkin.

Mutta ei auta, en ole ainut tässä jamassa oleva. Ei voi lukkiutua kotiinkaan, ei saa antaa pelolle valtaa liikaa. Arki pyörii siltikin. Nyt vain toivon että hyvä yleishygieniä ja oma vastustuskyky on sen verran korkealla, että säästyn terveenä.

Olka on nyt pikkuhiljaa kipeytynyt pistospaikasta. Huomenna pitäisi sivuoireiden olla kovimmillaan, jos niitä tulee.

Mutta näillä mennään, ei siinä muuta.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Isänpäivää kaikille Isille!


Isänpäiväkakku

Isän luona isänpäiväkahvilla. Komean ja maukkaan kakun oli isä pöytään ostanut. Herkkua.
Olen niin onnellinen siitä, että mulla on ihanat vanhemmat. Isä on ihana ja niin on äitikin. Rakkaita kumpikin, vaikka eri osoitteessa asuvatkin. Näin se menee, olen sitten kuinka aikuinen tahansa, edelleen tarvitsen isää ja äitiä Ne on mun elämän tukipilarit, tärkeät ja heidän tukeensa voin aina luottaa.
Ja edelleen, tukea ajoittain tarvitsen.
Kiitos rakkaat vanhempani, kaikesta rakkaudesta mitä olen saanut ja mitä edelleen tulen saamaan. Mun aikani pitää huolta teistä, tulee kyllä.

Tässä nyt hiukan sekalaista sälää...en ole ehtinyt kunnolla päivittämään kuvia tänne. On ollut se opettajan sijaisuus ja verottanut voimia. Nyt se on ohi ja maanantaina, eli huomenna alkaa taas tavallinen arki ja luokan miehitys palaa normaaliin.
Mutta tässä Minin vastalause, makaa läppärin päällä, on sitä mieltä että enää ei emäntä mene koneelle.


Aamuorava

Tämä orava on aina aamuisin tuossa seinässä kiinni. Eräänä aamuna mulla oli kamera laukussa, sain tuon kaverini kuvattua. Hauska kaveri.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Koski kesyyntyy


Aurinko paistoi...sisällä en halunnut olla. Joten suunta ulos.

Ahelin tutulle paikalle, Myllytilalle ja toivoin löytäväni jotain mukavaa kuvattavaa. Ja löysinkin. On kosken kesyyntymisen aika. Jäätä muodostuu jo kiviin ja kasveihin. Talven tuloa ei voi estää.


Mukavan rauhallinen paikka. Ei enää ollut golffajia huutelemassa ja raahamaassa kärryjään.
Vaiveron Myllytila on nimittäin jäänyt keskelle golf-kenttää. En tykkää.


Golffaajat onneksi käyskentelvät tuolla yleensä valoisalla ja kesällä. Nyt ei enää sormet taida golffaamista kestää. Hyvä harrastushan se on, ei siinä mitään. Liikuntaa ja ulkona oloa kauniissa maisemissa.


Mutta tänään nautin rikkoutumattomasta rauhasta.
Vain minä, kamera ja joki.