lauantai 31. lokakuuta 2009

Ulkoilemassa


Lumi kaiteella.

Pitkästä aikaa jaksoin lähteä kameran kanssa ulkoilemaan ja pitkästä aikaa sääkin oli suosiollinen. Koko syysloman satoi vettä. Sekä olin niin väsyksissä, etten jaksanut edes kuvaamaan lähteä, eikä se jatkuva sataminen yhtään asiaa auttanut.

Kyllä huomaa että ei oo enää ihan nuori. Tai no normaalisti vissiin tässä iässä vielä ollaan suhteellisen virkeitä. Mutta ehkä mulla MäSä tuo omat väsymyksensä ja rajoitteensa. No, sopeudutaan, eipä tässä muutakaan vaihtoehtoa ole.

Tänä aamuna oli kyllä niin paljon helpompi hypätä sängystä ylös! Tuo aurinko tuo tuota energiaa! Jatkuva pimeys ja sade väsyttää.

Lehdet asfaltilla.

Mulla on töissäkin sellaset "piina-viikot". Luokkamme opettaja on poissa kaksi viikkoa ja mä sijaistan, eli olen opena. Olenhan jo tehnyt näitä kouluhommia 10-vuotta, joten ei ole vaikeaa hypätä roolista toiseen. Mutta on se aina rankempaa olla luokassa jossa 10 oppilasta ja kaikki tarvitsevat henkilökohtaista ohjausta runsaasti. Onneksi sain yhden nuoren miehen luokkaan avuksi. On edes varasilmät, jotka näkevät mitä selän takana tapahtuu.

Eka viikko sijaistuksesta on takana, ensi viikko edessä.
Toisaalta myös nautin näistä päivistä. Saa lisähaastetta omaan työhönsä ja näkee asioita opettajan silmin. Tuntisuunnittelut, kokeen valmistelut, korjaamiset jne...

Mutta nyt, aurinkoisena aamuna, nautin!
Tuosta raikkaasta ja kirpeästä ilmasta. Oli ihanaa kävellä rauhallisessa metsässä.
Aurinko, tuo ihana aurinko.


torstai 22. lokakuuta 2009

Minin puuhia.


Istuin olohuoneen puolella ja kuuntelin ääniä eteisestä ja vessasta. Ajattelin Minin riehuvan lelujensa kanssa... No, osa oikein, Mini kyllä leikki, mutta se leluosuus meni väärin.
Kyseessä oli meidän viimeinen vessapaperirulla.


Ensi reaktio oli että "HUS", mutta sitten seuraavana, KAMERA! :D
Joten kiireellä kameraa hakemaan. Mini oli niin nopea liikkeissään, että en saanut parhaita tilanteita tallennettua. Kuten kun raahasi tuota rullaa hampaissaan ja loput olivat vatsan alla ja jalkojen välissä.
Raahaili tuota rullaa eteisen ja vessanlattian välillä.



Hih, en mä voinut kuin nauraa...Mini on täynnä pentuenergiaa! <3

tiistai 20. lokakuuta 2009

Usvaisena aamuna...

Usvainen

Tänä aamuna tienoon peitti usva. Sankka usva. Päätin lähteä taas pelloille kuvaamaan.
Tuon usvan melkein tunsi ihollaan.


Hylätty

Pellon keskellä töröttää hylätty tönö. Sitä aurinko lempeästi lämmitti, höyryä katolta nostatti.


Maisema pisarassa.

Hetken käveltyäni katseeni siirtyi lähemmän, pois maisemista.
Näin kirkkaita pisaroita, ja niissä asuvan maiseman.


Hämärän rajamailla.

Itselleni tulee tuosta kuvasta sellainen hämärän rajamailla fiilis.
Hiukan pelottava mutta kuitenkin kaunis. Miten valo taittuu läpi pisaran.

Palaa

Ajelin sitten lopuksi isän luokse kahville. Kävin kuvaamassa kaukana häämöttävää savua. On siis syksyn se vaihe, kun risut poltetaan.


Väijytys

Lumikki ja Rudolf väijymässä toisiaan. Kisut.

Olipa mukavaa ajella rauhassa, ilman kiirettä.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Nyt näyttää taas toimivan. Pystyn lataamaan kuvia.
Tämä on otettu eilisellä aamulenkillä. Satanut lumi suli ja jätti kristallinkirkkaita vesipisaroita luontoon. Puihin, maahan ja lehtiin.

Aurinko ei paistanut, mutta pävän lämpö sulatti.

Nyt olen tämän viikon lomalla. Odottelen sellaista kuulasta aurinkoista pakkasentäyttämää aamua, ja lähden kuvausreissulle.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

jumittaa

Blogi jumittaa, en pysty lisäämään kuvia "sisäinen virheen takia".
onko kellään hajua mistä voisi olla kysymys, jumittaako kellään muulla?

Kuvia olisi muutamia, mutta en voi niitä nyt teidän kanssanne jakaa. :((

maanantai 12. lokakuuta 2009

Valkoinen marja.


Valkoinen marja huurreamuna.

Viikonloppuna, lauantaina oli huurretta ilmassa. Lähdin siis aamulenkille ja kamera mukaan.
Tämä valkoinen marjarypäs pysähdytti kuvaamaan. On puhdas, viaton, herkkä.
Eräs ihminen kuvan nähdessään sanoi, "meni suoraan sieluun, rauhoitti"

Tuo kuva on mulla nyt omalla koneella taustakuvana. Se on herkkä ja samalla rauhoittava. Tykkään. Jos se sun silmää miellyttää, saat luvan ottaa sen koneellesi taustakuvaksi.

Ja niistä auton talvirenkaista, ovat nyt sitten vaihdettu. Ei tarvitse liukkaita aamuja pelätä, on nastat turvana. huh! Ekaa kertaa olin ajoissa, en antanut talven yllättää, kuten niin monena muuna vuonna on käynyt. Ehdin kerrankin ensin!

turvallisia ajoja kaikille teille!

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Minin leikkihetki


Ministä on kasvanut rohkea ja reipas kissa. Se pitää hauskaa kurisevaa ääntä juostessaan ja leikkiessään. Eilen oli veli vaimonsa kanssa kylässä ja leikittivät Miniä. Sain otettua leikkikuvia kun oli omat kädet vapaana.


Hiukan Mini on arka kun tulee vieraita ihmisiä. Siinä näkyy häivähdys sitä villikissataustaa. Vaikka omissa oloissaan Mini on hyvin sosiaalinen ja rohkea, on varuillaan kun paikalla on vieraita. Mutta ei niin peloissaan etteikö esille tulisi. Ei vaan anna ottaa kiinni.


Kun eiliset vieraat olivat olleet meillä jonkin aikaa, intoutui Mini leikkimään.


Tää kuva pitäisi olla ekana, sillä tästä taisi leikki liikkeelle lähteä. Mutta enpä taida vaihtaa paikkaa, olkoon tuossa missä on.

Hyvää sunnuntaita kaikille!

lauantai 10. lokakuuta 2009

herkuttelua


Omenakaurapaistos jäätelön kera.

Töissä opettajanhuoneeseen oli edellisellä viikolla tuotu köksän tunnilta ylijääneitä herkkuja. Omenakaurapaistosta tällä kertaa. Maistoin sitä silloin lusikallisen, se oli niiiiiiiiiin hyvää.
Jäi kaivelemaan tuonne makunystyn muistiin se maku ja piti sitten eilen hakea omenoita ja jäätelöä kaupasta. Ja eikun herkkua väsäämään.

Tässäpä ohje;

4-5 omenaa
150g margariinia
3dl kaurahiutaleita
2dl sokeria
3-5 tl kanelia (maun mukaan)

Pilko tai siivuta omenat voidellun uunivuuan pohjalle. Sekoita kaneli omenalohkojen sekaan.
Sulata voi ja lisää sen joukkoon kaurahiutaleet ja sokeri. Kaada seos omenalohkojen päälle.
Laita uuniin puoleksi tunniksi.
Tarjoile kylmän jäätelön tai vaniljakastikkeen kera.

Ja hyvää on! Takaan sen!

Onneksi sain myös vieraan kylään, ei tarvinnut isoa satsia syödä pojan kanssa kaksin. Tuli äitikin käymään, kurkistamaan meidän uutta kissaa. Sitä Miniä. Kun se nyt vielä pentu on ja niin pieni. Mutta pieni Ministä ei jää, se on korkea ja pitkärakenteinen, tassut on ylisuuret ja häntä pidempi melkein kuin kissa itse.

Taidanpa laittaa tähän vielä kuvan Ministäkin.



Minillä oli pesupuuhat kesken ja unohti kielen ulos. Söötti vai mitä?

torstai 8. lokakuuta 2009

aamun valo


Tie peltojen keskelle.

Olen ollut pari päivää sairaslomalla, pienen ärsyttävän flunssan takia. Ei ole kunnolla kipeä, mutta ei tervekkään. Ärsyttävä tila. Olen jaksanut pojan kuitenkin aamuisin koululleen roudata, tänä aamuna oli kamerakin mukana. Oli niin mukava aamun valo, että teki hyvää sielulle.
Muutaman myrskyisen päivän jälkeen oli mukavaa nähdä tuo lämmin aamunkajastus.

Syksy on pitkällä, kaikki maisemat ovat kirjavia, ja lämminsävyisiä.
Eniten inhoan niitä syksyn aamuja, kun on aamulla tiet jäässä ja sitten päivällä sulat. On aina kauhun hetkiä kun aamulla ajelee kieli keskellä suuta töihin, kesärenkailla.
Tänä vuonna vaihdatan ne kylä ajoissa. Pakko, en halua luikastella aamuisin töihin.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Akaattikotilot


Taavi ^

Meidän luokkamme sai lahjaksi kaksi akaattikotiloa, joiden nimiksi sitten tuli Tiivi ja Taavi. Aivan vahingossa. Satuin niitä kerran kutsumaan niillä nimillä ja luokkamme oppilaat omaksuivat ne heti. Joten uusimmat luokkamme jäsenet ovat Tiivi ja Taavi.


Tiivi ^

Kävimme viime keväänä kyläilemässä ystävyyskoulussamme ja siellä näimme ekan kerran akaattikotilon. Ja koskapa luokkamme aikuiset, minä ja ope, olemme kumpikin eläimiin hörähtäneitä, innostuimme tuosta limaisesta ötökästä.
Nyt syksyllä tarjoutui tilaisuus saada omaksi kaksi akaattia. Ystävyyskoulumme oli saanut niitä pari lisää ja näin Tiivi ja Taavi sitten kotiutuivat meidän koululle ja meidän luokkaan.

Akaatit ovat pääasiassa mun vastuullani ja meidän isosta ryhmästä olivat kaikki oppilaat innokkaita tulemaan viikon kestäviin hoitovuoroihin.
Oppilaiden tehtävänä on tuoda kotoa niille ruokaa, vaihtaa vanhat ruuat pois ja laittaa uudet tilalle. Puhdistetaan ulosteet pois turpeen joukosta, vaihdetaan vesi ja suihkupullolla suihkutellen pidetään terraario kosteana ja lämpimänä.
Hoitovuorot käynnistyivät heti ja oppilaat ovat hyvin innokkaita.

En olisi ikinä, koskaan, kuvitellut sanovani, mutta noilla limaisilla ötököilläkin on luonne!
Tiivi on hiukan "epäsosiaalinen" ja mielellään menee kuoreensa, kun taas Taavi liikkuu laajalla alueella, työntää tuntosarviaan esille heti kun joku aukaisee terraarion luukun.
Hmm...???
Siis puhun nyt kotiloista?

No jokatapauksessa, niitä on yllättävän mielenkiintoista seurailla.




Tiivi reissussa.

Akaattikotilot elävät siis luokassamme, terraariossa. Terraarion lämpötilan täytyy olla yli 20 astetta, muuten on vaarana että kotilot alkavat horrostamaan. Tosin, ei se vaarallista ole kotiloille, horrostaisivat ne luonnossakin.
Pohjana on luonnonturvetta, sellasta missä ei ole lisätty minkäänlaisia lisäaineita, siis täysin luomua.
Tuo pohjaturve vaihdetaan vain muutaman kerran vuodessa, muuten päivittäinen puhtaanapito riittää.
Ruoka on hyvin kasvisperäistä, lihaa vain harvoin.
Mutta kalkkia on oltava saatavilla päivittäin, sitä saa esim. kananmunankuorista, tai helpommin, sepiansuomusta. (tuo valkoinen tuolla terraarion nurkassa).

Hoito on helppoa eikä vie kovinkaan paljon aikaa.

Että tälläistä tällä kertaa.

lauantai 3. lokakuuta 2009

Huuran kuuraa, aamutuimaan.


olipas kirpsakka aamu. Päätin napata kameran mukaan ja lähteä aamuajelulle.
Sepäs kannatti. Olipas yön aikana pakastanut, vielä yhdeksän aikaan oli kasvit jäässä. Niin ja alkoihan taas tuo auton lasien raappaamisen riemu, jos sitä nyt voi edes hyvällä mielikuvituksella sellaiseksi sanoa, riemuksi.


Kyllä on kauniita nuo lehden pinnalle muodostuvat jääpuikot, isommaksi klikkaamalla näkee paremmin.


Olin aika kauan kuvausreissulla ja aurinko pääsi jo kasveja sulattamaan.
Nokkosen pinnasta jää jo sulaa, kaunis vesipisarakin roikkuu lehde reunalla. Sen huomasin vasta kun kotona koneelta katselin.


Pujahdin vielä lopuksi vaahterapuun alle.

Pirteä aamulenkki tehty. Tulipas hyvä mieli!